perjantai 27. kesäkuuta 2014

piilevää innostusta

Viimeinen työpäivä alkamassa, sitten lomailen muutaman viikon.
Paitsi että käyn toimistolla heti ensi viikolla it-tapaamisessa ja toisen kerran katsastamassa uudet toimitilat.
Muutakin ohjelmaa on jo kertynyt.
Olisi ihanaa lähteä jonnekin vähän kauemmas muutamaksi päiväksi, vaihtaa maisemaa. Vaikka saaristoon. 
Eilen mulla oli ensimmäinen siivouspäivä täällä uudessa kodissa. Vaikka purkamattomia laatikoita on vielä paljon, kävi siivous huomattavasti nopeammin ja vaivattomammin kuin ennen. Mikään paikka ei kipeytynyt eikä mitään jäänyt siivoamatta siksi, etten kyennyt. Pieniä asioita, mutta olen kiitollinen.
Viikonlopun ohjelmaan kuuluu yhdet avajaiset, taidenäyttelykäynti, pihan siivousta ja kirjakaapin kokoamista.
Pikkuruinen puutarhani pitää laittaa kokonaan uusiksi. Väliaidat on nyt vaihdettu ja kunhan vielä yksi kamalan ruma aidanpätkä on purettu, teen pläntille uuden suunnitelman ja aloitan.
Pääsen taimikaupoille! Ihanaa, maltan tuskin odottaa. Tosin ilo on lyhytaikainen, sillä entisen puolen hahtaarin sijaan mulla on nyt puolen aarin puutarha. Mutta puutarha kumminkin.
Hetken vielä kestää ennenkuin saan tänne kuvia. Olen hukannut sekä kameran että kuvan siirtoon tarvittavat kaapelit. Mutta uskokaa pois: erilaista on kuin ennen.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

ohi on

...onnellinen lapsuus, kuten puuskahdin työkaverille lähtiessämme taas kerran muuttokuorman kanssa pihasta. Ja nyt on ohi koko muutto.
Perjantaina lähdin aamukahdeksalta viimeisen kerran siivoamaan entistä kotiani. Tyhjät huoneet kaikuivat oudosti ja olivat jo kovin vieraat.
Kovin siistiä en saanut aikaiseksi, sillä edellisten päivien rehkiminen teki tehtävänsä. Särkylääkkeetkään eivät enää tehonneet kuin pari tuntia, sitten olo alkoi olla niin kivuliasta että oli pakko lopettaa. Puolen päivän maissa lähdin, kävin kaupassa "viimeisillä voimillani" ja siitä asti olen parannellut itseäni.
Jotain ponnisteluista kertoo se, että sekä perjantaina että lauantaina nukuin kolmet päikkärit.
Pikku hiljaa olen laittanut myös uudessa asunnossani paikkoja kuntoon. Viimeiset laatikot paikoilleen ja ne vetimet, jotka vihdoin saatiin, on asennettu. Keittiö alkaakin olla melko valmis, mutta kaikki muu on rempallaan.
Innokkaat ystävät (kiitos vielä!) pakkasivat enemmän mukaan kuin olin suunnitellut, ja nyt kaikki seinänvieret ovat täynnä laatikoita ja kasseja. Mitään kalusteita ei edelleenkään ole, joten niitä on hankittava ennen kuin tavaroille on paikka ja tulee joku järjestys.
Mutta kun en halua. Se, että on juuri luopunut kaikesta tutusta ja rakkaasta ehkäisee tehokkaasti shoppailua. Enkä oikeastaan tarvitsekaan muuta kuin muutaman kapineen ja niistäkin minulla on selkeä mielikuva. Hintakaan ei ole este, vaan haluttomuus. Saa nähdä kuinka kauan se jatkuu.

Juhannussaunan sentään lämmitin ja kylvin pitkään. Ei se samanlaista ollut kuin entisessä, mutta ihan kelvollista kuitenkin. Parasta oli ehkä se, ettei sen eteen tarvinnut tehdä mitään, kunhan väänsi katkaisimesta.
Tänään on satanut lähes tauotta ja olemme Sohvin kanssa makoilleet sohvalla lukemassa. Iltalenkille pitäisi yrittää jaksaa. Vielä viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Juuri nyt ei oikein innosta sekään.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

vähitellen

Pienen tervetulleen tauon jälkeen asiat liikahtavat taas eteenpäin. Parketti on valmis ja siinä saa huomenna jo kävellä (paitsi Sohvi).
Yksi kerrallaan lähtevät myös tavarat. Peilipiironki lähti ensimmäisten joukossa uuteen kotiin, tänään siirtyi keinutuoli ja salin vanha puhelin peräkärryn kyytiin. Seurakseen ne saivat isoäidin kihlarukin, jota siis ei tarvitse viedä roviolle.
Vielä olisi vaatekaappi, klahvipiironki, arkkuja, pöytiä ja tuoleja. Sohvakalusto ja pöytä, oikein sievät ja siistit.
Ja kirjakaappeja 4 kpl, lasiovilla ja ilman.
Pienemmästä sälästä ei kannata edes puhua, ja astioitakin riittää, vanhaa arabiaa ja riihimäkeä ja sorsakoskea.
Mitään en edelleenkään ole ostanut uuteen kotiin, sängyn ja vuodesohvan lisäksi. Ei tee mieli edes katsella. Näinköhän elelen tyhjässä lukaalissa loppuvuoden?

Jotta kaikki olisi täydellistä, sain pirullisen flunssan. Onneksi on myös ilonaiheita...

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

omasta kylästä

Loppu häämöttää. Ainakin remontin osalta: enää pitää vähän maalata (se maali loppui taas), viimeistellä laatoitus, huoltaa parketti, koota keittiö ja siivota.
Aikataulu ei pidä, parketti lakataan vasta maanantaina, joten putkimies pääsee vasta tiistaina asentamaan hanan ja tiskarin.
Olen kuitenkin tehnyt tänään hankintoja. Päätin nimittäin jo aikaa sitten, että hankin uuden sängyn. Myös vierasvuode tarvitaan hetikohta muuton jälkeen joten jonkinlainen vuodesohva oli harkittuna vaikkei kovin tarkasti mietittynä.
Tänään naapurikaupungista palatessa poikkesin suuren huonekaluketjun myymälään, koska se oli ainoa muistamani kalustekauppa lähitienoolla. Myyjä oli kovin innokas ja esitteli vauhdilla matrassin toisensa perään, kaikenkokoisia ja värisiä, vaikka kerroin mielestäni varsin selkokielisesti, mitä olin hakemassa.
Hetken kuluttua päästiin sitten niin pitkälle, että oltiin molemmat kassalla, minä lompakko kädessä ja myyjä nenä tietokoneen näytössä kiinni tekemässä tilausta. Kunnes kuului pettynyt voihkaisu ja toteamus, ettei aiottua kapinetta ollut saatavana edes Hyvinkään keskusvarastolla! vaan se oli tykkänään loppu. Kestäisi jonkin aikaa ennenkuin sen saisi.
Huoh. Sanoin, että katselen jostain muualta ja palaan asiaan, jos kaikki Suomen sängyt on myyty.
Tuumin jo, että pitää lähteä kauemmas hankintamatkalle, kun pukkasi mieleeni, että kirkonkylässä taitaa olla vielä mööbelipuoti ja kurvasin sinne. Ja se kannatti, siellä oli sopiva yösija ihan hyllyssä ja se pahuksen vuodesohvakin osui olemaan paikalla. Ei nyt ihan niin laadukas kuin olisin suonut, mutta melko vähäisellä käytöllä sen luulisi kestävän.
Parasta asiassa on, että molemmat tuodaan kotiin ilmaiseksi, tiistaina.
Lähishoppailu rules.