lauantai 21. huhtikuuta 2012

kävelemäs

Käytti koiraten kans kävelemäs ehtoerel. Kovasten kurast on viäl.
 Tämä kivi pullaht Metniituoja ko viimeks ruapatti. Ei ruvettu sitä ampuma kappaloks, vaikkei se juur virtaust lissäkkä.
 Koira menivä ensi Karisillamäkke mut tuliva sit peräs nii et hippula vinkus.
 Oja on torestakki täys vet. Puus seisova niinko vartios.
Mun pit menemä Uurentahtumemäkke saakk, mut tiä oli niin kurane et käännysin takas. Mul o saappas reikä. Koirat menivä jälles erelt eikä niit juur näy.
 Mut ko huusin ni jo taas tultti, Sohvi tule valla lentämäl.
 Sentä välil pysätti nuuskuttama tiähaara, jos olis jotta jännä tapattun.
 Sit käyttin pellol paseramas, vaik Lillit jo vähä tuppas väsyttämä.
 Mut viäl hän jakso juast päi kamera ko pyysin.
Ja sit tul jälles Sohviki, ilmas, niinko ain.

 Trapul ol viäl vauhti pääl..
 ...jottan kuulustella...
 Sohvi kerkes kuvate välis karama mont kertta trapul ja alas.

 Taas hän lähte -

- ja Lilli seura mitä tytär toohotta.
 Kon tultti sisäl ni katti ol ilone. Näyttä päättömält ja on kans. Sitä ei olekka enä nii helppo kuvata
 Kyl hän ossa poserat..
 ... ja välist hän o muutenki paikallas...
...mitä ny hiuka häälättä kuva ottaes.

 


(nyy en tiär onnistuk tämä kuvatte siirto tän lainka, plokkeri rupes ryppyilemä)

Ensmäne tyäviikko men, kaik jatku entiselläs. Lehti tul tehryks ja jaeta ens viikol. Kirja on taitos, tule painost toivo mukka kuukaure sisäl.
Lääkär ei osan sanno mittä mun kipuihini. Ei muut ko et metalloosi näky makneettkuvis ja sitä o veresäkki liiaks. Leikat ei tarvitte mut ei vissi muutonka voira autta. Et kärsi vaa, ei siit henki lähre.

Neiti Siäväsel hankitti uure kalli kesärenkka. Nyy kelppa ajella taas.

Eiköst täsä ollu ne tärkkeimmä täl kertta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

ihmepelastus

Mun tätin kual ameriikois joku vuas sitt. Paikallises aviisis oli häne miniäs kirjottama muistokirjotus.

Siin kerrotti, kui mun tätin pikkasen flikkan tul äites kans ameriikka, kaukasest Suamest ja laival. Ja kui ihmeline varjelus heil oli, sil et heijän pit tuleman Titanikil, mut ko tätil ei saattu ajois passi, ni heijä matkas siirtys kahrel viikkol seurava laiva. Ja nii hes sit pelastusiva ko ihmen kaupal haaksirikost.

Huhheijaa, en ol koskan pitän ameriikkalaissi kovi sivistynein, mut ko tämä serkuvaimo o ala-aste rehtor, ni mun toivon men kokonas. Mahtavak jenkkimukula osat eres lukki?

Nimittäis mun tätin ol syntyn vuan -25 ja täytäis tänä vuan 87.
Olen täst surkkiast asiast vissi ennenki tääl puhellu, mut tul jälles miäle ko nyy o niimpal kohkattu siit uppomisest. Hävettäis, jos asutais samas maas. Nyy vaa naureskelen.
Saatei se tiär mittä hyvä täl mailmal, jos yhre suurimma valtio kansalaise ova iha pakanallise tiätämättömi.

No, hiuka vaikutta silt et meil mennä sama suuntta, ko ny yks tahtois määrät ihmisil hihamerkei kansalaisuure ilmasemisse ja toine tahrois kiälttä jokku krekkala kokonas käytöst.

Kotoasioist vois sanno, et paremppa suuntta olla menos. Lume ova sulan ja kevät o alkan. Taireteokse ova kirkonkylän koulul näytil tämä viikolopu, syksyl sit taas jatketa. Taikk on meil kesäl yks ulkomaalauskurssi, onneks.

Lomautus loppu huame, äkki se viis viikko men niinko tiäsinki. Ja paljo omi asioi jäi tekemät ko olin nii saamaton/kippi/laisk. Mut pali tul tehryksikki: kirja on taitos ja lehti mene perjanta paino ja muukki asia on hoiros. Hyvä nii.

Alkuviikkost menen taas sairala, kuvata ja syynätä. En oikke miälellän menis, mut ei aut. Pää puskas o hiuka huan elellä, paremp otta vasta mitä tule.

Täsä näytiks kuva siit, kui lujaste talvi piti kii ennenko jourus hellittämä ottes: