sunnuntai 18. syyskuuta 2011

koton jälles

Tervessi Lapist. Reissu ol mukava ja vei murhet pois miälest, hetkeks.
Laitan reissukuvi joku päivä, ko saan aikaseks.

Kotipihal torellisuus löi päi silmi: pressut ol kaik irti ja vett saro iha oikosenas. Porsto lattial loris vesi nii eten meinannu saara väliove auki. See on paisunu ja kränittä viäläki.

Muuto ol kiva tull kotti. On hiljast ja rauhallist. Hain koirat perjanta-ehtost kotti ja he oliva kovaste ilossi. Turkit ol trimmattu ja kaik ol muutonki menny hyvi.

Katon kans ollanki ny ihmes: aluslevy ova kastun ja kupruileva ja vesisaret on luvattu joka päiväks. Ystävä käve aamul ottamas Takkupään laittamat pressut auki et katto vähän kuivais päivä aikan. Hän lupas tull ehtoste laittama ne jälles paikalles. Saa nährä kuivak se tarppeks et vois ajatel huava laittamist, vai tarvittek laitta uuret levyt. Huoh.

Täs vaihes näyttä jo silt, et se keväne teräspeltitarjous olis sittenki tullu halvemmaks ja mul olis ollu ehjä katto o mont kuukaut. Mut jälkiviisaus on sitä lai, mikä autta toissi, ei enä ittiän.

Viäläki päivittäin taistelen synkistelypeikko vasta, se vaani munt tual kato reunal. Yritän keksi muut ajattelemist ja koitan jaksa tehrä jotta, mikä piräis miäle virkempän. Kumminki välil tuntu et kokonaine seinä on kaatumas niska. Kamalint on tiato siit,et sen kaatuvan seinän takan on toine samanlaine orottamas.

Mut oli koton jotta hyväki orottamas: postlaatikos ol paketti, misä ol kirja ja lohruttavi sanoi ystävält. Kiitos hänel! See lämmit enemmä ko kahret villasukat. Samate kiitos teijän kannustavist kommenteistan ja avuntarjouksist! Tuntu lohrulliselt ajatell, et toise ova henkes mukan ja ajatteleva lämmiäste. Se autta osaltas jaksama täsä kaaokses.

Nyy mul on lisseks semne onkelma (toivottavast saan koht lakat valittamast) et olen lakannu luattamast toisse katontekijä. Hän rupes puhelema nii levottomi et mul men viimänenki usko häne ossamises. Hän ei selvästikä ossa mut ei myännä eikä tahro kuunnel neuvoi. Toisaltas hän olis valmis tulema huamen töihi ja jos kaik ruppeis menemä hyvi ni tyä vois ol valmis ens viiko aikan. Oikkiastas se olis vaa parin päivän tyä kahrelt miähelt, mut en uskall enä luatta sihenkä.

Olo on ko muinasel harakal. Jos nokk irtto ni pyrstö tarttu...

Ai nii, se kullankaivuu. Me oltti kultta kaivamas Laaniojal ja löyrettinki. Se jaetti tasan koko porukan keske, kaikil tul piän vesipott misä uis piän hitune kultta. Jourusin koko bussilastin silmätikuks, ko en suastun ottama oma osuuttan. Mut ajatelkka itte: semsel määräl kultta ei ol ko muistoarvo. Sit se pyäri piironkilaatikos muitte roinate joukos, mitä mul on ennestäski liiaks, ko ei sitä oikke suut heittä poiska. Mittä sil ei tee. Sen tähre en hualin sitä lainka.

Asi olis ollu eri jos sil olis ollu jotta rahallist arvo. Täsä tilanttes sil olis kysynttä, rahal. Mut ei semne täimunan kokkone hitune aut munt katonkorjaukse maksamises yhtä ja laatikois on, niinko sanott, muutonki ahrast.

Muuto kaik on hyvi.

tiistai 6. syyskuuta 2011

naurattais jos...

...lukisin tätä lehrest. Joskus myähemi voin naura vaik luen täält, mut nyy ei iha hymyilytä.

Aamuste tuul repel pressut katolt. Ei kokonas mut kuitenki. Soitin tyämiähil, ko heist ei ol kuulunu mittä perjanta jälkke. Toine ei vastan ja toise säätiarotus sanos etei täl viikol sara. Ei ol hättä. Just.

Sen jälkke rupes satama.

Sihe kastunel aluskattel ei paran laitta huapa ihan koht, sen tarvitte antta kuivu. Mut kuivamisen kans on hiuka nii ja näi, ko joka päiväl o luvattu saret. (ilmatiättelaitokse mukka) Ja viikoloppusi ei ne pojat tee mittä.

Mikä viäl voi mennä piäle? Juu, vaik mikä. Saatt nährä vaa.

Olen kumminki lährös torsta-aamul pohjosse kultta huuhtoma. Ei, en ot Takkupäät mukka pestäväks, ko meina koukki kullankappali Lemmejoest.

Nii et vaik täält ei vähä aikka kuulukka mittä, ni olen rilluttelemas. Taikk ainaki pois kotto.

perjantai 2. syyskuuta 2011

muuttanu

Jos olet ihmetelly, misä olen, ni voin ilmotta, et olen muuttan. Mää asun nykysi Apatias, Synkkäinveljestenkujal. Älkkän tulkko kattoma. Tän ei pääs ilman passi. Ja pois pääsystäkä ei ol tiatto.

Tarttis vissi menn lääkäri, eten aja kottimennes reka al. Olissin sen jo tehny, jote mul olis noit poikki.

Näi syväl en ol pitkä aikka ollukka, vaik näit alhoi tule säännöllisest kolutuks. Ain on ylös noustu, mut nyy tuntu viävän aikka. Ja sitä en ittellen sois. Viäläkä.

Oma painolastis on katto, mikä on viäläki pualintekone. Keskmäine ol viime viikolopu Vähäpojan kans sitä tekemäs ja he saiva toise lappen tehryks. Nyy pojil on jälles muut tekemist ja homma siirty ain vaa.

Huusholli on ko rytökärpän pesä, mut olkko. Viäl me mahruta koiraten kans joukko.