Lokakuissi

Pirän täsä hiukan kirjotuspaussi. Olen kirjottan sitä urakkatan joka välis, ko yritän saar seuran rahatilannet korjatuks. Tili on tyhjä ja talo keske. Nyy on siis puhe Walon talost.
Pakko pittä hiukan tauko kirjottamises, ko pakka käsi kramppama. Koton ei ol kovi erkonoomiset tyätilat, eikä läppäri ol mikkä jatkuvan kirjottamise väline. Kaikenkaltassi virityksi olen kokeillu, et olis eine helpomppa. Esimerkiks koiti ripusta paperi palmulehre varan, ko se muutonki tosa silmäte eres heilu. Ei luananu, palmust ei ol eres paperinpirikkeks. Koristeellisuski on hiuka kysealast, ko en ol sitä juur kerjenny hoitama.
Jos viiko viäl jaksais naputel, ni sit piräis olema tyä tehty. 241 sivu o siirretty sähkösse muatto, vaja sata o jälil. Sit siirrän tiaroston tikul ja viän tilaajal enkä vähä aikka ajattelekka kirjottamist täsä laajures.
Ulkon o lokakuu parhammillas. Tänä vuan on erityisest ruusuis kaunis syysfäri. Käveli eilä ehtost trekoolis ihastelemas. Pikkane päärynpuu oli kaunin punakellane, hän o vissi riahantun ko istuti pensasmustikoi hänen kaverikses ja nee on kirkkan punassi.
En ain ymmär sitä hinkku lähti pohjosse ruskamatkal, ko tänäki vuan tääl eteläs on paljo värikkämp luanto. Hyvi harvo olen osunu ruskamatkal nii, et olis ollu erikoise värikäs ruska. Kaunist Lapis on ja tykkän erikoisest niist avarist maisemist, mut jos tahto värikäst maisema kattel ni kannatta pyssy koton vaa. Ja jos omista oman trekoolin, ni pääse itte varmistama ruska-aja loisto.
Meil eletä hiljalles tämmöst syyselo. Kattotyä tul valmiks. Ensimmäise taulu sutimine on saattu alkku. Uussi krafiikalehrei on tyä al. Siänmetäs on käytty koiraten kans. Vähäkoiral o aamu- ja ehtopahoinvointti ja merkillissi koohotuksi, hän on piänin päi.
Jos saissin tuan urakan loppu ni vois jälle ruvet säännöllisemmi tännekki kirjottama. Nährä.