miinotettu trekool

Kevät eristy oikke aika vauhril. Lumet o sulan trekoolist melkken kokonas, ens viikol mene vissi jo nua kasatki.

Lume alt paljastun näkymä on kauhi. Yäköttävä. Siit kirjoteta lehrissäki.

Tartte vakavast harkit, et ruppenk kokkoma koirankakoi pihaltan joka päivä talvellakki. Ei tarttis otta keväste lappio avuks siivomisse niin ko nyy.

Ei see koirate vika ol. Heil o lyhkäse konti, heijän täyty kykkyt sihe mihen pääsevä, eli polul. Ko tänä talvenaki lunt tul viikottaisi uut, ni ne kasat hautautusiva sin eikä haitannu munka kulkemistan. Mut nyy ei voi askelt otta ellei tarkkan kato, mihe jalkas laitta. Ymmärrän kaupunklaissi, ei ol kiva tommoset kakkamäärät.

No, ei tämä asi oikkiastas ol mul mikkä onkelma. See kuulu meijä elämä ja tot kaike korjan koiraten kakat ko kerra hualehrin omistaniki. Kaik kompostoira ja anneta sit ruusupenssail. Siin o sit koirankakka hyväntuaksuses muaros:)

Mut on mul jälles muarostunnu onkelmaki: munat. Taikk oikkiastas niitten keittämine.

Syän näättäk aika pali muni, keitettyn. Keitän kerrallas kattilallise muni, mikä ei ol niin iso määr ko luulis. Neli muna, kastrulli ei mahru enemppä. Teen niinko kaik muukki ko muni keittä, laitan munat kattila, vett pääl ja hellal. Jos puuhellas on tuli ni sihe, muuto sähkölevyl. Tähä ast mene ain hyvi, mut sit tule se onkelma: en ikän muist katto kello. Lisseks menen ussen tekemä jottalai muut, hakema puit, lukema sähköposti taik petama sänkky. Sit unhotu sil reissul touhuma mitä millonki ja vast ko vahinkos tullen jälles tuppa, huama, et munakattil kiahu. Eikä mittän käsityst, kui kaua see on kiahun.

Munasyämine o meil nykysi jännitysnäytelmä.

hyväl miälel

Olen tänä hyväl miälel siit hualimat, et

aamul saro lunt. Painava suajalunt, ko mul ei ol mittä mahrollisuutt saara liikahtama mihenkkä. Tallan pääl vaa.

luntteme särke. Eilä sorvamol ol kovaste liukast, ja olen valvon melkken koko yän särkyn kans.

mul o aikapula. En ol viäl alottanu haastetyätäkä, ko ei ol sitä vertta rauhalist väli, et voisis kunnol suunnitel. Mut kyl se täst..

Hyvä miäle voi ol syyn seeki, ko tyätyät on melko hyväl mallil. Hiuka olen omast aikataulustan jäliss, mut semsis töis ko ei ol muitten taholt aikataulutettu. (täsä voi tull takapakki, ko näin kehun)

Yks syy o see, et mul on kaks paketti postis. Toise olen tilann, toine o siskolt. Jännä! Mä sit tykkän ko saan paketei.

Lissä jännä o luvas, ko tule viäl kaks tilattu paketti lissä. Se o merkilist, et vaik olen itte maksan ne kolm paketti, ni ko ne tule, se tuntu ko lahjan sais. Ankkiast lapsuurest o monelaist seuraust.

Loppuhu viäl opettavaine jutt: kylmä muna poltta suu. - ai kui? No, ko en tykk syärä kylmi keitetyi kanamuni, ni ihmettelin Takkupääl, et voisikost niit valmiks keitetyi jääkaapkylmi muni lämmittä mikros? Hän sanos koht, et tiätty voi, ko kuari ensi.
No tänä aamust rupesin toime, kuaresin kaks muna ja lykkäsin toise mikro. Laiti sill aikka kaffen tippuma, -kannun täll kertta. Ko mikro kilatt ni vaihron sin toise muna ja ripoti nälkäsen (mul o aamusi ain kiljuva nälkä) suala munan pääl ja haukkasi. Poks! sanos muna ja halkes oikke voimal. Se haukattu kappala lens mun suustan lattial suara Lilli noka ette ja poltt mennesäs mun suupiälen. Loppu muna oli kyl sopivaise lämmin ja toise munan kans oli varovaisemp: leikkelin sen kappaliks veittel.
Kerpule. Nyy o suupiäl kippi ja turvoksis. Takkupää ei ot mittä vastut koko asiast, hän väittä etei hän käsken. No ei kaike, mut neuvos kyl. Sais tull puhaltama.