maanantai 31. joulukuuta 2012

parempaa uutta vuotta!

Olipa rankka päivä tänään. Koko ajan taka-alalla pyöri ajatus: teen tämän nyt viimeisen kerran... Viimeinen leimaus sisään, viimeinen aamukahvi, viimeinen tilaus, viimeinen..
Samaan aikaan tuntui, ettei mikään enää koskenut minua. Kuten ei tietysti koskenutkaan. Ei ole minun asiani miettiä, kuka työni tekee ensi vuonna. Ei, vaikka haluaisin niin olevan.
Kun olin lopulta lähdössä kotiin, kävin luovuttamassa avaimeni ja sanoin hätäisesti hei, etten olisi ruvennut pillittämään. Ja silti aloin, vesi valui koko matkan parkkipaikalle.
Tunsin itseni hylkiöksi.
Kestän hyvin huonosti hylätyksi tulemista ja ulkopuolelle jättämistä. Lapsuuden traumoja.

Vaan huomenna on uusi vuosi ja uudet kujeet. Noustaan ylös ja suunnataan kohti uusia kaatumisia.
Tästä ei voi mennä kuin ylöspäin.


lauantai 29. joulukuuta 2012

joulun jämiä ja kuvia

Moi taas.
Päivä on mennyt leipomisen ja paistamisen parissa. Piti kehittää jatkokäsittelyt erinäisille joulun jämille ennenkuin muuttuvat syömäkelvottomiksi.
Enkä millään jaksa syödä joka päivä samaa, olkoon vaikka kuinka hyvää.
Olin ostanut maitoa, koska Vähäpojan piti tulla perheineen tapanina. No, vatsatauti torppasi kyläilyn ja maito jäi juomatta. Minähän en maitoa juo, joten sille piti keksiä käyttöä.
Leipä oli loppu, joten sämpylätaikinaan sain menemään puolet liemestä. Pienen osan käytin pullataikinaan, loput menee kahvimaidoksi.


 Tuvan sisustus on hieman muuttunut. Edessä saareke, johon sijoitettiin uuni ja keittotaso. Pöytää lyhennettiin ja se käännettiin poikittain entiseen nähden.
Sämpylöitä siis tarvittiin ja niitä myös tehtiin.

Ihan hyviä tuli.

 Pullan leipominen ei sitten sujunutkaan niinkuin piti. Olin unohtanut, miten paljon pullataikina nousee ja tein muffinssivuokaan kaksitoista täytepullaa parin desin taikinasta. Niistähän tuli monstereita, kuten kuvasta näkyy. Hirviöpullat uunikaltereiden takana. Täyte jäi yli kun tein jouluksi piiraita.

 Kun uuni oli kuuma ja jämiä riitti, tein lopusta rosollista laatikkoa.
 Sekoitin rosollin joukkoon puoli pussia aurajuuston muruja ja tein kermanlopuista ja parista munasta liemen.
Tunti uunissa ja sallatti oli jalostunut maukkaaksi laatikoksi. Nam.

 Karviaiset ulkoilivat itsekseen kokkauksen ajan.
Katti varsinkin oli ulkoistamisesta närkästynyt, mutta sen taipumus tunkea kuononsa joka askareeseen sai minut kovettamaan luontoni ja tuuppasin mirrin pihalle. Sisäänpäästyään se ei ollut näkevinäänkään ketään.

Koirat sen sijaan eivät olleet moksiskaan, vaan oikaisivat odottamaan maistiaisia. Joita ei kylläkään tarjottu.
Lattia on kulunut keinutuolin alta. Maalaushommia tiedossa...


Katin kiipeilypuu on enää tynkä. Jatkuvan riekkumisen voimasta kapistus oli ihan kanivino ja vääntynyt. Lisäksi se on suoraan ilmalämpöpumpun edessä joten katin irtokarvat levisivät tehokkaasti akrobatiaharjoitusten aikana pitkin huushollia. Tähän kyllästyneenä purin pois ylimmät osat. Mökötystä kesti kaksi päivää.
Että semmoinen lauantai tänään.

loppu häämöttää

Eilen toin sorvaamolta kassillisen tavaroitani pois. Maanantaina otan mukaan enää työkenkäni ja taulun seinältä.
Heräsin tänään siihen, että katti kilisteli joulukuusenkoristeita. Hyppäsin ylös vain nähdäkseni, että se istui kuin patsas kamarin pikkupöydällä. Lienen nähnyt jotain sopivaa unta?
Katti on tosiaan jättänyt kuusen kokonaan rauhaan, on siinä sitten valot tai ei. Yhtään kertaa en ole nähnyt sen edes katsovan kuuseen, saati haistelevan taikka koskevan siihen.
Muuten se saa iltahepuleita, aamuhepuleita ja muuten vaan-hepuleita. Joulukarkkien käärepaperit sen on saatava levittää pitkin lattiaa ja jokaista vahditaan ettei koirat vaan saa yhtään.
Sohvilla on aamupahoinvointia ja Lilli lihoo. En nimittäin muista vahtia ja kun Sohvilta jää suurin osa ruoasta syömättä, niin Lilli pistelee senkin. Ongelmia tiedossa siis.
Lueskelin tuossa blogeja ja huomasin, että moni on jo siivonnut joulukoristeet pois näkyvistä. Kukin tavallaan, mutta mulla riittää arkipäivää vuoden mittaan ihan tarpeeksi, jotta on varaa pitää juhlaa vähän kauemminkin. Joulu on sellainen lämmin jakso pitkän pimeyden päätteeksi. Siksi pitkitän sitä loppiaiseen asti ja silloin yleensä jo tuntuukin hyvältä suunnata ajatukset tulevaan vuoteen.
Jos hyvä tuuri käy, silloin alkavat aurinkoiset pakkaspäivät ja maailma näyttää valoisalta. Siemenhinnastoja tulee postissa, jolloin kesä on heti askeleen lähempänä.
Alan jo hiljalleen tottua tuvassa tehtyyn uudistukseen. Tosin vieläkin käännyn usein siihen suuntaan, missä tavarat ennen olivat, mutta yhä useammin jo suoraan niiden uusille paikoille. Kunhan tästä arki todella alkaa, pääsen tositoimiin uuden keittiöni kanssa.
Illalla töistä tullessa kuu nousi komeana. Tuolla kylällä se näkyi hienosti ja harmittaakin, etten pysähtynyt ottamaan siitä kuvaa. Kotipihalla kuu näkyi puiden takaa ja kesti muutaman tunnin, ennenkuin se oli vaeltanut puutarhan ylle. Ulkovalot sammuvat kirkkaalla kuutamolla, mikä on tietysti ihan hyvä.
Nyt taivas on pilvessä, kuu näkyi aamulla vaaleana hohteena paksun usvan seassa. Pakkasta on enää kuutisen astetta ja plussan puolelle päästään iltapäivällä. Pitää sitä ennen käydä lapioimassa huussinpolulta kymmenen tonnia (ainakin) lunta, joka rymähti siihen torstaina puuvajan katolta. Olen siitä asti harrastanut vuorikiipeilyä pikkulaan mennessä. Ja sieltä tullessa, tietty.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluaamun rauhaa

Hyvää joulua kaikille! Täällä ollaan taas.

Olen vihdoinkin oppinut viettämään joulua "oikein" eli rauhallisesti. Niin, että itsellä säilyy koko ajan seesteinen joulutunnelma.
Meillä oli mukavaa, kaksi vanhinta perillistä kävi jouluaterialla ja nuorimman kanssa vaihdettiin kuulumisia puhelimessa. Tosin kuulumiset olivat vähemmän mukavia, kun poika oli kotona kuumeessa perheen ollessa joulunvietossa. Mutta sellaista sattuu aina välillä.
Kuten huomaatte, nettiyhteydet pelaavat taas. Perikunta asensi uudet ohjelmat siivottuun koneeseeni ja nyt pelittää vaikka kuinka. Lisäksi olivat hankkineet tähän vekottimeen kaiuttimet, joten voin kuunnella vaikka sinfoniakonsertteja ja äänentoisto on kunnossa. (tähän mennessä olen tosin testannut vain Late Lammasta. Hyvin sekin kuului..)
Tämä joulu on ollut tyystin erilainen kuin aikaisemmat: olin aattona kaupassa! mutten saunassa, menen tänään naapuriin joulukahville!! ja mikä hauskinta, mulla on joulunaapurit! Lämmitin naapuritorppaa viime viikolla, melko heikoin tuloksin tosin, mutta hyvin ovat kuulemma pärjänneet. Hauskan näköistä kun naapurista näkyy valoa lumihankien keskeltä.
Flunssakin alkaa jo hellittää, eilenillalla ei enää noussut kuumettakaan. Väsyin kyllä kesken Fannyn ja Aleksanderin katselun. Tosin en sitä yleensä katsokaan loppuun asti, se piispa on liian kammottava.
Joulukuusi on pystyssä ja koskematon! Kaikki lasipallot ovat tallella, lasilinnut höyhenpyrstöineen istuvat rauhassa kuusenlatvassa eikä kimallenauhaakaan ole kiskottu. Hertta-katti on nimensä veroinen.
Varsinais-Suomeen ennustettu lumimyräkkä ei ulottunut meille asti, vain vähän lumihahtuvia saatiin. Viikolopuksi on luvassa vesisadetta, mutta toivon että sekin ennuste ehtii muuttua ennen toteutumistaan.
Tänään oli ensimmäinen aamu pariin viikkoon, jolloin en herännyt aamukolmelta. Viideltä kävin kyllä komentamassa kissaa, joka mellasti salissa (hiiri?) mutta nukahdin uudestaan vielä moneksi tunniksi. Olen vieläkin, puolilta päivin, yöpuvussa, mutta pitänee pukeutua ennen joulukahville menoa.
Kiitos joulumuistamisista. Iloista joulunaikaa!

tiistai 18. joulukuuta 2012

turtumust

Jassoo, tauot eiko pitenee. En ol jaksan/kerjen tän hopisema, ko on tarvinnu tehrä tuvas remontti ja joka välis lumitöit. Ja olo on turtunu, ei oikken torelline. Niinko umpios olis.
Et sitä lunt voiki pukat taas tomssi määri. Kyl jossanpäi mailma täyty ol kova kuivus, ko kaik vere sukune sata meil. Lunt on jo niin korkkiat kasat, et en saanu enä nostetuks kolan kans ylitte, mut eilä naapuri isänt lykkäs traktoris kans suurimmat läjät matalaks.
Torppa o hautautun lume ja ko akkunil o kynttelikö, ni näky o ehtosi aika hiano.
Sisäl ei sit olekka muut ko ryjä ja kaaos. Rupesin tekemä tuvas piänt entraust. Ole sitä hunterannu jo vuare ja nyy se tehti. Taik alotettti, sähkökytkennä puuttuva viäl. Hiukan karutta, ko mun pitkä tuvanpöyttä oli pakko lyhettä melkke meetri. On siin sittenki viäl mitta..
Se oli kova paikk, sil et ko se pöyt aikanas sihen tuatti, ajattelin et me mahrutan sen ympäril kaik: poja perheines ja mää miäheni kans, kukatiäs viäl muutaki sukku.
Yksiksen olen saanu sen viäres istu nämä vuare. Yhren ainuan kerra ollan olttu kaik kool joulpööräs, keskmäisel ol morssen mukan. Ja sen tähre sit teinki sen päätöksen, etten tarvitt nii suurt pöyttä, ko kunnollisen tyäpöyrän ja uure uunin ja keittotason. Sähköset, siis.
Voin istu yksinän piänemmänki pöyrä ääres, ja silti katt mahtu makkama toises pääs ja kumpaki koira sen all.
Tupa on siis riipi raapi eikä muissaka huaneis ol ihmemppä joulsiivo viäl tehty. Ehti täsä viäl.
Joulkuusen jo hommasin, ko ajattelin et näen ajois, mitä katt siit tuuma. Ripustin muutaman kiiltävän kapistuksen kokkeks, niinko houkuttimeks. Katt ei ol tiättäkseskä koko kuusest. En ol nähny sen eres haistavan sitä, saati yrittävän kiivet siihe. Joko se orotta, et olen ripustanu sihen kaik klasise pallot ja muut hianouret, taik sit se anta sen oll rauhas.
Suvinaapur soitt, et hän tahrois tul mökilles jouluks ja meinas, et mää vähä lämmittäisi sitä etukätte? Vastasin, et see asi täyty päättä myähemi, ko näke kumssi pakkassi o luvas. Jos pakane kiristy yli kymmene aste, ni on melko toivotont saara sitä torppa lämmiäks muutamas päiväs. Mut jos veissin tänä ehtost sin sähköpatterin ni se vois autta hiuka. Olis se mukava, jos naapurist näkyis valo jouluaatton. Ja heil se varmaste olis elämys viättä joulu maal.
En ol tänä vuan lähettäny ainokaistaka joulkortti enkä ostanu yhtä joullahja. Yhren paketin meinasin täl viikol laitta posti, vaikkei se ehrikkä jouluks. Se on orottan melkken koko vuare lähettämistäs nii et ei ol hosumist vaik sen nyy jo teke..
Täl viikol olen sorvamol viäl pari päivä, ens viikol molemmat ja uurevuareaatton sit viimäsen päivän. Perjantan luavutan tyäkonen takas tyäantajal ja saan sen takas tyhjän tyäsuhte lopus. Sen tähre tääl o hiljast jouluvälipäivät ja alu uutt vuatt. Sähköposti mene siin samas katkol.
Mut elämä jatku, vaik muit katkoksi tuleki. Nährä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

postkortei ja lihasoppa

Huooh, tänä oliva Walo harjakaise. Väkki ol tuvan täyrelt ja soppa tek kauppas. Keiti viäl lisseks pannullisen kaffet (mul ol anopi vanh kolmlitranen pannu) ja toise soittiva ja lauloiva, nii et päiv ol täyrelline.
Menin talol jo pual kymmene aikan ja sytyti uuni ja hellan tulet, et vähän kerkkeis huanet lämppemä ennenko viarat tule. Meijä rahavartija tul imuroittema ja siin samas kaik toisekki, nii et hyvi saattin kaik ajois valmiks.
Ol see mukava nährä nii mont näitte neljän vuaren aikan tutuks tullut ihmist, mikkä on käyny mäel askaroittemas ja kannustamas. Kaaretti omalt tontilt joulkuuseki salihi, ja se on nii iankaikkise vino ja väärä, ete pysy pystös ko nojamal akkuna. Siäl se ny kumminki pitä seinä pystös ja siin on kynttilä. Näytt kaunilt ko katos alhalt tiält.
Olen viirest saakk ollu koton ja toipun. Eiläse lumityät oliva kans raskas urakka, ko maa ei ollu viäl jääs ja lumi ol maanpinnas iha sohjos. Sit se sohjo jäärys kola eikä irron millä. Taikk irtos ko vähä kiroil ja potkes...
Sen pääl tämänpäiväne seisomine tek sen, et aamuste voi oll vaikkia pääst liikkel.
Lykkäs ny viäl tämse pakkase. Aamul ko nousti, oli kuustoist astet, mut se laski parin tunnin pääst viäl pari kraadi. Nyy o jälles parikymment astet ja mitä mahta mittar näyttä huameaamust. Saa noust eine aikasemmi et kerkke lämmittämä ennen töihi meno.
Mikä siin olle, et tämnen torpp lumises ehtohämys, ko akkunast loista valo, on olevannas nii raaris? Oikke seisattusi eiläehtost kattelema torppatan, ko se loist pimeyres lumise pihan keskel ja ajattelin, et on se kaunis. Niinko postikortt. Vaik juur viimeviikol ajattelin samal kohral, et kyl o viheliäise surkki, satte liottama ja harma rakennus ja pihaki valla pahuure hallus. Kyl se valkone lumi vaa maisema kaunista.
Meijä eluka ova hauskuttan munt tavantakka. Lilli liukastus ko mentti saunal ja lask pyllymäkke hänt sojos. En tiär kuis se siltaval karot kontit altas mut kyl se ol hassu näköst.
Ja katt tipatti trappult hankke nii ete näkyny hetke aikka mittä, ei eres häntä jääny näkyvi. Sohviki tuijott trapu reunalt niinko olis ihmetelly, mihen katt hävis. Hetke aikka ol hiljast ja sitt katti viätti nii et lumi truiskus. Väitetä et kati ova ketteri ja miksei nii olekki, mut kyl niil vahinkoi kans sattu.
Muistaka pukke aamul villahousu, on tulos kylmä viikko.

lauantai 1. joulukuuta 2012

..hanket korkiat...

..ja joulukuu kans.
Meil o lunt taas runssaste ja lissän tule koko aja. Onneks on pakast kans, ete ol liukast. Seeki o hyvä asi, et lumi on köykäst siirrellä.
Ei se eiläne talvivaara ollu juur kummonenka, tuuli ol kyl häijy ja tek ulkon askaroittemise ikäväks. Liikenttes ei ollu suuri murhei kumppanka suuntta mennes, rekat vähä pöllyttivä mut ko pit tarppeks välimatka erel ajava eikä tehny mittä äkkinäissi liikkei, ni hyvin pysys tiäl.
Tämä viimäne kilomeetri oli kaikkist hankalin, ko lunt ol tiäl niimpali et neiti Siäväsen nokk sukels kinokse ja nost lunt konepellil ja tuulklasil. Mut selvitti siitäki ojas käymät, vaik liki oliki.
En uskaltan ehtost lähti Porihi teatteri, ko ei yhtän tiänny, kuimpali sitä lunt viäl tule. Oli sitä tullukki, mut olisin vissin sen pualest päässy yäl kotti.
Tänä tarvittis menn Ukihi teatteri ja see onnistu kyl. Jos sit auratan taik ei, viäl ei ol kettä näkyny.
Kyl mailma pali valusemmalt näyttä ko ulkon o lunt. Meinan tänä viäl könyt vintti ja hakke sähkökynttelikö ja muu joulvalo alas ja viritel niit akkunil. Ja jälles muistan, et yks ajastin o semne, ete se pirä aikkatas. En kyl lainka muist, mikä se niist on. Huoh.
Koirat ei oikken tykk, ko lunt o vattkarvoihi saakk. Mun täyty heit varte kolata taas polui et saava juasta. Ja kakki, voi herran piaksut sentä. Katt tuleki sisäl asioilles ny ko on kylmä. Muuto hänt ei suuremi haitta, vaik ulkon o lunt, vaik aluks näytt et hän ei suastu sin ollenka menemä. Eiläehtostenki hän tahros ulos ja hävis muutamaks tunniks jonnekki, nii et kerkesin jo hunterama, tulek se lainka yäks kotti. Kyl hän sit viimätteks ol oven takan orottamas ja ryntäs koht tuvan penkil mihe ilmalämpöpumppu puhalta lämmint ilma. Vissi se luule et se o hänt varte asennettu.
Joulutonttu on kuitenki ilmestyny tuvan pööräl, nii et kaike se jouluki aikanas tule.