Olen tänään selvitellyt sairaalanjälkeistä elämääni. Kirkonkylän kuntoutuslaitoksessa olisi yksi paikka vapaana. Vuorokausimaksu on satasen kunnes selviän ilman apua, sitten se on parikymppiä halvempi.
Sairaskassa korvaa muutaman päivän, Kela ehkä jotain, mutta loput jää itselle.
Se lottovoitto olisi nyt enemmän kuin tarpeellinen.
Eihän se kallista ole, kun ajatelee, mitä sillä saa. Asunnon, ruoan, palvelut. Mahdollisuuden kuntoutukseen, jonka sairaskassa kyllä korvaa. Siellä on nettiyhteys, joten voin tehdä töitä koko ajan. Tikkien poistamisen jälkeen pääsen saunaan vaikka joka päivä, ja uimaankin kun kykenen. Se on keskellä kylää, joten ystävät voivat käydä ja minäkin pääsen helposti liikkumaan.
Neljästä viikosta joutuisin maksamaan reilut pari tonnia. Ihan kohtuullinen summa. Ei kummoinenkaan raha jos pitäisi lomailla kuukausi.
Vaan sepä ei olekaan lomaa.
Ajatus kuntoutuslaitoksesta tökkii. Tiedän paikan, olen siellä käynyt ja siellä on ihan viihtyisää, mutta sittenkin. Pari viikkoa menee hyvin, sillä sen ajan olen melko raihnas, mutta pitemmäksi aikaa?
Se on kuitenkin ainoa mahdollisuuteni. Ajatukseen pitää vain totutella, ja maanantaina varata se paikka.
Neljän päivän kuurin jälkeen en ole laihtunut tippaakaan, ei edes paino ole pudonnut. Jauhoateriat turvottavat, varsinkin äklöt pirtelöt ja vanukkaat. Tässä vaiheessa, kun jäljellä on vuorokausi, ykköseksi ovat nousseet liemet, joiden makukin on kohtalainen.
Huomenna on viimeinen lounaspatukka vuorossa, ja sitten pitää siirtyä itsetehtyihin, pieniin kotiruoka-annoksiin.
Syy laihtumattomuuteen on tietysti liikkumattomuus. En varmasti kuluta yhtään enempää kuin sen 800 kaloria, jonka noista pusseista saa. Tosin mulla on joka päivä jäänyt joku annos syömättä. Liikuntaa en oikein voi lisätä, joten laihdutus jatkuu vasta leikkauksen jälkeen.
Oli tyhmää edes kuvitella että tämmöinen onnistuisi, mutta olenpahan kokeillut. Olen yhtä kokemusta rikkaampi.
Vanha ystävä kävi aamulla tervehtimässä. Lämmitti sydäntä jutella pitkästä aikaa oikein rauhassa. Tulee niin harvoin nähtyä vaikka muuten pidetäänkin yhteyttä.
Viikonloppu tulee kulumaan kurssien parissa, nukkiksen lisäksi vuorossa on kirjoittamista. Kivaa.
2 kommenttia:
Varaa paikka vaan! Ja kun kuntoudut tarpeeksi, niin menet ja nautit uimisestakin, se on hyvää liikuntaa eikä huomaakaan, miten paljon vedessä tulee liikuttua, kun se ei muka tunnu missään! Kamala sairastaa kotona yksinään ja jos apuakaan ei saa joka päivä, niin olo on tosi avuton! Kerro joskus kokemuksiasi luovan kirjoittamisen kurssilta!
Olet ihan oikeessa, siihen tulokseen minäkin tulin. Enkä voi kotona ollakaan, ennenkuin saan toisen kepin pois. Mulla kun ei ole mukavuuksia, siis sisävessaa tai suihkua... Takkupää kyllä käy jeesaamassa arkiaskareissa, mutta kun mun pitää itte! Ja kun en pysty, niin kiukuttelen:)
Jotenkin vaan se laitokseen meno tuntuu kurjalta. Kunpa osaisi ajatella sitä lomana.
Lähetä kommentti