sunnuntai 30. lokakuuta 2011

tukka lähti

On pitän niin kiirutt, et tukk läks.
No ei vaineska, kummiflikk sen katkas ja sai siit hyväst kakkosen toristukse taik johonkki. Hän näättäk opiskele frisöörskaks ja tarvitt tukaleikkuukokkesse tiätty leikattava tukka. Ko mul ol vuas aikka viimäsest kampajakäynnist ni lupasin menn kynittäväks.

Läksin kotto jo paljo enne pualtpäivä, se tukaleikkuu tapattus nimittäin Salos. Käven ottamas siskon föli ko meinatti tehrä piän ostoskiarros samal. Sit menin sin flikan koulul ja eiko istuma tuali. Päästelin sit lettin auk ja opettajaki tul sihe ihemettelemä, ko se ol latvastas ihan kuiva ja kulun.

Sit pesti ja leikatti, käskin leikat oikke reilumma jälkke, ko se latva ol menny nii huanoks. Flik kerros sit kotimatkal, et opettaja ol kummastellu, ko niin pali leikatti. Ei tukk kuulemma kasv enä se jälkke ko on täyttän kolmkymment. Olen sit täsäki asias erilaine muari, ko mun tukkan kyl kasva pituut, vaik paksuus väheneki.

Et semmost. Nyy on tukk hyvi, kello en omistakka. Tuva seinäs oleva kello rukkasin eilä ehtost talvisse aikka, mut koiri ei saa rukatuks. Vaik ei se näin päi ol nii vakava ko keväl. Sillo he ei ymmär mikä mammal on tullu, ko nii aikasi nouse. Vähäkoer nukuis kyl vaik koko päivän, ko hän on raskaan.

Eiläsen päivän viätin Turus tekemäs nukkekotti rautlankakorei ja piäni asukkai. Meil ol yhristykse syyskokkous ja sen yhteyres tyäpajoi. Yritän kuvat niit tuatoksi ton Kirkkokarun pualel.

Metkalt tuntu, ko nii erilaise ihmise kokkontuva yhte tekemä harttaste ihan turhi kapistuksi. Keskittymine on ain iha meditatiivist, paitti et välist ähkitä ja joku meina kirotki.

Osa läks sit viäl laival Tukholma, siäl on tänä nukkemessut. Ens vuan voissin lähti mukka, nyy en tahton viär koiri hoitto.

Muu o huvittan kovaste ko viime aikoin o oikke uutisis käytty karppajien kimppu. Lehres joku väitt, et leipomo tekevä konkurssi ko ihmise ei syä enä leippä ja jossa ajankohtaisohjelmas käytti kiivast keskustelu siit, onk karppamine iha eresvastutont yhteiskunnan kannalt. Heh.

Taita ol nii suur kupla puhkemas, et tarvitte ruvet ampuma tykil kärvässi.
Kyl joka asias on ain fanaatikkoi, mikkä vetä suari johtopäätöksi ja koitta saar toise lannistettu. Mut tarvittek ain haastatell niit himokarppaji, ko tahtova elät ketoosis jatkuvaste eikä annais toistenka tehrä muut.

En usk, et pelkästäs karppaajat on kyllästyn syämä pelkkä sokerihöttö ja ruankaltassi aineksi, mitä teollisus käyttä valmisteis, et hinta pysyis alhal. Luulen, et se on ruven harmittama niitäki, ko syävä iha perinteist kotiruakka. Mut jos tahto esimerkiks puhrast ruisleippä, ni joutu hakema koko hyllyn läpi. Suurin osa ruisleivä nimel myytävist leivist sisältä vehnjauhoi taik peruna, usse viäl muitaki täyteaineksi, jopa sokeri. Perun on halppa ja täyttävä, sil saara leevä hint alas.

Täsä on siis kysymykses kaks asia: helvoltta tekemine ja piänemä ruaklasku. Voi osta ja syär enemmä, ko saa halvemal. Vaik "puhtamp" ruaka olisis ravittevamppa eikä sitä tarvitais nii suuri määri.

Ja semnen puhe, et karppajat ei söis lainka hiilhytraattei ko pelkkä voit ja fläski, on tahallas vääristetty.
Mun ruastan puuttu vehnjäuho (myäs pasta), soker, perun, ja puhristettu riisi. Syän joka päiv suuret määrät hiilhytraattei, mut paremas muaros mitä vehnäjauhois taik perunas. Mul o erinomase veriarvo, vatt ei krona ja painoki pysy siin misä sen piräis. En syä rasva erikses, enkä lissä sitä mihenkkä misä sitä ei ol luantasest. Käytän enimmäkses öljy paistamisse, mut jos tarvitten kerma, ni en kyl lait mittä vedest kemikaaleil saostettu ko ostan ihan lehmäst lypsetty.

Jäätelö on mun suur herkkun suvisel aikka, ja see romutta mun vähähiilarise elämän tapan muutamaks kuukaureks joka vuas. Mut nyy syksyl syän jälles siänimunakkai ja lehtikaalisoppa, ja voin hyvi.

Eikä perunas ol mittä vikka, jos sitä syä joskus muu ruua lisseks. Mut jos sitä o lihapullis, leeväs ja viäl lautasellaki, ni sen osuus nouse jo aika suureks yhres annokses.

No nii, nyt tul taas vuaratettu tästäki asiast. Parast, et lähren nyy koiraten kans mettän äitiyshoiro vaatimal lenkil. Keräilen samal korillise suppiksi.

maanantai 24. lokakuuta 2011

aamukiukutust

Olen juur tullu sorvaamol ja niimpal jessuksen kiukkusen. Mrrr.

Kaikil haableil ajokortt annetanki. Ja viäl kahrel samas kyläs.
Käve näättäk aamusten tulles sil taval, et sain ajell puale matkast iha yksnän. Ei siis ollu kettä erel eik peräs. Semne on melko harvinaist kasitiäl, ja aika rento kans.

Sit hiuka pualväli jälkke, satase alueel, tule asuntomessualuelt kaks auto ette. Paikas, misä ei pääs ohi. Jouruin purottama vauhrin sara meetri matkal all kuurenkympin. Onneks ei ollu tiä jääs.

Sit nämä postmyyntiautoilija ja mailmaomistaja köröttelevä mun erellän ensiks muutaman kilomeetteri kuutkymppi, sit hes saiva foortis kumminauha piukotetuks niimpali, et vauhti nous huiman kahreksankymppi ja sitä sit jatketti sit Nousiaissi saakk. Vastan tul yhtmittane jono, ja taakse kerrys samalaine.

Mun verenpainel ei ol hyväks tomse aamu-unise mailmanavat. Perkule, ei sihe välil mittä moottortiät tarvita, muutko kortt pois semsilt, ko ei oss ajat. Jos siin olis ollu kaks kaista, ni nämä erinomase turvallisuusapostolit olis ajan viärekkäisi, et kumminki olis turvallist. -tana.

Oli näättäk pimiä ja eine sumu. Ja katuvalot ja kuiva tiä. Kerpules.

Täst o ny hyvä lähti aamupalaveri.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lokakuissi

Pirän täsä hiukan kirjotuspaussi. Olen kirjottan sitä urakkatan joka välis, ko yritän saar seuran rahatilannet korjatuks. Tili on tyhjä ja talo keske. Nyy on siis puhe Walon talost.
Pakko pittä hiukan tauko kirjottamises, ko pakka käsi kramppama. Koton ei ol kovi erkonoomiset tyätilat, eikä läppäri ol mikkä jatkuvan kirjottamise väline. Kaikenkaltassi virityksi olen kokeillu, et olis eine helpomppa. Esimerkiks koiti ripusta paperi palmulehre varan, ko se muutonki tosa silmäte eres heilu. Ei luananu, palmust ei ol eres paperinpirikkeks. Koristeellisuski on hiuka kysealast, ko en ol sitä juur kerjenny hoitama.
Jos viiko viäl jaksais naputel, ni sit piräis olema tyä tehty. 241 sivu o siirretty sähkösse muatto, vaja sata o jälil. Sit siirrän tiaroston tikul ja viän tilaajal enkä vähä aikka ajattelekka kirjottamist täsä laajures.
Ulkon o lokakuu parhammillas. Tänä vuan on erityisest ruusuis kaunis syysfäri. Käveli eilä ehtost trekoolis ihastelemas. Pikkane päärynpuu oli kaunin punakellane, hän o vissi riahantun ko istuti pensasmustikoi hänen kaverikses ja nee on kirkkan punassi.
En ain ymmär sitä hinkku lähti pohjosse ruskamatkal, ko tänäki vuan tääl eteläs on paljo värikkämp luanto. Hyvi harvo olen osunu ruskamatkal nii, et olis ollu erikoise värikäs ruska. Kaunist Lapis on ja tykkän erikoisest niist avarist maisemist, mut jos tahto värikäst maisema kattel ni kannatta pyssy koton vaa. Ja jos omista oman trekoolin, ni pääse itte varmistama ruska-aja loisto.
Meil eletä hiljalles tämmöst syyselo. Kattotyä tul valmiks. Ensimmäise taulu sutimine on saattu alkku. Uussi krafiikalehrei on tyä al. Siänmetäs on käytty koiraten kans. Vähäkoiral o aamu- ja ehtopahoinvointti ja merkillissi koohotuksi, hän on piänin päi.
Jos saissin tuan urakan loppu ni vois jälle ruvet säännöllisemmi tännekki kirjottama. Nährä.

tiistai 4. lokakuuta 2011

kukkuu

Nyy olen lennos taas! Synkistely on ohitte ja ole jälles oma ihana itten. Taikk semne tavaline, tylsä.

Kaikkeist ensimmäiseks: kiitoksi kaikil kannustavist ja ylösrakentavist kommenteist! Teijä(nki) ansiost olen selvinny tälläki kertta kaikest surkkeurest.

Siumenne sanote: kato on valmis ja näyttä pitävän vett toistaseks. Ei se juur kaunis ol, mut see voi johtu vaa siit, et olen nii lopen kyllästynny koko asia.

Töit riittä, otin viäl lisseks siunatu suure kirjotusurakan, mikä laitta istuma täsä konel kaike kykenemise äärirajoil. Se on tilaustyä ja tuatto mene suara lyhentämättömän kulttuurseuran tilil. Mun talkoopanoksen o viimeaikoin ollu heikolaine, koitan täl taval korvat raaka voima.

Nukkekotti olen tehny taas hiljalles ettipäi, mut en ol sitäkä ploki päivättän lainka.

Keskviikkosi taiteilen koko ehton. En ol hiukkaka taitelline mut orotan innol et pääsen sutima maali kankkal. Saa nährä, olenk enemä remprant vai pikasso?

Tein tänäpe syvällise huamio ystävyyrest: hyvi ystävi tarvita mones, mut kirpputoril ja miksei muillaki ostoksil he ova välttämättömi. Puale hauskurest tule siit, ko voi luattavaisest kyssy ystävä miälipiret josta erinomasest hankinnast ja tiätä, et toine paneutu sihe ja sano juur niinko olet toivonukki. Et "ost vaa, see sopi sul" taik et "eik sul ol jo tomne?" Sitä paitt kaksil silmil näke enemä ko yksinäs.

Karvanaamakki voi hyvi. Jos kaik mene lailes, ni meil o jälles penikoi marraskuu loppupualel. Sohvin piräis olema hiuka sinnepäi. Ans katto ny.