kuvia kuluneelta viikolta

Tämä on varsin tylsä juttu, pelkkiä kuvia :)

Edellisviikolla valmistui tuvan uusi pöytä. Maalaus tapahtuu keväällä, kun voi jo vähän tuulettaa pahimpia höyryjä.

 Silloin oli myös melko sumuisia päiviä.

 Yhdessä silti käytiin terveyskävelyillä.

 Katin on pakko käydä katsomassa, onko siellä muuta kuin kanankakkaa...

 Peikkometsä on matkan varrella. Syksyllä haemme tuolta suppiksia ja mustia torvisieniä.

 Tässä on runsaasti ketunjälkiä, joita on syytä pysähtyä tutkimaan.

 Naapurikylä peittyy sumuun.

 Hauska tupsupäinen kataja pellon ojassa.

Pieni välityö Walon talolla...

 ...pitäähän puheenjohtajalla olla arvoisensa tuoli. Aloitin tuolin raaputtelun odotellessani jonkin muun homman etenemistä. Olen pelastanut tuolin jätelavalta silloin, kun taloa tyhjennettiin palon jälkeen. Riparilaiset olivat hyvin innokkaita kantamaan tavaraa jätelavalle.

 Tadaa!! Tänään on maalattu pieni kaista kamarin kattoa. Väri on Uulan no 1512 Naava. Näyttää katossa huomattavan paljon vaaleammalta kuin värikartassa tai purkissa.

 Telineiden hankinta oli aikanaan hyvä sijoitus. Ne ovat jo maksaneet itsensä moneen kertaan.

 Raskas työ ja runsaat eväät. Keittiön siivous pitää tehdä lähipäivinä.

 Ihana Reiska eli Reino-liesi, vähän ruosteinen mutta hyvässä iskussa. Noiden kaakeleiden puhdistuksessa meni tovi jos toinenkin, ne olivat pikimustat palon jälkeen.

 Kotiin tultuani lähdin tietysti "tyttöjen" kanssa lenkille.

 Ketun, oravan, rusakon, kärpän, peltopyyn ja peuran jälkiä riittää. Poikkiliikenne on vilkasta.

 Lillillä on selkämakkaroita, vaikkei olekaan yhtään lihava. Kuusen juuressa olisi jotain mielenkiintoista.

 Lantapatterin varoituskolmio on tarpeellinen, pudotusta on kolmatta metriä.

 Kettu on huilannut hetken ja jatkanut sitten matkaa.

Tämä ei ole 30-vuotisen sodan taistelutanner vaan kanavainajat on tuotu ketuille. Sitten niitä käydään yöllä ammuskelemassa. Kettuja siis.
Vaan nuo haaskat ovat myös korppien mieleen, ja noiden takia meillä kuuluu jatkuvasti korppien moninaista ääntelyä. Ne myös levittävät kanankappaleita ympäriinsä, joten kun vien koirat tuonne asti, on ne otettava remmiin loppumatkasta. Varsinkin Sohvi rakastaa kaikenlaisten kalmojen kanniskelua.

Olen pahoillani kuvien huonosta laadusta. Kameraparka on henkitoreissaan ja on tyytyminen kännykkäkuviin. Kuvat saattavat suureta jos niitä klikkaa, sikäli kuin niissä nyt on jotain tarkasteltavaa.

nimettömien nimppari

Tänään ei ole kenenkään nimipäivä.
Tai sitten voi ajatella niin, että tänään on kaikkien niiden nimppari, joilla ei ole omaa päivää allakassa.
Riippuu vissiin mielialasta tai persoonasa, kummin päin asian näkee, Onnea kumminkin!

Join päiväkahvin sijasta teetä. Suklaakonvehti oli herkullinen:) Konvehtirasia on täynnä taivaallisia, käsintehtyjä herkkupaloja, joita nautiskelen yhden kerrallaan. (siis päivässä..)
Sen päälle oli tarpeen lähteä hieman ulos. Menimme yksissä naisin koko seurue pihalle jäiseen ja vetiseen vuoden ensimmäiseen päivään.

 Luonto on sopeutuvainen: tuskin on lumi sulanut vanhan navetan kivijalasta kun sammal on jo kauniin vihreänä valmis. Ihmeteltävän hyvin tuo seinä kestää aikaa, vaikkei siinä ole ollut kattoa yli viiteenkymmeneen vuoteen. Sen koloissa asustelee kuitenkin suuri määrä elollisia, joten minun puolestani se saa olla rauhassa edelleen.

 Meillä oli katin kanssa aamulla vähän erimielisyyksiä, joista kostoksi julkaisen tämän nolostuttavan kuvan. Hah, siitäs sait!

 Vettä lorisee ränneistä jos kohta taivaaltakin. Kalaharissa ei varmaan sada sataan vuoteen, kaikki on tullut tänne.

 Tie kylille on jäässä...

 ..ja mummolan piha se vasta jäässä onkin. Miten ihmeessä mummo on joskus pysynyt vesiämpäreineen pystyssä tuommoisella jäätiköllä? Puukengissä?

 Olisi tarjolla pakastettuja omppuja.

 Jäkälä on tykästynyt läpivettyneeseen porttiini.

 Naapurin pellolla, jonne muutama vuosi sitten isäntä teki salaojitusta, on tulva. Kurvassuolta ja lähteestäni valuva vesi menee siitä mistä parhaiten pääsee ja viis veisaa salaisista ojista. Opasteet puuttuvat..?

Lilli tykkää kun lunta on näin sopivasti. Koirat viihtyvät ulkona itsekseenkin, kun pääsevät tutkailemaan puutarhaa laajemminkin eikä vain poluilla. Myyriä voisi metsästää, jos viitsisi...

Eli sangen ankeaa on vuoden ensimmäisenä päivänä puutarhassani. Usvainen ja sateinen ilma ja sohjoksi sulaneet lumet eivät ole aivan postikorttiaineksia, mutta mukava siellä oli kahlata ehjissä saappaissa. Liukkaita kohtia on enää vähän, mistä niveleni ovat kiitollisia. Silti niitä särkee, mutta se voi myös johtua murheellisesta yleistunnelmasta.
Huomenissa suunnistan työkkäriin ja kirjastoon etsimään innoittavaa lukemista. Onneksi meillä on kirjastot! Niin kauan kuin on lukemista, on elämääkin.

joulun jämiä ja kuvia

Moi taas.
Päivä on mennyt leipomisen ja paistamisen parissa. Piti kehittää jatkokäsittelyt erinäisille joulun jämille ennenkuin muuttuvat syömäkelvottomiksi.
Enkä millään jaksa syödä joka päivä samaa, olkoon vaikka kuinka hyvää.
Olin ostanut maitoa, koska Vähäpojan piti tulla perheineen tapanina. No, vatsatauti torppasi kyläilyn ja maito jäi juomatta. Minähän en maitoa juo, joten sille piti keksiä käyttöä.

Leipä oli loppu, joten sämpylätaikinaan sain menemään puolet liemestä. Pienen osan käytin pullataikinaan, loput menee kahvimaidoksi.

 Tuvan sisustus on hieman muuttunut. Edessä saareke, johon sijoitettiin uuni ja keittotaso. Pöytää lyhennettiin ja se käännettiin poikittain entiseen nähden.

Sämpylöitä siis tarvittiin ja niitä myös tehtiin.

Ihan hyviä tuli.

 Pullan leipominen ei sitten sujunutkaan niinkuin piti. Olin unohtanut, miten paljon pullataikina nousee ja tein muffinssivuokaan kaksitoista täytepullaa parin desin taikinasta. Niistähän tuli monstereita, kuten kuvasta näkyy. Hirviöpullat uunikaltereiden takana. Täyte jäi yli kun tein jouluksi piiraita.

 Kun uuni oli kuuma ja jämiä riitti, tein lopusta rosollista laatikkoa.

 Sekoitin rosollin joukkoon puoli pussia aurajuuston muruja ja tein kermanlopuista ja parista munasta liemen.

Tunti uunissa ja sallatti oli jalostunut maukkaaksi laatikoksi. Nam.

 Karviaiset ulkoilivat itsekseen kokkauksen ajan.

Katti varsinkin oli ulkoistamisesta närkästynyt, mutta sen taipumus tunkea kuononsa joka askareeseen sai minut kovettamaan luontoni ja tuuppasin mirrin pihalle. Sisäänpäästyään se ei ollut näkevinäänkään ketään.

Koirat sen sijaan eivät olleet moksiskaan, vaan oikaisivat odottamaan maistiaisia. Joita ei kylläkään tarjottu.
Lattia on kulunut keinutuolin alta. Maalaushommia tiedossa...

Katin kiipeilypuu on enää tynkä. Jatkuvan riekkumisen voimasta kapistus oli ihan kanivino ja vääntynyt. Lisäksi se on suoraan ilmalämpöpumpun edessä joten katin irtokarvat levisivät tehokkaasti akrobatiaharjoitusten aikana pitkin huushollia. Tähän kyllästyneenä purin pois ylimmät osat. Mökötystä kesti kaksi päivää.

Että semmoinen lauantai tänään.

kuvakuulumissi

 Katil o uus lelu. Siin riakuta aamust iltta eli vois sanno, et o mialune. Kaunis se ei ol ja ainuv paikka sil löyrys tost tuva akkuna erest, mut jotta myännytyksi täyty elämäs tehrä.

 Tämä pussimaine taso on kaikken mukavin kati miälest, siin hän nukku öisinki.

 Vaik hän on täsä kilti näköne, ni torellisuures hän orot et tulissin nii lähel et hän voisis kopat käpäläl päähä..

 Ei sit, hän tuumas..? Tassut tyylikkäste ristis, nyy levätä.

Tämä näky o ny vallan jokapäiväne: korvat vaa näky ko katt nukku. Pööräl o iso kasa kirjaston kirjoi, meil mene kirjasto koht kiines moneks viikkoks ja olen hamstrannu lukemist.

 Kati riakkumisest o vaikki saar kuvi, mut kuvitelkka loput.



Alemmalt tasolt o hyvä kans kurkistella linnui taik mitä millonki.

 Mun aikan o menny muu lisseks maalailemises. Täsä o valmi kiilakehykse kankka laitto vail.

 Erinomast pellavakankast pinkoteta kehyksi ja sit pohjusteta. Kiva oppi tekemä niinko oikkiat taiteilijat. Ja kankkal on paljon paremp maalat ko semsel valmil muavi-paperipohjal.

 Eiköst olekki ihan pro? Jos tuan perustel voisis päätel, ni olissin jo aika tekijä. Torellisuures olen pahonpirelly sekä munsterjelmi et moneti maalauksi eli tehny niist kopiot. Oi voi ko se o vaikkia! Mut äärest opettavaist ja tavallas rentouttava, vaik koko ajan tuskittelen ja välist kiroilenki. Mut se vaati keskittymist (maalamine, ei kiroilu) ja pitä ajatukse juur siin hetkes. Voik paremppa oll?

Kati hiirkokoelma. Ostan näit ain kourallisen ja annan yhren kerrallas jos näyttä et hänel tule aik pitkäks. Vartti sen jälkke ko olen hiiren antan, jompi kumpi koirist pureskele sen liiskaks. Yleensä Lilli, hänt pakka muutonki ottama päähä ko katt saa huamio.

 Jote olis kuvi pelkästäs katist, ni täsä o muutama koiraten touhuist kans. Aurink paista tuva lattila ja siin o hyvä leikki.

 Lelui o pisi lattioi, tua naru on tärkki kapistus.

 Nyy Lilliki huamas et heit kuvata.

 Sohvi väsys ja Lilli istahta viäre.

Tyynyi tarvitte oll et saa maata. Paljal lattial palele. Sohvil o jakaus seljäs, koht olis trimmaukse aik.

Mul o ollu ny flunssa jälkke hyvi vähä miälenkiintto kirjotta plokian. Käyn kyl säännölliseste muitten sivui kurkkimas, mut harvon jaksan niihinkä kommentoira. Älkkä ny kukka loukkantuko, vaik munst ei kuulukka mittä, kyl tämä taas koht mene ohi.

Toisaltas ei ain tapahru (taik pääsääntöseste ei lainka) mittä semmost, et viiteis tääl kertto, enkä ol oikke missä käynykkä. Muuhal ko tairepiiris.

Lomautukse suhte olen päässy hyväl kantil: ole ottan se ny loman kannalt. Piän asennemuutos vei ahristukse ja nyy o helpomp olla. Ja aik mene äkki, huame alka jo toine viikk. Koht parun eten ehtiny mittän tekemä ko se aik men nii äkki. Täsä on jo oppin tuntema ittes...