lauantai 29. tammikuuta 2011

sattumuksi

Tämä o ollu tavaline päivä.
Ja sisältäny tavalissi tapahtumi.

Aamul sain sentäs rauhas juar aamukaffet ja täyttä sanaristiko, ennenko täytys lähti kirkonkylä. Mul ol tän nukkiskurssi ja tehti sänkyi. Oman o viäl kuvamat ja keske ne meilt jäiki, ens kerral tehrä valmiks.

Huame aamust ei soit kello, se o ainuva aamu viikost ko en lait herätyst. Jos saan koko yän nukutuks ni herän siin kuure ajois kumminki. Mut tuski saan. Sit voi menn kahreksanki jos on pali valvonu.

Huamen yhrentoist aikka ajatteli jookat. Kokonaise tunni. Luin lehrest et huame o mailmalaajune jookamaraton, mikä mene ympärs pallo sil taval, et joka maas jookata tunti alkkate kell ykstoist. En lähre minnekäs salil ko jookan tos omal matol vaa. Kelppa seeki varma.

See jälkke tarvitte lasket linnui pihal, et kui mont mitäki laji näky. Ja ilmotta jonkkus, mitä en ny muist, mut luen sen huame lehrest.

Ko tulin päiväl kirkonkyläst, kaupa ja kirjaston kaut, ni tein kauhiattoma suure salati ja söin sen kaik. Kyl vaa saa vattas killilles salatillaki, ko tarppeks syä.
Oli tyrnevä olo ko läksi ulos. Ensiks kanno sauna vett. Sinine saunämpär ol pualillas vett ja ajatteli tuar sen tuppa tiskivereks. Tullessan vilkasi ämpäri ja peljästysi iha jessuksest. Hyvä etten huutanu: siäl ämpäris lillus vainaja. Joku siimahänt ol päässy sauna ja ollu nii taitamaton et ol puronnu ämpäri. Hyääh.

Kaaroin veren pois ja nakkasi vainaja komposti, ete koirat saa. Hee tykkä kanniskella raatoi.

Ämpär piti laitta pesujono ja sen tähre mun tarvitt kantta saunvesi sit yhrel ämpäril. Ei sitä onneks tarvinn tranut ko muutama kipolline.

Huussin tyhjennys oli kans pakko tehrä tänä. Helkkari ko lumi ol kova ja luukun pääl ol jäät enkä meinan löyttä ruuvireikki. Sit ko löysin, ni huamasin, etei niis kaikis lainka ruuvi ollukka.
Mää en koska ymmär ruvet ajois toime, ja sit se asti on niin pahuksen täyn ja painav. Täll kertta homma sujus kumminki hyvi ja sain kaik lailes tehty.

Vaik se o raskas homma ja aiheutta ain lisäkivui seuravaks yäks, olen kumminki joka kert ilone ja tytyväine itteeni ko olen saan sen tehryks. Tule semne olo, et olen sentä jollantavall hyärylline ja ainaki jossa asiois pärjän ittekseni. Hyvä minä!

Sit olttinki koirien kans lorvikamaris askaroittemas joku tovi. Lunt rupes tulema oikke sakkiast ko olin huussintyhjennykses, mut ei sitä sit onneks kauat kestän. Pari-kolm sentti tul lyhyes ajas.

Lämmitetti sauna ja sit viäl, ennen ko mentti sisäl käytti hakemas tuppan puit. Oli ruvennu tuulema oikke aika taval ja ko olin puuhuanes ni eiks tuul lykkä oven kii ja haka putto paikalles. Sohvi koikkaroi kynnyksel ja hyppäs sisäpual juur enne ko ovi paukatt kii.

Siäl oltti. Sohvi katos munt et kui me nyy pois päästä? Mut en ollu ensmäst kertta fankattun puuhuane. Mukulan olles mun kiusaloine pikkuserkkun pist usse oven kii eikä päästän pois. Olin millo puuhuanes millo pikkulas ja opesin jo all kymmenvuatiaan kui siält pääse. Ainoastas naveto ovi en saan auk, mut siäl ol lämmi ja ain voisis raaputta sikka korvantakka niin kaua et joku tul päästämä pois.

Rupesin tikun kans nostama haka ylös, mut oli siin vähti. Rako o piän ja ovi vissi turvoksis, ko haka ol nii piukas, kui oli mennykki niin piukka. Sohvi koit olla avuks ja pureskel kaik tiku, ko hän huamas et mää niit tarvitti. Lopultas, ko luulin jo et täyty soitta naapuril ni sain haan nostetuks ja oven auk. Mut en kerjen puukorin tarttuma ko tuul paiskas ove uurelles kii. Nyy meinas Sohvi jäär jälles rakko ja hän peljästys oikke aika tavall. Haka ei onneks menny enä kii ja me pääsin ulos ilma vaiva.

Tuul o erells kova ja puuskast, tuntu et torpp heilu vaikkei see ol mahrollist. Tämä o hautautunu nii syväl lume ete tätä heilut mikkä. Mut valot vilkku ja saa nähr menek meiltäki sähköt viäl enne aamu.

Nyy otan kirjaston kirja ja mene sänkky lukema.

perjantai 28. tammikuuta 2011

lennos

Tuntu silt, etei jalat ota maahan kii. Vaikken olekka ollu liasus, ko kotonurkis ja sorvamol vaa.

Ja opaskurssil. Grafiikas. Nukkiskurssil. Kokoukses. Runoraaris.

Ja lopu aikka melkke pyärryksis.

Täsä o menny termostaattiki taas sekasi ja munt palele välist koko yän. Ei aut villasuka eik flanellise yäpukime. Vaihron paksumma peitonki sänkky, mut ei mittä vaikutust. Sauna jälkke en palele, mut muin öin kylläki.

Aamul tulles ol peurakolari kasitiäl. Mont auto rutus ja pitk jono molemppi suuntti. Näyt kumminki semselt, et tuski ol luit rikk keneltäkkä, jote sit peuralt.

Siskopark joutu yllättäe leikkaukse. Häne o toinen korvas ollu kuuro jo pitkä aikka, mist on ollu varsinki mukulil välil jopa hyätty, mut hänel ittelles iso harmi. Taik tarvittek sitä ain kaikkilai jaarituksi niin tarkkan kuulustel. Mut harmi siis kuitenki.
Nyy yhtäkkin professorsetä ol kekann, et hän voisiski korjat sen. Hän laitta sinn jonku uure osan, mikä o lakann toimimast. Noi vaa.

Ymmärrä hyvi, et sisko o hiuka pöllättän. Pää on jollantavall semne paik, etei sinn miälelläs pääst kettän sorkkima. Luntioome on  eri asi, ne on pali alempan (!) ja muutonki suuremmat. Korvas ei pali vasaroira.

Mut hyvi see mene, ja sit hänki kuule jälles lailsest. Mikä vähä hualetta, ni hänen tarvitte oll valla verka kolm viikko leikkaukse jälkke. Kui mahta onnistu...

Kulttuurseuranki toiminta vilkastu jälles kevät kohre, nii et tätä faartti jatku ain vaa. Kyl mar tähän taas tottu. Jos ruppe enemä ahristama, täyty ruvet opettelema sitä ei-sanan viljelemist.

torstai 20. tammikuuta 2011

terveissi matkamessuilt

Nyy on taas siältäki tultu kotti. Kyl kottitulemine on kaikist paremppa.

Kovaste ol jälles nähty vaiva ja tehty hianoi esittei ja esityksi. Etupääs me kiärretti kotimaan pualel, ko ei olla nyy menos muuhal ulkomail ko Viro kylpemä, ja see matk on jo ns. pulkas.

Kotto lähties pääti jälles, niinko ennenki, et yhtä prosyyri en hual, mut hiuka jälkke pualeväli joku innokas lykkäs mun kätten kassi ja sit en voinu enä mittä. Aika vähil kantamuksil kumminki selvisin ja suurin osa on mun itteni valittemi.

Siäl näkys tiätty tutui kans. Ja satus iha merkilline asi: jouruin silka haukkumise kohteks messuosastol. Voin sen täsä kerttokki, sil et mul ol kaks kaveri mukan ko oliva kuulustelemas.

Me oltti Eur a joe osastol, ko se o naapurkunt ja siäl ol tutui. Heil ol yhtene osasto voimalan kans, mikä o luannollist ja hyväki, messuosastot on kallei.
Ruvetti jotta kilpailuklappu täyttämä, ko siihen tul voimala miäserustaja. En oikken tiär mist jutt läks alkkun, ko olin keskittyn sihe klapuntäyttämisse, mut yhtäkkin see miäs sanos, et hänt sit kiukuttava semse ihmise, ko vastusta yrinvoima. Mää koiti oll ystävälline ja sanosi, et ihmise voisiva kans hiuka vähenttä sähkönkulutust... muut en kerjenny sanoma, ko siält rupes tulema. Ensimmäiseks sain kuull, et mun asentte tähre ihmissi kuale nälkkä. Lissä seuras, mut sit hänen puhelimes sois ja hän vastas. Mee jatketti planketin täyttämist ja oltti jo pois lährös ko miäs sai puhelu loppu ja huus mul, et ei mihenkkä. Ja jatko paasamistas yrinvoiman puhtaurest ja siit, et sen vastustamine o melkke rikollist.

Mee läksin kävelemä, ei semmost viittin kuulustel. Mut sano mää sen, et kyl mää erelleski koita elät nii vähäl sähköl ko mahrollist, vaik sit joku nälkkänki kualis. Tuski se mun tuva valost on kiines. Mahrok hän olla oikkia valinta messuosastol?

Lopult mee oltti nii nälkässi, et ostetti poromakkari ja leipjuusto eväks, niinko niit ei saisis kirkonkylä osuskaupast. Halvemmal. Heh.

Lilli orot koton kiltiste. Hän raukk o joutun (taikk saan?) olema yksnäs koton, ko Sohvi o näyttelyreissul. Erinäiste aikatauluonkelmie tähre se läks jo eilä ja tule pyhän kotti. Ei see mittä rusutei taira saar, mut ko ny käy siälläki pyärimäs.
Lilli joutu olema nyy pali yksnäs, ko huame olen sorvamol ja lauantan o muit kiirui. Mää koitan kyl hyvittä sen hänel.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

hyväl miälel

Olen tänä hyväl miälel siit hualimat, et

aamul saro lunt. Painava suajalunt, ko mul ei ol mittä mahrollisuutt saara liikahtama mihenkkä. Tallan pääl vaa.

luntteme särke. Eilä sorvamol ol kovaste liukast, ja olen valvon melkken koko yän särkyn kans.

mul o aikapula. En ol viäl alottanu haastetyätäkä, ko ei ol sitä vertta rauhalist väli, et voisis kunnol suunnitel. Mut kyl se täst..

Hyvä miäle voi ol syyn seeki, ko tyätyät on melko hyväl mallil. Hiuka olen omast aikataulustan jäliss, mut semsis töis ko ei ol muitten taholt aikataulutettu. (täsä voi tull takapakki, ko näin kehun)

Yks syy o see, et mul on kaks paketti postis. Toise olen tilann, toine o siskolt. Jännä! Mä sit tykkän ko saan paketei.

Lissä jännä o luvas, ko tule viäl kaks tilattu paketti lissä. Se o merkilist, et vaik olen itte maksan ne kolm paketti, ni ko ne tule, se tuntu ko lahjan sais. Ankkiast lapsuurest o monelaist seuraust.

Loppuhu viäl opettavaine jutt: kylmä muna poltta suu. - ai kui? No, ko en tykk syärä kylmi keitetyi kanamuni, ni ihmettelin Takkupääl, et voisikost niit valmiks keitetyi jääkaapkylmi muni lämmittä mikros? Hän sanos koht, et tiätty voi, ko kuari ensi.
No tänä aamust rupesin toime, kuaresin kaks muna ja lykkäsin toise mikro. Laiti sill aikka kaffen tippuma, -kannun täll kertta. Ko mikro kilatt ni vaihron sin toise muna ja ripoti nälkäsen (mul o aamusi ain kiljuva nälkä) suala munan pääl ja haukkasi. Poks! sanos muna ja halkes oikke voimal. Se haukattu kappala lens mun suustan lattial suara Lilli noka ette ja poltt mennesäs mun suupiälen. Loppu muna oli kyl sopivaise lämmin ja toise munan kans oli varovaisemp: leikkelin sen kappaliks veittel.
Kerpule. Nyy o suupiäl kippi ja turvoksis. Takkupää ei ot mittä vastut koko asiast, hän väittä etei hän käsken. No ei kaike, mut neuvos kyl. Sais tull puhaltama.

lauantai 15. tammikuuta 2011

ärsytyst

Mää teen rariolakon. En kuuntel enä eres autos.

Mul on tapan kuunnel Turu rario tyämatkoil, ko sält tule säällist juttu eikä mainoksi. Aikasemmi kuunteli Nova, mut sit väsysi niihi älyttömi reklaameihi.

Nyy sain tarppeksen musiikist. Taikk yks kappal muu vaa ärsyttä, mut ko see tule jatkuval syätöl.
En lainka tiär kuka sitä esittä ja ole melko varma siit, et see o tarkotettu viihryttämä. Mut en voi sil mittä, et ne sanat vaikutta jonku psykopaati akanhakkaajan tekemilt. Taik se laulu "mää" o semne. En varmaks tiär sitäkä, mikä sen renkutukse nimi olle, mut ei kauas men, jos arva et Sö-pö hil-jai-nen. Huoh.

Vika voi oll kokonas mun korvie välis, mut siin on pitkäst aikka taas semne sanotus,  ettei ol tosika. Kyl kaikkilai saa ajatell, mut tarvittek men rario niit kiakuma? Vaik on niit vuasitte varrel ollu muitaki, ko olis mun miälestän saan jäärä julkistamat. Ja makuasioi laulusana ova, ei niist paranis hermostu. Mut silti...!

Mul o vissi joku kaamosärsytys, ko tuntu et vähä väli otta päähä. (Ei sunkka tänä enä tarvit oll valittamat?)

Nivelsärkky on täl kertta jälles sen verra, et täyty oikke suunnitel, mitä minäkin päivän teke. Et jos tänä kanta puit sisäl, ni huamen sit vett sauna ja maananta jotta muut. Kaikki ei luanist samal päiväl.

Osti eilä purki kalamaksaöljykapselei, ko olen pruukann niit joka talvi syär pari purkillist. Tänä talven en ol muistan ja nyy pukkas miäle, et se voisis eine virkistä.
Mää olen kuulem piänen tykänny kalamaksaöljyst, ole iha jonottan suu auk, ko pott otetti esill. Ei sempualest, tykkäsin raa'ast sipulast kans. Ollek mun makuaistin ollu vialline iha mukulast saakk?

Tänä on ollu kaunis päivä. Koirat tek seura ko kävin puit hakemas, vaik tassu hiuka näyttivä paleleva. Ehtost paista jälles kuu, jote kerkke pilvistymä.
See tiätä taas sitä, et ketu pitävä seremonioi  ja ulvova. Koirat ei kest kuunnel sitä lainka. Varsinki Lillit se suututta niim pali, eten meina saar sitä sisäl. Ei ol lainka harvinaist, et see ruppe keskell yät räyhämä, ko ketu tuleva liika liki torppa ja Lilli kuule niitte ääne. See on sit kiva herätys :)

Jaaha, nyy ruppe hämyttämä jo ja mun pit korjat lopu joulukoriste pois. Ei kai viäl liia aikast ol?

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

haasteellinen päivä

Nappasin Vilukissiltä haasteen:

"Osallistun luovuuteen kannustavaan (käsityö)haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin 5 ensimmäiselle kommentoijalle. Sitten heidän täytyy luvata kopioida tämä haaste omaan päivitykseensä ja luvata samoin. Siis tavara/lahja/jotain muuta hauskaa ja mielenkiintoista tehdään itse ja toimitetaan vuoden 2011 aikana. Lähdetkö mukaan?"


Tämä on kuulemma helppo nakki, valmista tulee kuulemma tuosta vaan :DD
Mutta lupaan saada aikaiseksi viisi käsityöksi laskettavaa tänä vuonna ja luovun niistä.
 
Kommentointia tämä ei estä, kerrot vaan ettet osallistu.
 
Härkäviikot ja reikäleivät alkoivat mun kohdallani eilen. Opaskurssilaisia oli tullut yksi lisää joten se näyttää nyt valoisalta. Tänään pääsee taas puuhailemaan grafiikan pariin ja lauantain miniatyyritkin on jo suunniteltu.
 
Kun tässä syksyn mittaan on kaikenlaista vähennetty, niin nyt on taas aika vähentää painoa. Jokavuotinen ryhtiliike ruokapöydässä on enemmän kuin tarpeen. Tässä ei kaivata lonkkavaivojen lisäksi vielä polvi- tai muita kremppoja. Mutta mitään jauhopussikuuria ei tänä vuonna ole luvassa, hyh. Vieläkin puistattaa.
 
En ole muistanut täällä mainitakaan, että yksi ikuisuusprojekteistani tuli jonkinmoiseen päätökseen viikonloppuna: kannoimme nukkataloni sisälle, salin nurkkaan. Sivupalkista löytyy, Kirkkokatu 10:n kohdalta. Nyt on hiukan lässähtänyt tunnelma, kun ei oikein pääse kalustamisen kanssa alkuun eikä ole kovin paljon enää rakenteluakaan. Yhden huoneen parketti tosin on kesken ja keittiön ruokakomero on vielä vaiheessa. Ja kuten aina remontin tai rakentamisen yhteydessä, myös joitakin lattia- ja kattolistoja puuttuu.
 
Lopuksi viikon lintuhavainto: eilen kirkolta tullessa tiellä istui pyy. En ajanut yli, vaan se lensi tienvieren koivuun ja killitti sieltä autoani. En ole ennen pyytä nähnyt, en puussa enkä pivossa. Joskus vuosia sitten oli lintulautani alla peltopyy, mutten sitäkään ole sen jälkeen nähnyt. Taitavat olla vaikeasti havaittavia tai harvalukuisia otuksia molemmat.

maanantai 10. tammikuuta 2011

kauhi moka

En ikän enä ann mittä elämäohjei kenellekkä.

Tul kerral sitä lai tarppeline määrä.
Viäläki kiukutta ja naurutta.

Perjanta, ko kirjotin noit elämäohjei, ni olin kopsannu ne Iltiksest. Nee oliva mun leikepöyräl tiätty.

No, ehtost sit, ko olin jo kaik muu asiat tehny, ni tyäkaver soitta, et puuttu yks tilaus konelt. Kräniti hiuka vasta ja muistan viäl sanoneen, et kyl mää olen pruukannu tyän hoitta. Silttavall hiuka nokkavaste.

No juu. Tänä aamuste tule toine tyäkaver ovest sisäl (olin sorvamos tänäpe) ja sano, et mitä nyy tehrä, sill et hän ei keht lähettä tämmöst kuarmakirja asiakkal. Mikä siin muka o vikan, kerkesin kysymä enneko näin.

Voi jessus, siin kuarmakirjas (ja lastaris kuulem kans) ol se koko teksti mink olin kopioinu plokit varte siält aviisist! Ja sitä oli sit jo naurettu mone miähe voimal alakerra toimistos. Kerpules ja kaik kirosana perä.

Ei auttan muu ko korjat asi. Onneks se kuarm ol lähten vast tänä aamust, eikä siit ollu mittä lasku lähten asiakkal. Mut järjestin kyl hauskut muutamaks aikka isol porukal.

Mitä olle se kuski ajatellu, ko hänel semne paper anneta kätte, misä on kyl tarppelise asia oikke, mut lisseks pitkä epistola siit, mitä tarvitte ol käsiväskys? Ja kui hän parhate saa tukkas hyvi aamuste? Saa nährä onk mittä vaikutust havaittavis autonkuljettajie ulkomuaros...

Huoh.

Kottitulles ol piha jääs ja postlaatikko täys mainoksi. Ensimmäisest harmist sentä selvis ko viritt nastoi kenkänpohja, vaik siltiki ott luntioomihi.

Mut niitte postlaatiko mainoste joukos ol oikke ilosanoma: mää saan äänestä Tel-vis-ki-sas taikk jossan semmoses. Ja melkke ilmaseks, ei tarvit ko tilat se vakavamiäline viikkoleht, se nii-ja-nii-mont-päivä. Muistan kyl, et sain tämsest orottamattomast onnenpotkust viime viikol ennakkoilmotukse, mut en ottan sitä torest.
Ajattelin, et kyl mar kaarinamäkelä vaimikäseoli o jo kuapattu eikä valitu kappala pruukann mittä vaalei pittä.

Helkkar ko sapetti tomne mailma roskamine. Ensiks lähetetä ussema lippu ja lappu ja sit viäl tehrä turha-aikkast julkasu ihmiste riasaks. Repeli mää sen äänestyskuare sisällön, kiukusan. Oli vissi aamust hiuka ärsytyskynnys ylittyn, ko niin pali ott päähä se mainos.

Mittä muut en tiär tapattunen. Olen ny valla verka perjantaihi saakk, jos siäl sorvamol olis siks jo lakattu nauramast.

perjantai 7. tammikuuta 2011

elämäohjei

Eiläses Iltikses ol ohjei siit, kui elämä tule helpommaks:
Tee aamuista vähemmän stressaavia näillä viidellä yksinkertaisella ohjeella.
Uusi vuosi on aina lupaus paremmasta. Valitettavasti useat hienot lupaukset pakkaavat unohtumaan, mutta tällä helpolla viiden kohdan ohjelmalla voit luvata itsellesi vähemmän stressaavia aamuja.

1. Valitse jo illalla vaatteet aamuksi. Muista miettiä myös laukku ja kengät. Asuvalintaasi tehdessäsi, mieti mitä päivääsi kuuluu (kokoukset, tapaamiset, toimistopäivä, paljon liikkumista jne.) ja tarkista säätiedote.
Tämä o hyvä ohje. Vai onk? Joten lähre aamul sorvamol, nykäsen yllen sen saman iankaikkise, hiukan kittantune villapairan ja melkkest ehjät farkut. Jos taas lähren, mun vaatekaapis o syksyse vaattevähennyskampanjan jälilt nii vähä krekkali, etei niis ol pali valittemist. Ainuv hual tule siit, et pakkan lähtemä joskus ainot kontis sorvamol. Onneks autos viimästäs huama. Kerra ole päässy kauppas saak.
2. Siivoa käsilaukkusi kerran viikossa. Kuinka monta vanhaa kuittia ja nenäliinaa oikein tarvitset laukkusi täytteeksi? Kun ylimääräinen lähtee pois oikeasti tärkeiden asioiden löytäminen helpottuu. Laita sellaiset tavarat, jotka haluat pitää laukussa (käsirasva, puuteri, silmälasipuhdistuslappu, mp3-soittimen kuulokkeet jne.) yhteen pussiin laukun sisälle, jolloin niiden siirtely laukusta toiseen helpottuu.
Jassoo. Mist mää ny puuteri taikk kuulookket löyrän tähä hättä veskas pirettäväks? Nestuukei ei ol ikä liikka, ja mul pruukka olla pikkulusikk, metrimitta ja muutama muuki tarppelline kassis. Vosis kyl olla hyvä laitta ne johonki pussukka, mut pussukka kassis tuntu hiuka liiottelult?
3. Varmista, että sinulla on tarpeeksi niitä vaatteita, joiden etsimiseen tuhrautuu aamuisin aikaa. Jos puseron alle sopivat alus- tai t-paidat tuntuvat olevan aina pesussa, hanki niitä lisää. Samoin voit menetellä sopivan väristen sukkien ja sukkahousujen kanssa. Usein kaupasta tarttuu mukaan erikoisempia vaatteita ja ”tylsät” perusvarusteet unohtuvat.
Täsä ei ol mittä onkelma: mul on tarppeks vaattei ja nee ova kaik samafärissi ja samas paikas. Erikoisemppi vaattei ei ol eikä tul, mul o vaa "tylssi perusvattei". Ja hyvä nii.
4. Lajittele vaatteet aina päivän päätteeksi. Laita likaiset pyykkikoriin ja puolipuhtaat (eli ne, joita voi käyttää vielä uudelleen) joko niille varatulle paikalle tai takaisin kaappiin.
Jaha, et tarvittis ol erikoine paikk pualpitosil krekkalil? No, ne mun jokapäiväse villapait ja farku tuleva toime tuali selknojal ja alusvaatte mää lajittele pyykkassi. Kamari mahtu vaa yks vaatekaapp, sen täyty riittä.
5. Leikkaa lehdestä muutama kuva sellaisista kampauksista, jotka osaat itse tehdä ja kiinnitä kuvat peiliin tai sen lähelle. Siitä on helppo ottaa mallia, jos ei halua joka aamu laittaa perusponnaria.
Jaa et mää ruppeissin jostan kuvast kattoma kui letti tehrä? Ja siit letist sit nuttura? Älkkä luulkko, ko en tarvit sihe peilikä. Jote oss oma päätäs sortteerat ilman kuvi, kannatta ajell pää klaniks. Mun ainaki.

Voih. Oli jo nii asennoitunu, et nyy löysin hianot ohjet elämä helpottamiseks, mut mitä viäl. Jote aamusi ol tua suuremppi onkelmi, ni saa siunat ittes ja oll tytyväine.
Annan tähän yhren, nua kaik seljättävän ohjen: nous aamuste aikonas ylös. Muut ohjelma ei tarvita.

.

torstai 6. tammikuuta 2011

99 v

Ei mittä erikoist tänä.

Saimi-täti täytäis 99 vuatt. Jos hän eläis. Mut ei hän elä ko mun miälessän. Ja sillonki hän o valla muuttumaton, ei eres mun miälikuvituksen riit vanhentama hänt liki satavuatiaks.

Ole nukkun aamuste liian pitkä. Pää tule kippiäks ko nukku liian kaua. Sen tähre keiti päiväkaffet koht aamukaffen perä, see helpotta pääsärkky.

Nyy o viimäne viikoloppu ko ei ol mittä velvollisuuksi. Käytän sen tekemäl nukkekotti ja pitämäl ittellen seura. Ens viikol alka opaskurssi ja nukkiskurssi, niit tarvitte ruvet alustama. Mut sihe o viäl aikka.

Ulkon tuule, puuskast tuult mikä lennättä lunt alas puist ja katolt. Torpp natise suuremmis puuskis. Pikkulinnuilt tuul viä siämene nokast ja heil tule ylimääräst vähti syämisen kans. Närhel ei ol sitä haitta, see pistele ruakka liiveihis aika vauhril.

Niinko huamat, ei ol mittä tapattun/tapattumas eikä erikoisest suunnitelmisakka, nii et päätän tämä lähetykse nyy tähän. Kiitos.

maanantai 3. tammikuuta 2011

taas se alka

Uus vuas. Uus viikko. Uus päiv.
Vanh akka.

Ko torstan viime vuan menin kotti, en nähny kettä ennenko tänäpe aamust tääl sorvamol. Luin lehrest, et o semne uurevuarentaika, et kene ensmätteks näke uutenvuaten, semne vuas tule. Et jos tule ensmätteks nainen kylä, tule huan vuasi ja jos miäs, ni hyvä vuasi. Kui kauan täyty orotta et asi selkki? Jos mul tule ensmäne viaras helmikuun kymmenes, ni tarkottak see, et vuas o hyvä? Taik et mul ei ol ystävi? Taik et asun liian kaukan korves?

Nukusi jo siin vaihes, ko vuas vahettus. Kuulin kyl kova prätinä, mut en jaksan noust kattoma naapurkylä ilotulitust. Mink tähre sanota et ilotulitus? Ei siin mittä ilo tulitet, muut ko ammuta raha taival ja kuarmiteta ympäristö. Eikä siit ol mittä iloka enä, ei semsel määrättömäl paukkinal ol muut tarkotust ko ajankulu. Lukissiva vaik kirjoi senki aikka.

Kaks ensmäst päivä istusin lorvikamaris viimeistelemäs nukkekotti. Laiti listoi paikalles ja ovet ja traput. Viäl jäi laittamist, siin mene yht pali aikka ko oikkias huushollissaki.

Aamuste piti käyrä tankkamas ennenko uskals lähti töihi. Neiti Siäväsen tankki ol melkken tyhi. Kurvasin kylmäasemal, ko hintaki ol lasken viime vuarest. Lykkäsin korttin konesse, mut see sylkäs sen takas ja ilmott, et se o vanhentun. No tiätty. Kuka ei olis.
Meinas tul tenkkapoo, ko uus kortt orotta Turus pankis ja sinn o matka. Onneks mul ol oikkia raha kukkaros see verra, ettän sain toiselt asemalt pual tankillist. Siäl ol kallemppa penssa, mut sil hinnal see pumpatti tankki eikä mun tarvinnu itte. Nyy mun täyty käyr Turus ruaktunnil.

Et samankaltast vähti tämä elämä tänäki vuann. Toivottavast muill kans.