perjantai 29. huhtikuuta 2011

uussi kokemuksi

Pääsiäinenki sit men ja nyy on jo vappu tulos. Aik kulu nii et koht olla juhanukses jote piret vaari.

Olin sit kumminki kippiän pitkäperjantain ja hiuka lauantainaki. Men kaks kaunist kevätpäivä hukka, en jaksan oll eres ulkon ko piäni jaksoi kerrallas, saati et olissin tehny jotta.

Pyhän sit jakson jo haravoira piha ja leikat omenpuit. Hiljalles teen minkä kykenen ja lopu saava jäär tekemät. Trekool o nauttimist varte ja sihe meinan sitä myäs käyttä. Ja annan toistenki nautti, jos tahtova (ketähän ne olis?)

Mul ol alkuviikkost treffit. Hammaslääkär käsk käymä ja mää menin kiltiste. Hän löys jonku irvistävän paikareunan ko tarvit reeramist ja menin sit viäl toisenki kerra. Samal varasin hammashoitajal aja, et kraapita hammaskivi pois. En lainka tykk siit, mut jos kerra käytän koirat samal asial kerra vuares, ni täyty mun itteniki men.

No, see oliki uus flikk se hammashoitaja taikk hygienisti vissi ja sil ol kokonas uussi konstei. Ensiks hän kysys, onk mun hamppai enne hoirettu ultraäänel? Sanosi, et ei, koirate hamppai kyl mut ei mun. Ooke, meinas flikk, nyy kokeilla. Ja täyty sanno, et se ol pali mukavamp kokemus ko se vanha-aikkane raural raaputtamine. Hiuka vihels vaa ja hammaskivi läks. Se käve äkki.

Sit hän meinas et putsata eine nuukemi kaik kaffe- ja punaviinfärit pois (mist se mahro nährä sen punaviininki?) Ja kysys taas, et onk ennen tehty soorapuhallust? Juu, sanosi, viime syksyn rukoushuane seinil ja katoil tehti... Hänt naurut ja meinas, et samal taval mut piänemäl suuttimel hän nyy sun suus putsa. Ja teki kans.
See nipistel eine ja mun naaman ol soorapölys ko lopetetti, mut kyl vissi läks kaffefäri. Mitä, jos lähte seinäst palanu  maali ja noki, ni miksei hamppast färi.

Lopputulema ol see, et kummassaki asias on kehityksest ollu hyätty. Tosin illal huamasin, et ikene oliva eine arat niinko ain tomste siivouste jälkke, mut ko otin tipan konjakki ni paranusiva koht. Ja se jessuksemoine kraappimine jäi kokonas pois, mikä ol hyvä asi.

Eilän tyämatkal ol kumppanki suuntta mennes sattun kolari. Molemis kual ihmine ja ussema loukkannus. Sitä ei koskan tiär, kosk sattu ja mitä. Sen tähre on paremp elät lujaste tätä hetke eikä murhettu mennei eik tulevi.

Tänä on suur juhlapäivä Enklannis, ko prinssi mene naimissi. Tuntu hullumaiselt et jonku yksittäise ihmise häist piretä nii suur mekkala, mut toisaltas on hyvä, et ihmisil on innostust juhlit ja iloit toiste onnest. Lisseks tomse megahäät tyällistä saroi ja tuhanssi ihmissi ympär mailma, mitä tayty vissin pittä hyvän asian.

Mul on piiput viäl katol, tellinkit orotta kyl jo aira viäres. Kaikkete pettymyste jälkke olen hiuka herkk semsel, etei tulla niinko on sovittu. Toisaltas tiärän, et ainaki piipunmuuraus toteutu, kosk muurmestar o säserä miäs eikä hanslankar uskall hänt hermostutta. Toivottavast lopukki mene sit samas.

torstai 21. huhtikuuta 2011

terve?

Käven aamul terveystarkastukses. Kest pualtoist tuntti.

Olin jo maananta-aamuste labras kokkeil ja nyy ol sit haastattelu. Olin pahal pääl ja ärtyne, mikä ei kyl parantanu tilannet. Siäl ol talon pualest vaki-terveyrehoitaja lisäks joku onnetoine harjottelijanplanttu, ko sai takuulla erikoisen kokemukse. En tykk oll harjotuskappalen, mut en ussen kiältäyrykkä. En tehny sitä tänänkä.

Ensiks harjottelijapark kerros, et mul o hyvät veriarvot. Vilkasin paperi ja sanosin, et hemoklopiini on mul alhane, liki kakskymment yksikkö tavalist alempan. Kolesteroolit o kumminki kohrallas sanos flikk. Ok.

Sit ruvetti tuteerama, et olenk mää sairas? En, sanosi. Mut ko olet vastan (piti täyttä etukätte semne planketti) ettäs olet huanos kunnos ekkä usk kahre vuare pääst kykeneväs tyähö? Nii-i, mut emmää sairas ol, vaik olenki kippi. ....??

Tätä jahnatti sit eine aikka, mut tulokses saatti, et ole hyvinki terve ihmine mut erinomasen kippiä, mikä onkin tosi.
Sit tehti testei, niinko riapeettes-riskin kartotust ja masennukse tunnistamist. Tämä viimäne tapattus nii, et kysytti olenk mää ollu hualissan siit, et ole ollu masentunn. Mää vastasin, et en ol ollu hualissan, pelkästäs masentun vaa. Ja ajattelin, et kyl mar hee koht laitta merkinnä, et hull see o.

Mut ei mittä, kyseltti sit syämise ja juamise, nukkumise, tyäolosuhte ja harrastukse. Kaikke vastasin kiltiste, mut koko aik ol semne tunne, et harjottelijan olis tarvinn jotta murhet löyttä mun elämästän. Viimeks mitatti verenpaine, kahten kertta, ja oi, ko hän tul iloseks (salamitte) ko alapaine ol hiukan kohol. Hänt oikke naurutt, ko hän sai hakke mul mittarin kotti otettavaks.

Tämä o tyäantanja tarjoma etuus ja ole oikken kiitolline, et semsse pääse säännöllisest. Olen kumminki nii väsyn sairastama ja kipujan prohtama (paitti tääl plokis) et käve oikken tyäst vastat heijä kysymyksis. Ja heil tul ylimääräst homma, ko mää en tykk semsist vastauksis et "ihan kiva" taikk et "kaik on hyvi" mut en myäskä rupp kaikki piäni kremppoi luettelema. Vaikkia potilas siis.

Saaten mää mikkä potilas ol, ko en kerra ol sairas.

Eilä olin, vaikken sitä heil kertonu. Mul nous ehtopäiväl hetkeks kuume, ko niimpal palelin siäl Kauppilas. Saatti riihi ja suulit mitattu ja kuvattu ja nyy voin ruvet niit tekemä.

Nii et nyy kättelen sit joka päiv kaks kertta verenpainemittarin kans ja teen tilasto. Harjottelijaflikk o sit jo menny ko niit tuloksi katota, häne jää voittos pualinaiseks.Mut ehkä häne uras tua niit muuhal sit runssami.

Muistakka nyy pittä meteli pihal, tämä o see päiv vuares ko see olis suatava. Karkoteta kiirat mettä - en kyl viäläkä ol selvil siit, mikä semne kiira on. Viimäset paastopäivät on käsil, pyhän saa jo pistell lammast ja pasha suuhus nii et napa nauku. Ja muni, älkkä unohtakko keittä pali muni!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

valonpilkahruksi

En uskal viäl isommi hehkutta, mut see verra ajatteli kertto, et kyl vaa olin oikkias eilä. Päiv tul ain vaa paremmaks ehtot kohti.

Ensiks näytt et mailm mene valla mustaks, sil et mun koipen ol niin kippiät etten meinan kävelemä pääst. See asi ei oikke parantun koko päivän muut ko ehtost oli otettava troppi jälles. Onneks pääsin Takkupää lämmiä kainalo nukkuma ja nukusinki aika hyvi. Vast aamuyäst rupes särkemä jälles.

Toinenki asi pimens eiläst päivä: taas mun kirvesmiähen peruutt tulemises. Meinasin ruvet itkemä, mut ei siit olis ollu appu. Ei muut ko uus soittokiarros ja nyy mun oli pakko luavutta siit ajatuksest, et olis voittu pittä tyäpaja kesäkuu alus niinko o suunnitelttu. Puhelin pualenkymmene ihmisen kans enneko tärppäs. Semne ihmine mikä ol jo syksyl puhellu et hänel on töit koko kesäks tul koht kattoma tyämaat ja lupas tul ainaki tekemä tellinkit muuraril ja olema hanslankarin piipumuuraukses. Loppukesäst tehrä sit katto valmiks.

Kyl vaa taivaisä järjestä asiat ko anta hänel hiuka aikka. Kiitoksi jokattel ko on ollu henkes mukan. Uskon et silläki o ollu vaikutust.

Mul on niimpali kevi miäl et voissin vaik lenttä piäne matka. Ei haitta lainka vaik aurink ei paist ko me olen menos Kauppila riiht mittama. Ei haitta vaik ruppeis satama, mul o aurinkoine miäl kumminki. Kui voi näin piänes ajas mailm muuttu niin paljo paremmaks paikaks.

Olen semne, et saan tämsest voimi tehrä muutaki tarppelist. Tiärän et täsä tule mont asia laitetuks kuntto samal. Varmaste tule myäs takkui ja vastonkäymissi, mut murhetun niit sit ko ova kohral. Nyy nautin siit et näyttä hyvält.

Eilä sain sit hiuka trekooltöitäki tehryks. Oltti Lillin kans kahre, Sohvi ol frisööris. Lilli on kovaste raskaan, häne vattas o levi ja hän istuskel aurinkos mun lähellän koko päivä. Leikkasi ruusupuski ja aloti hiuka omenpuutaki. Käven kattomas näkyk Kyästi Kyykäärmet kivikos, mut en löytän. En ain hänt näe keväsi, mut viime suvenakki hän ol luanu nahkas multasäkki ja säikähri iha jessuksest ko avasin säki. Ei ol kiva jouttu yllättäe nokituksi eres pelkä nahkan kans, see verra mullaki on luantaist kärmenpelkko.

Ilost kesviikkopäivä muillekki!

tiistai 19. huhtikuuta 2011

trekoolis

Huament kaikil. Taikk päivä, jos luett myähemi.

Täst ei päivä voi enä ko paranttu. Ja mikä ettei, aurink näyttä naamatas Kuapamäe männytten takka ja ilm ruppe lämppemä. Yäl o ollu pakast, pikkase vaa mut kuitenki. Auto näyttä huuruselt ja nurmikossaki o hoppeine silaus.

Ole ollu hereil neljäst saakk. Luntioome ei antan nukku, vaikk olissi kuin päin yrittän. Koiti lukke, mut ko olin väsy ni silmät rupes vuatama enkä nähny kirjaimi.

Seittemä saakk kiärittelin ja tuskailin, sit nousin ylös. Kaffet juares luin nuukaste sekä leskelehre et Plarin. Oli monenkaltassi kirjotuksi vaaleist ja niitten tuloksest ja pohritti, et mitä nyy tapattu. No, se nährä koht ja seurava neljä vuatt saara ihmetell, mitä tul tehryks.

Tämä aik o semmost muutoste aikka. Nii valtakunnal ko omas elämässäki. Tavantakka huaman hunteravan, et jos nyy asussin rivitalos, ni tekissin nii taikk näi. Tämä olis helpomppa, tommost en voisis ajatellakka tehrä ja nii erespäi.

Ikä enne ei mun trekoolin ol näyttän nii suurelt eikä sen vaatima tyämäärä nii valtavalt ko nyy. Tyät riittä nyy enemä ko tavallisest, ko en ol parin vuaten voinu juur mittän tehrä. On pali semmost ko on päässy retuperäl ja tarvitte tehrä kokonas uusiks. Kukkamaa esimerkiks. En ol mikkä kukkapenkki-ihmine, mul o yks ainuv perennamaa ja seeki ny pahure hallus. Se olis tarvinn kaivat ylös jo kaks vuatt sitt, mut tekemät on. Yks mahrollisuus o luavutta ja istutta sihe pari pensast ja lykät ruaholeikkuril loput. Kyl nee sinne sit hävi.

Koitin viikoloppun haravoira ja leikkasin penssai. Se leikkamine sentä joinki suju, mut haravoittemist voi tehr vaa hiuka kerrallas. Lisseks mul on kompostit täynn, ne tarvittis tyhjenttä. Tairan pääst helpommal ko haen kaupast semse rautlankase kompostkehiko, kyl mar siinäki lehret mullaks muuttu.

Mää voihkin taas samoi asioi. Jos vuaren pääst tule viäl samalaist juttu, ni voitte muistutta. Sit on jo aik muutta pois.

Mut kyl tua trekool kans niin kaunis on. Krookukse lopetteleva kukinttas, viäres kukki posliinhyasinti. Lumikelloi ja sinililjoi nouse joka pualel. Nyy ruppe piha olema keväsi semne ko joskus haaveilin: piäni sipulikukki joka paikas pensaitte ja puitte al. Olen antan niitte levisty miäles mukka ja nii he on tehnykki. Samate orvokki o ruvenn viihtymä, se kans ruppe koht kukkima.

Haravoiressan löysi yhre yllätyksenki: ostin joskus syyshalvennuksest tuaksuorvokin taimi ja istuttelin ne eri pualil trekooli, ko en ollu varma misä he viihryissivä. Luulin et kaik ova kuallu, orvokk o säserä kukka, mut nyy löysin yhren ko on lähten kasvama ja levistymä. Oi kon tulin iloseks! Täyty pittä silmäl, meinaks see kukki kans, ko sit myähemi kesäl see paikk peitty mansika ja aronia al.

Näytäis et talvi ei olis tehny mittä tuhoi trekoolis muutama lumen taittama oksa lukuottamat. Lunt ei ol enä ko muutamas kohras ja mones penssas o jo suuret silmut. Yäpakkassi tule viäl ussemanki kertta, luulen, mut kesä siit kumminki sit tule.

Ko vaa nivelet kestäis.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

miinotettu trekool

Kevät eristy oikke aika vauhril. Lumet o sulan trekoolist melkken kokonas, ens viikol mene vissi jo nua kasatki.

Lume alt paljastun näkymä on kauhi. Yäköttävä. Siit kirjoteta lehrissäki.

Tartte vakavast harkit, et ruppenk kokkoma koirankakoi pihaltan joka päivä talvellakki. Ei tarttis otta keväste lappio avuks siivomisse niin ko nyy.

Ei see koirate vika ol. Heil o lyhkäse konti, heijän täyty kykkyt sihe mihen pääsevä, eli polul. Ko tänä talvenaki lunt tul viikottaisi uut, ni ne kasat hautautusiva sin eikä haitannu munka kulkemistan. Mut nyy ei voi askelt otta ellei tarkkan kato, mihe jalkas laitta. Ymmärrän kaupunklaissi, ei ol kiva tommoset kakkamäärät.

No, ei tämä asi oikkiastas ol mul mikkä onkelma. See kuulu meijä elämä ja tot kaike korjan koiraten kakat ko kerra hualehrin omistaniki. Kaik kompostoira ja anneta sit ruusupenssail. Siin o sit koirankakka hyväntuaksuses muaros:)

Mut on mul jälles muarostunnu onkelmaki: munat. Taikk oikkiastas niitten keittämine.

Syän näättäk aika pali muni, keitettyn. Keitän kerrallas kattilallise muni, mikä ei ol niin iso määr ko luulis. Neli muna, kastrulli ei mahru enemppä. Teen niinko kaik muukki ko muni keittä, laitan munat kattila, vett pääl ja hellal. Jos puuhellas on tuli ni sihe, muuto sähkölevyl. Tähä ast mene ain hyvi, mut sit tule se onkelma: en ikän muist katto kello. Lisseks menen ussen tekemä jottalai muut, hakema puit, lukema sähköposti taik petama sänkky. Sit unhotu sil reissul touhuma mitä millonki ja vast ko vahinkos tullen jälles tuppa, huama, et munakattil kiahu. Eikä mittän käsityst, kui kaua see on kiahun.

Munasyämine o meil nykysi jännitysnäytelmä.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

miähist pula

En ol ikän joutun juaksema miästen peräs, muistaaksen. Mut nyy näyttä kamalalt: mun viime viikol kii saaman kirvesmiäs lähet viästin, et ei hän tulekka. Töit on kotonurkissaki.

Jos taivaisä olis kiltt ja järjestäis tämän sotkun nyy äkkiste. Mul o muurar tulos mut ei kettä ko tekis kato ja tellinkit muurmestaril. Yritän ittekki kovaste, mut yläkert voisis osallistu kans.

Eilänen päiv meni tyäreissul. Läksin kotto kovas vesisattes aamuviirelt ja tulin takas ehtost seittemä jälkke. Koko päivän istusi autos taikk kokkoukses, nii et nyy on konttin niin kippiät etei taas aikoihi.

Sare ol sulattan pali lunt, trekoolis paista maa jo mones paikas. Krookukse ja lumikello kukkiva ja sinililja nouseva niitte viäre. Haravoittin jo pikkase kuivemmis paikois vaik sen joutu tekemä koht uurelles. Kottikärry ova sentä jo vapautunu lumest ja ne on käytettävis.

Omenpuit ruppen leikkama, vanh kanel o jälles kasvattan piiskoi. Piänemist omenpuist taittelen vesiversot enimmäkses jo kasvuaikan, mut kanel o niin korkkia et see täyty harventta ain keväsi. Muutaki harventamist o jälles ja oksasilppur tarvita et saara kaik risut tehryks hakkeks. Kattei saa ruvet koht lissämä ko maa on sula.

Ole jälles pohtinu tätä eloan: kummottos saan järjestetyks kaik raskat tyät, onk kaikkite vastonkäymiste tarkotus see, et luavun täst paikast ja muutan pois? Voisin kuvitell, et kaik yksnäise naisihmise murhettuva samal taval. Jos olis joku, kenen kans voisis puhel asioist, ni nee vissi selkkeisivä paremi ittellekki, mut nykysi on kaikil niimpali omis asiois tekemist, etei juur viitt häirit kettä.

Varsinki nyy tuntu silt, et yläkert o tehny toiselaise suunnitelma mun varallen ko mää itte. Ko vihroin sain tehryks päätökse ja kunnollise suunnitelma, ni kaik kykenevä tekijä on karonnu ulottumattomi. Olissin valmis maksama kunnon palkan kunnon tyäst, mut ei kelppa kenellekkä. Elä täsä nyy sit kristillisest.

Tarvitte vissi itte opetel katto rakentama. Ei sihen tarvita täsä tapaukses ko uus ruumis. Tämä vanh tomumaja ei enä kest katol kiippemist, ainaka mont kertta. Voi ol, et tarvitais vähä jotta muutaki.

Noo, täyty vaa luatta erelles sihe, et kaikel o aika ja tarkotus. Ja jatka soittelemist ja kyselemist.

torstai 7. huhtikuuta 2011

kuvapäivitys

Nyy täyty äkki lykät tän kuvi ko se siirtokapistus toimi. Jourusi lehrenteon takia kokeilema et pelak see ja see ol paremmal tuulel ja suastus yhteistyähö. Nyy sit laitan erelliste juttujen kuvitukse tähä väli:

 Tämssi annoksi pistelen pualen päivä aikka. Tämä o lohisalaatt.
 Ja täsä näyttä oleva kinkkuversio. Tosa on pual kilo ruakka ja sen pupeltamisse mene enemmä ko varttitunti.
Sit vähä nolo löyrös: Valokatkasija o vähä julma likane. See o akkunanpiäles hiuka piilos eikä ol osunu siivotes silmä. Onneks.
 Siskolt saattu hiano syntymäpäiväkassi sisältöines. Nimel varustettu kynä ja kännykkäkotelo, misä on kaks osasto. Kynän paketis väitetti, et olen voimakas ja arvostan rauha, taik jotta sinne päi. Kiitoksi kival siskol!
Ja viimätteks mun voimajuaman, kaakaokahvi, siskolt saarus muumimammamukis. En siihen kyllästy, vaik joka aamupäivä juan tomse saavillise.

Muuto eletä kylmi kevässi päivi. Lumi sula aika vauhti, vaik trekoolis onki viäl paksu hanki. Krookukse orottava aurinkko ei saava nuppus auki ja tiaise tekevä pessä. Linnusiämeni ja koirankakkoi o joka paikas.

Tiäki ruppe koht olema sula nii et saa vaihta suvirenkka neiti Siäväsel. Ja kattoremontt o eristynny: muurmestar lupas tulla, ko vaa saan hänel hanslankari. Semse mettästykses mene joku aik, kaik tähä mennes kysyty ova jo ollu tyällistetyi. Mut kyl joku luulis löytyvän.

Semmost tänä.

Ai nii, Lilli käve neuvolas ja meil oroteta täll kertta ainakin kaht penikka. Kaks näys ultras, voi oll enemmänki. Kiva! Hän voi hyvi ja paksuste, muttei ol lainka vitsikkäl tuulel. Semssi ne orottava mammat tuppa olema.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

mää itte

Mul on koko elämä aja ollu ajotus piäles. Olen ain ollu vääräl aikka liikkel, liia aikasi taik liia myähä.

Olen hittaste oppiva ja hirasälynenki, vaikken ihan tyhmäks ittiän ymmärräkkä. En vaan tarppeks keskity ympäril oleva mailma, en varsinka havaitte vihjei taik salaviissauksi, ko kattelen oma napa vaa.

Olen myäs rasittava ja tiärän sen. En juur koska kysel toise elämäst, kuuntelen kyl miälellän jos toine tahto kertto. Vaivannun jos kovaste ruveta ruatima jonku ulkopualise elämä, vaik sihe o saan tottu. Se on kumminki asi, mikä puhutta ihmissi, varsinki jos on puhe jollan taval erilaisest elämäst. Mialumi puhelen omast elämäst ja ittestän, sen ainaki tiärän ja tunnen ja siit mul on oikkeus puhut.

Suurin onkelma mun ajotukse kohristamises on see, et mult puuttu rohkeut. Ajatus tule kyl kirkkan mun miälen ja tiärän koht, et tämä tarttis toteutta. Ja heti. Sit ruppen pohtima, kummottis sen tekissin. Ko olen saan suunnitelma valmiks, ni ruppenk toteuttama? En, ko mun pääs ruppe kokkontuma kaikkilai syit, minktähre koko juttu o mahrotoine ja mikä kaik mene piäle ja joskus nuarempan viäl et "mitä ihmisekki sano?".

Jossa vaihes tuskantusi itten niinpali, et rupesin lykkämä ireoitan muill toteutettavaks. Mont hyvä ajatust sainki ettippäi ko kerrosi sen sopival ihmisel. Osast jalostu uussi, paremppi versioi, mikä ol vaa hyvä. Osa kuivus kokko ko en osann valit oikkia ihmist.

Ajotukse liitty myäs mun suur hyven: laiskuus. Ole ollu liian laisk ajama etuan, järjestämä elämätän oma näköseks. Olen peljän niitte vastonkäymiste lisäks onnistumist. Sitä et haukkan liia suuren palan ja tyälänny sen niälemisse. Munst on tuntun ain, eten ol ansainnu suurt menestyst missä asias ja kiusannun, jos kovaste ruveta kehuma. Kyl o vaikkia olla mää!

Olin kaua sitä miält, et huan ittetunto ol vaikkia ja tyly lapsuure syyt. Ja tiätyst nii onki. Olen koko aikusikän korjan omakuvatan ja onnistunu aika hyvi. Mut vaik nyy jo tiärän, mink tähren toimin jossan tilanttes niinko teen, ni ei se aut: vaikutus o ja pysy. Ja äiten kualema jälkken tein semse havainno, et en lainka tarvit hänt kertoma, mikä mun elämässän on vikan. Ossan tavattoma hyvi mollata itte ittiän ja huamat kaik huano assia ittessän. Huoh.

Kaiken tämä avautumise jälkke pääse itte asia: mun katton vuata. Olisittek uskonu? Joten nyy täl viikol saa asia alkku ja tyämiähi palkatuks, litistyn tän märäntyne kato al. Ja samas konkurssis meinan teettä puutarhas hiuka perustustöit, sil et seeki asi roikku vuarest toisse vaa sen tähre, et kuvittelin joskus viäl tulevani kuntto.

Ollek tämä jo kymmenes kert ko puhelen sama assia? Katost ja puutarhast. Ollek joku laskenu? Täsä vaihes mun ajotus on viäl kohrallas, täst ettippäi se yleensä ruppe hiljastuma. Täll kertta vois olla toisin.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

ruaklysti

Mää meinan nyy puhell syämisest ja ruast, ni et jos et ol kiinnostun ni men seuraval sivul.

Olen ollu tammikuu pualest välist saakk vähähiilarisel ruakvaliol. Mun tapauksessan se tarkotta sitä, et en ol see jälkke syän pulla enkä sokeri. Sitä enne olin jo jättän pois peruna, riisi ja pasta.

Toiste miälest asi vaikutta yksinkertaselt ja toise siunava, et mitä sit ollenka voit enä syär?
Molema ova oikkias, sil et asi on yksinkertane ko ossa varauttu itte syämises mut vaikkiaks asian teke yleine ruakkulttuur. Joka paikas ruak perustu perunal ja vaihtoehroks on tarjol riisi taik pasta. Jos pyytä vihanneksi, saa pari keitetty porkkanankappala taik pakastevihanneksei hätines sulatettun.

Samate ihmise hermostuva ko en syä pulla. Enkä pikkuleippi enkä eres kakku taik leivost. Toisil tule kamal hätä, et mitä sul sit tarjoais..? Ei mittä muut ko kaffet, kiitos. Olen syäny ja meinan syär koht uurelles, en tarvit pulla enkä viit sun miälerauhas takia sitä otta. Eikä sun tarvit kärsimä ruvet, mun o hyvä olla.

Myännän, et koko talve aja käyty ruakkeskustelu sai mun miättimä syämissiän. Tiäsin jo enturestas, et tämne ruakjärjestys sopi mul. Nyy sen huama jo muukki: olen päässy sokerpöhöst, vatt ei enä pullistel ja painoki on lasken jo kuus kilo, ilma et olissin sanottavaste liikkun.
Tärkkeint o yleine hyvinvointi. En nyy rupp täsä teil avautuma kaikist niis piänist harmeist, mitä mul oli ja mik o jääny pois. Niit ol melkosest ja ole oikke ilone ko olen heist päässy. Jotta sentä on tullu tilal: olen eine vilusemp ja painon puttomine rypistä nahka. Ko viäl aurink ruppe vaikuttama ni ruppen vissi muistuttama rusina...

Ete tul mittä väärinkäsityksi, ni täyty sanno et syän kyl hiilarei, mut pääsääntösest semssi "paremppi" eli kasviksi. Syän yhren palan leippä päiväs, see on mun suurin hiilaripommin. Täysjyväruisleip aamul kaffen kans maistu nii hyvält, et ussemite sen otan. Laitan pääl juustonsiivun ja tomaatti taik kurkku, lisseks yks kananmuna ja iso kupp maitokaffet.

Ero aikasemppa verrattun o see, et nyy syän viis kertta päiväs kunno aterian enkä välis lainka ja et teen sen ruan alust alkkate itte. Ostan kaik vihannekse ja juurekse tuarein, miälelläs luamu. Samate ostan liha maustamattoman, ussemite ison kappala uunis paistettavaks ja kalan myäs. Sil taval tiärän, mitä syän. Käytän pikkasen kerma ja voit ja lihassaki saa ol rasva. Ja syän suuri annoksi!

Mul oli iso kynnys osta ulkomaissi vihanneksi, enkä tee sitä miälellän. Mut kotimaist, ainaka luamu ei ol täl hetkel saatavan ja sen tähre täyty tehrä valinnoi. Nyy ostin italialaissi luamuporkkani ja luatin sihe, et niitten kasvattaja on ollu hualelline ja toiminu niinko o sovittu. Ova kyl hyvänmakussi.
Herkuttelen joskus sikakalleil pelkialaisil vaarelmil taik pensasmustikoil, jos kaupast löyty. Maku ei ol sama ko kotipihan marjoil, mut aika liki kumminki.

En seura orjallisest kalorei, ko niil ei ol merkityst, mut ainakin nyy alkuvaihes pirän vaari hiilareitte, rasva ja proteiinie suhtest. Hiilareitte määrä täyty jäärä puale siit ko rasva ja proteiinie, sit voin hyvin. (tämä koske vaa munt, jokasen täyty kokeil itte sopiva suhre)

Olen kans oppin ittestän paljo. Mul ol ain tapan syär murhettumisse. Ja aikan kuluks. Enkä ol tunnistan jano, olen vissi ain syäny ko oliski pitäny juar.
Nyy juan vett ruan pääl ja aterioitte välis mont lasillist päiväs. Ja mul o silti välil kunnolline nälk.
Aikasemmi tul nälk sen tähre, et veresoker nous ja lask ko kaivovintt. Vatt ol täys, mut jotta olis tarvinn syärä. Ja sit nukutt ai syämisen pääl. Seeki o ny jääny pois.

Niist ruakkeskusteluist ja -kirjotuksist sen verra, et on hyvä et niit on ja käyrä. Mut hiuka olissin kriittine niitte suhte ja miättisin, kene asia ne kullonki aja. Paras konsti o kokeilla itte, mikä sopi ja mil taval voi hyvi. Mittä ääripäät ei kannat kokeilla vaa laihtumisen tähre, siit ei seura koska mittä hyvä. Jos hiukanki tuntu silt, et joutu luapuma josta takk jää ilman, kannatta heivat koko suunnitelma taikk ainaki miätti uurestas.

Kyl niis kirjotuksis tiätty peräki on. Kattokast vaa nuukemi elintarvikkeitte tuateselostuksi. Harvo saat pelkästäs sitä mitä luulett. Ruisleiväs on peruna taikk vehnäjauhoi, mones einekses "ruankaltassi" valmistei, puhumattaka sokerist, mitä lisätä semssinki paikkoihi etei tul eres ajatelleks. Ei kaik ol keinotekost, luannost löyty pali semmost halvemppa täyteainet, mitä voiran käyttä et saaran hint alas mut mitä et koton sihe ruakka sunkka laitais. See o ymmärretävä, tehtaitte tarkotus on tehr voitto ja ihmise kans tahtova erullist ruakka, kaik voittava. Lääkärei myäre, ko tyät piissa heilläki.

Makuaistin muuttamisse kulu aikka ja suurelt osalt se o kiinni korvatevälist. Tiärän sen ittestän, ko olen toivoton makkian perä. Mut toistaseks ole seljättän suklaahimon ja jatkossakin koitan pittä sen kuris. Mul on suklasse samankaltane suhre ko toisil viina: paremp ko ei maistakka, ni pysy pois miälest.

- koko tämä saarna läks alkkus siit, et mun painon o jumittan muutaman päivän. Ole ajatellu, et see laskis yht tasasest viäl toise mokoma, mut nyy ei ol muutaman päivän tapattun taas mittä. Tiärän et se siit lähte taas, mut orottamine ei ol kiva. Tämä on tarkotettu myäs lohrutukseks niil kanssaihmisil, joitte elämä mää hankaloitan jatkos tämä asian kans. Antteks, ei ol tarkotus kiusat, ko helpotta mun onnettomie nivelien kuarma.