perjantai 27. maaliskuuta 2015

epäilyttää

Pakko vähän kritisoida Ylen eilistä uutista:

"Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt geenimuunnoksen, joka kaksinkertaistaa riskin sairastua Alzheimerin tautiin. Tutkimustulos on erittäin merkittävä taudin ennaltaehkäisyn kannalta."

Millä perusteella toimittaja väittää, että geenimuunnoksen löytyminen on merkittävä juuri ennaltaehkäisyn kannalta? Ärsyttää tuollainen otsikointi, kun jutussa ei mitenkään valaista asiaa.

Tietoni geeneistä ja  niiden vaikutuksista sairauksiin ovat vähäiset, mutta ihmettelen onko toimittajalla tietoa sitäkään vähää?
Muistisairaudet ovat lisääntyneet ja niiden aiheuttamat kustannukset ovat valtavat, joten aihe on uutisoinnin kannalta edullinen. Kuitenkin, juuri siksi että asia on monelle läheinen ja tärkeä, asiaa pitäisi käsitellä ajatuksella.

On hienoa, että saadaan uusia tutkimustuloksia ikävästä sairaudesta. Asia kiinnostaa minua eritysiesti, sillä olen potentiaalinen sairastuja. Suvussani on ollut useita muistissairaita jo monessa sukupolvessa. Jos kohta sitten kirkaspäisiä ikihonkiakin.

Mitä Alzheimerin taudin  ennaltaehkäisyyn tulee, tuskin sitä vielä pitkään aikaan geenejä sorkkimalla ennaltaehkäistään. Uskoisin elintapojen ja ruokavalion olevan merkittävämpi keino vähentää sairastumisriskiä. Lääkehoitokin on tällä hetkellä vain etenemistä hidastavaa. Lähtölaskenta alkaa kun diagnoosi on saatu.

Siksi harmittaa että sinänsä hyvä uutinen otsikoidaan noin pieleen. Ymmärtääkseni geenimuunnoksen korjaaminen ajoissa vasta mahdollistaa muistisairauden ennaltaehkäisemisen. Siihen asti on vain parasta huolehtia itsestään erityisen hyvin ja toivoa parasta. Ja tietysti elää täyttä elämää joka päivä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Viikolla oli monta iltamenoa, osa työasioita ja osa muita velvollisuuksia. Työiltoina ei jaksa tehdä kotona mitään, mutta onneksi ei tarvitsekaan.
Aamuisin on jo valoisaa, kun kävelemme töihin. Aluksi valo aiheutti tunteen, että oltiin pahasti myöhässä, mutta nyt siihen on jo tottunut. Kävellen mennään, ellei ole päivällä työn takia lähdettävä kauemmas.
Kuntoni on (ja Sohvin kunto myös) parantunut talven aikana. Aamupäivän lenkkiin, jonka pituus on reilut kolme kilometriä, meni puolisen tuntia. Vuosi sitten en olisi pystynyt kävelemään sellaista matkaa ollenkaan.



 Lumi on sulanut lähes kaikki, vain aurausvallit ja varjoisimmat alueet ovat vielä sulamatta. Kuraista tai ainakin hiekkaista joka puolella.


 Myös keittiön lattialla. Huoh. Mielestäni kuivasin koiran, mutta siitä on silti varissut noin paljon hiekkaa.

 Seuraavan lenkin jälkeen hiekka varisteltiin tuulikaappiin...


Loput sitten karisivat tässä.

Eilen olin taas Walon talolla siivoilemassa.
 Ensimmäiset tiskit kaapissa. Kokoelma talkoomukeja ja pari kannua.

Keittiökoneet on asennettu, ovien vetimet ovat maalaamatta.


 Liesituuletin puuttuu, työpöydän taso samoin, Näyttää silti aika kivalta.


Kamarin pönttöuuni maalattiin kauniiksi. Tämän päälle juotiin talkookahvit. Viimeiset termarikahvit, seuraavat keitetään hellalla. Eikä niitä juoda enää pahvimukeista...

Pihallakin tapahtuu: pikkuisia sipulikukan alkuja työntyy mullasta. Mulla ei ole selvää mielikuvaa, mitä kaikkea olen istuttanut, mutta sen kivampi on seurata niiden kasvua. Yllätykset ovat mukavia, ainakin puutarhassa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

helmikuinen viikonloppu

Pitkältä tuntunut työviikko sisälsi runsaasti kokouksia.

Viimeinen  oli torstaina Noormarkussa.
Perjantai-ilta meni toipuessa, kävin pikaisesti kirjastossa ja sitten vain lueskelin.

Lauantaina kävin Walon talolla hieman maalaamassa ja ennenkaikkea kahvittelemassa.

 Kuvien taso on surkea. Keittiö on talon varjoisin huone ja päivä oli pilvinen.

 Sähkö- ja putkityöt ovat kesken, asennukset sovitetaan maalaamisen lomaan.

 Aluksi melko imelältä näyttänyt vaalea sininen onkin onnistunut valinta.

 Ovipaneelissa on koemaalaus, joka myös on hyvä. Talon kaikki ovet maalataan samanlaisiksi.Myös katot ja lattiat ovat samanväriset joka huoneessa. Kaikenkaikkiaan väriskaala on niukka ja harmoninen.
 Puuhella eli Reiska on vielä maalaamatta, mutta huuva ja kaakelit on jo kunnostettu. Tuo kamarin ovenkarmi on vielä melko hiiltynyt, se vaatii varovaista raaputusta ennenkuin sitä voi maalata. On jäänyt tekemättä ennen tapetointia.

Kamarin pönttöuuni on työlistalla ja odottaa maalaamista. Tuolirivi monelta vuosikymmeneltä ja tärkeä kassi: talkookahvit. Niitä juodessa laitetaan omat ja puolen kylän asiat järjestykseen :)

Koska Sohvi ei päässyt tälläkään kertaa mukaan, piti kotiin tultua lähteä lenkille.
 Tehdäänkö pitkä lenkki?

 Yöllä oli satanut lunta.

 Suuria tassunjälkiä piti haistella nuukasti.

 Lumi koristaa kuusiaidat kauniisti.

 Lenkin varrella on monenlaista aitaa, tässä rytmikäs lauta-aita.

 Pullea kuusiaita, jonka takana asuvat bassetit Topi ja Terttu.

 Ja lopulta hajanainen kataja- ja tuijarivistö sekä kuusennäreitä aurauskeppeinä. Tuossa tuntuu aina voimakas tervan tuoksu, jokin rakennuksen osa (ovet?) on tervattu.

Tänään olimme kahdella pitkällä lenkillä, mutta molemmilla kerroilla kuvausväline jäi kotiin. On ollut aurinkoinen, rentouttava ja suorastaan nautinnollinen päivä. Odotan hyvällä mielin tulevaa viikkoa.

tiistai 10. helmikuuta 2015

pakkopullaa

Pari päivää on mennyt erilaisissa kokouksissa, ja jestas että vatsa valittaa. Neljästä kokouksesta vain yhdessä oli kahvin ja pullan lisäksi hedelmiä. Kun aikataulut ja pitkät ajomatkat vielä sekoittavat lounasajat, niin olo on iltaisin aika ankea.

 Eilinen aamukokous oli melko pitkä: neljä tuntia. Koska yritän välttää sitä pullaa, olin aika iloinen tuosta mandariinista.
 Joskin parin tunnin kuluttua olisin kaivannut jo jotain muuta.


Kotimatka pitkä on...
Ja ylen ankea päivä, ei auringonpilkahdustakaan. Päinvastoin, tuossa kohtaa oli juuri sade lakannut.

Illalla oltiin Sohvin kanssa kylässä ja Sohvi pääsi trimmauspöydälle. On se vaan kiltti! Pari pientä vinkaisua (häntää ei saisi nyppiä), muuten se istui ja seisoi juuri niin kuin pyydettiin.
Emäntä tarjosi onneksi teetä ja voileipää. Kotona oltiin kymmenen jälkeen ja lämmin ruoka jäi multa syömättä. Taas kerran.

Tänään oli taas vähän semmoista sekavaa meininkiä, pullakahvia aamupäivällä ja iltapäivällä. Eikä lounasta, en taaskaan ehtinyt. Aurinko sentään paistoi.


Sohvi suostui kerrankin poseeraamaan. Oltiin ihan kahdestaan toimistolla, toiset olivat juuri lähteneet.

 Vähän epäilevän näköinen ilme...

 Tässä tyylinäyte Sohvin toimistoelämästä. Tällä saa yleensä runsaasti rapsutuksia. Työelämä voi joskus olla vaativaa pienelle koiralle.

 Kotiin tultua oli vielä valoisaa.

 Sain tässä eräänä päivänä Takkupäältä nimipäiväkukkia.

Keväinen olo.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

uusi alku?

Olin jo heittää sikseen koko blogin. Elämä on käynyt kiireiseksi ja myös tylsäksi. Osasyynä saattaa olla talvinen pimeys ja jonkinlainen sopeutumattomuus.

Yritän nyt vielä kerran jatkaa. Kirjaan itselleni muistiin jotta näen, miten kauan sopeutuminen kestää.

Tällainen talvinen pyhäpäivä kuluu nopeasti. Nukuimme aamulla pitkään, kävimme lenkillä ja olemme sen jälkeen haahuilleet vailla agendaa. Tekemistä olisi, pyykin silitystä ja pölyjen pyyhkimistä, mutta ei nyt jaksa.
Piha ja tiet ovat peilijäässä, tuuli on onneksi jo lakannut. Huoltomies kävi hiekoittamassa pihakäytävät, sunnuntaina. Luksusta...

Eilen kävin Walon talolla maalailemassa keittiön kaappeja. Suunnittelemme avajaisia ja yritämme kovasti saada valmista aikaan. Nyt näyttää jo melko valoisalta, mutta paljon on vielä tehtävää. Seitsemän vuoden aherrus palkitaan syksyllä. Sen jälkeen talo on käytettävissä erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Sohvia en ottanut mukaan, riittää kun toinen meistä sotkee itsensä maaliin. Huomasin illalla hiuksissani sinistä maalia ja kädessäni myös, vaikka käytän maalatessa hanskoja. En uskalla ottaa riskiä että tiputan Sohvin niskaan maalia tai että se astuu lattialle tippuneeseen läiskään. En pidä pilkullisista kuoseista.

Sohvi käy kyllä kanssani töissä eikä joudu juuri koskaan jäämään yksin kotiin. Hän harrastaa kanssani myös maalausta ja grafiikkaa, vain oopperat ja konsertit eivät häntä kiinnosta.
Murheeksemme Hertta katosi kesällä emmekä ole sitä enää löytäneet.  Viime vuosi jää mieleen juuri suurten menetysten aikana. Jonain päivän varmaan huomaan saaneeni jotain hyvää tilalle, mutta se päivä antaa vielä odottaa itseään.

Kuvia on tulossa kunhan päivänvalo riittää. Sohvi käy huomenna trimmauksessa, sitten se on kuvauskelpoinen.

Sisko täyttää tänään pyöreitä vuosia. Onnea! vaikka oletkin etelän mailla.
Me lähdemme iltalenkille.


Rakkaat entisillä saunanrapuilla.