maanantai 25. tammikuuta 2016

Viikon kukat

On niin tyyten tapahtumatonta aikaa että on sama, kirjoittaako vai ei. Työpäivät ovat kiireisiä ja hyvä niin ja illat kuluvat lukiessa.


Tämän viikon kukat ovat vaatimattomat, kauppiaalla ei ollut kuin jämät jäljellä. 


Toiseen maljakkoon ostin sitten tuollaiset sammalneilikat. Hassut tupsut.

Ja tässä vasta hassu tupsu onkin. Sohvi on oikea takkukasa, mutta niin rakas...
Mitkä säärikarvat! Onneksi mennään kohti kevättä ja karvoja voi kohta harventaa. Häntä on myös muhkea. 

Aurinkoisia aikoja odotellessa.

torstai 21. tammikuuta 2016

Talvi

Raikasta ja kaunista on riittänyt, varsinkin nyt kun saatiin lunta. Koska kaunista pitää olla yhtälailla sisällä, haen kukkia joka viikonlopuksi. Tai niin usein kun on tarpeen, sillä joskus kimppu kestää kauniina toista viikkoa.

Joulun jälkeen silmä kaipaa jotain kevyempää, joten tämän hetken kukat ovat kaikki melko hempeitä.


Alimmassa kuvassa olevat kukat sain kaupanpäällisiksi. Vakioasiakkuudesta on iloa.

Olemme Sohvin kanssa edelleen kävelleet töihin näinä kylminä päivinä. Välillä on vähän sormet ja tassut nipistelleet, mutta vaurioita ei tullut. Sohvilla on paksu turkki eikä omanikaan ole huono, vaikka sillä onkin jo ikää 60 vuotta. Monenkohan kettutytön ekologinen halpatuontivaate kestää käytössä yhtä kauan? Epäilemättä turkkini palvelee vielä muutaman vuosikymmenen ja senkin jälkeen siitä on iloa. Sen voi lopuksi haudata maahan ja se lannoittaa pitkään vaikka ruusupensasta.




Pieni pihakuusi joutui antamaan periksi kovalle tuulelle. Se ei millään pysynyt pystyssä, kun multa ruukussa oli sulaa eikä tukenut pientä puuta lainkaan. Nyt se on jäätynyt  vinoon ja lumi kinostuu sen oksille. Se on silti sievä, varsinkin illalla pimeän aikaan.
Lunta on jo aika kivasti, puhdasta ja pehmeää. Ja kevyttä lapioida, mikä on iso asia. Tosin suurimmat lumityöt täällä tekee huoltomies.

Tulossa on ilmeisesti taas melko kylmä yö. Kotiin tullessa lämpötila oli melkein tasan sisällä ja ulkona. Vain pieni etumerkki erona... Ei ihme, että nenänpää oli tunnoton.

Vaikka työpöytäni ei olekaan sellainen kuin kotona, olen sentään pikkuhiljaa ruvennut jotakin tekemään. Enimmäkseen tulee piirettyä ja maalattua, mutta viime viikolla sain aikaiseksi muutaman tuolin. Tuo pöytäni ei ole hyvä askarteluun, joten laitan sen todennäköisesti myyntiin ja hankin vähän kestävämmän ja myös tilavamman version.
Tosin nappuloiden tekeminen tuohon pikkuruiselle shakkilaudalle ei juuri tilaa tarvitse.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Välimetsän laidalla

Toinen vuosi uudessa kodissa on alkanut toipumisen merkeissä. Viikkoa ennen joulua sain vatsataudin, joka sitten osoittautuikin umpilisäkkeen tulehdukseksi ja leikkaamossa käynti siitä sitten seurasi.
Joulu meni siis varovasti.
Jotta kaikki olisi täydellistä, sain välipäiviksi mahtavan flunssan, ja monta päivää meni taas kuumeessa. Onneksi toivuin siitä alkuperäisen saikkiksen puitteissa.

Pakkanen aiheutti melkein horrokseen vaipumisen, ei yhtään huvittanut puuhailla mitään. Lukemista kuitenkin riitti ja nythän on enää -15 astetta, joten on ihan normaali talvikeli, tosin ilman lunta.

Merkillinen ilmiö viime viikolta: kahtena yönä peräkkäin sain unen vasta neljältä aamulla. Eikä kumpanakaan päivänä väsyttänyt lainkaan. Yleensä moista tapahtuu täydenkuun aikaan, mutta nythän kuu on kokonaan sammuksissa. Kahtena viime yönä olen sentään nukkunut hyvin, vaikka olenkin herännyt juuri neljältä ihmettelemään kellonaikaa mutta saanut sitten uudelleen unta. Joku kello neljän peljästys vai mikä?

Siivosin tänään ensimmäisen kerran tänä vuonna. Keräsin kaiken jouluun viittaavan pois ja nyt koti on aika ankea. Pitää vähän panostaa vielä ja järjestellä jotain "sisustuksellista". Piti hakemani eilen kukkia, mutta myöhästyin ja lempparikauppani ehti sulkea ovensa. Ehkä keksin jotain muuta ja huomenna kauppa onkin taas auki.

Myös Sohvin vuosi on alkanut mukavasti, kun päästiin taas töihin. Se taisi kyllästyä kotona olemiseen, kun olin niin huonossa kunnossa että kävimme vain pakolliset lenkit je nekin pienet ja pikaiset. Viime viikon pakkasten vuoksi kävelimme töihin joka päivä, mikä on Sohvista kaikkein parasta. Vähän piti hyppiä kolmella jalalla, mutta sitten taas kipitettiin rivakasti. Paksu turkki ja reipas kävely takasi kummallekin riittävän lämmön.

Mutta saisi nyt hiukan jo heivata tuo pakkanen.