perjantai 26. kesäkuuta 2009

Puutarhaelämää

Juhannusruusut eivät petä. Kuvassa on vain osa kukkaloistosta, tuoksun joudutte kuvittelemaan.
Myös Poppius on loistava, vaikkei tuoksukaan kuten valkoinen sukulaisensa.

Lempiruusuni, Ritausma, aloittelee kukintaansa. Kukat ovat kuin ohutta posliinia.

Pikkuruinen Red Nelly ei lannistu, vaan vähäisestä varrestaan huolimatta kukkii reippaasti. Pensas on istutettu kolme vuotta sitten, ja yltää jo lähes neljänkymmenen sentin korkeuteen.


Viime syksynä istutettu Herttoniemi on rutistanut ensimmäisen kukkansa. Vattukärsäkkään mokomat ovat nipistelleet näistä pienistä pensaista luvattoman monta nuppua. Etupihan Papula ja Juhannusmorsian ovat menettäneet lähestulkoon kaikki nuppunsa. Meillä onkin ollut viime viikkoina ilta-askareena nuppujen kerääminen. Juhannusruusupensaikko on niin valtava, ettei myrkyttäminen ole tehokasta joten ainoa keino on kerätä puraistut nuput pois ja polttaa ne.
Muuten kuuluu hyvää, kiitos. Olen hellepäivinä maalaillut aamuvarhaisella ja korjannut puita sisälle iltamyöhäisellä, ja kuumimman aikaa makoilen/istuksin varjossa jääteen ja kirjallisuuden kera. Varsin siedettävää, sanoisin. Tosin "luntioomet reistaa", kuten Helmi-täti sanoisi, mutta särkylääkkeillä pärjää.
Tänään oli vielä ekstrapäivä, kun jälkikasvu vietti vapaapäivää kanssani raaaputtamalla ikkunanpokia ja grillaamalla pihvejä.
Ikkunan takana lämpömittari näyttää vielä kahtakymmentä, eikä koirat suostu tulemaan sisälle. Istun vielä hetken valmistelemassa huomista opastuskierrosta ja yritän sitten houkutella karviaiset yöpuulle.




maanantai 15. kesäkuuta 2009

Mihin aika menee?

Toivoisin, että se välillä tulisi sieltä takaisin. Ymmärrän yhä paremmin ihmisiä, joiden kiireet moninkertaistuvat eläkeajan alkaessa.
Tähän voisi nyt lisätä valitusta ilmoista, mutta minusta ilmat ovat olleet hienoja. Kovin kuumalla ei jaksa touhuta, ja on niin kovin vähän sellaista varjossa puuhattavaa, josta syntyisi jotain kiinnostavaa.
Mutta asiaan. Meillä olisi huoneistoja vuokrattavana:
Huomatkaa yksilölliset piirteet ja nykyaikanen, tikankestävä turvaovi. Tai -aukko.
Poppius on täynnä aukeamassa olevia nuppuja. Tänä vuonna näyttää olevan vaaleanpunaisten ruusujen vuosi. Lähes kaikki ovat aloittamassa kukintaansa, kun taas juhannusruusu, joka yleensä on ensimmäinen, vasta miettii asiaa.

Tässä voisi vaikka asua, vai mitä? Toisessa pensaassa on linnunpesä, ja tällaisessa ympäristössä haudotuista poikasista on pakko tulla iloisia laulajia.

Viikonlopun kulttuuripläjäys piti sisällään kansanmusiikkikonsertin, jonka kuuluttimena toiminut Runoilija oli niin vauhdikas, ettei parempaa kuvaa saatu. R. siis tuo sininen vaihtiviiva keskellä kuvaa.

Kulttuuriseuran avoimet ovet saivat myös kansaa liikkeelle. Monta entistä rippikoululaista kävi muistelemassa, miten päin penkit olivat salissa ja kuinka paljon kanttoria kiusattiin. Jos teillä on ollut sellainen luulo, että nykyajan mukulat ovat kamalia kiusanhenkiä ja ennen osattiin käyttäytyä ja olla siivosti, niin olette kyllä luulleet väärin. Kanttorin pyörästä irroitettiin ketjut ja hänen opetustaan häirittiin systemaattisesti, Hilman pyykkinaru katkottiin ja huussi kannettiin keskelle tietä... näistä saisi kirjan, jos kehtaisi julkaista.
Kuvassa on pöydällä yläpohjan täytteistä löytyneitä esineitä ja taustalla seuran jäseniä keskustelemassa Tärkeän taustavaikuttajan kanssa.
Tämä tärähtänyt otos pitää sisällään äärest tärkeän kapistuksen: seuran Työkalupakin. Saatu lahjoituksena, ja sisältää kauniita, käteensopivia perinteisiä työkaluja ja huom! peilin. Jäsenistä kolme viidesosaa kuuluu ns. kauniimpaan sukupuoleen ja aikoo sellaisena pysyäkin. Ehkä.

Ulkona sataa, Takkupää on toisessa elämässä ja aion laiskotella ihan tyynesti ja lukaista loppuun Charlotte Brontën Professorin. Kirjan päähenkilö muistuttaa ikävästi erästä todellista henkilöä, mutta yritän antaa sen kirjailijalle anteeksi.
















sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

viikko paratiisissa

Kuvasta saa kalpean aavistuksen kukkivien pensaiden ihanuudesta. Niitä on useampia ja kaikki aivan ennennäkemättömän täynnä tuoksuvia kukkia.
Kuolanpionit kumartelevat silkkisiä kukintojaan.

Eilen piti perikunta pihansiivoustalkoot, ja vanha, väliaikainen sauna muuttui kasaksi erittäin naulaisia puita. Roskalava täyttyi niin, että nämä pitää siistiä polttopuiksi. Eivät mahtuneet kyytiin. Mutta tärkeintä on, että nyt kaikki romu ja roska nurkista on lavalla, ja pienen haravoinnin ja harjaamisen jälkeen piha ja puutarha on entistä viihtyisämpi. Oi onnea!
Tässä OLI kaksi pikkuista, erittäin paksukarvaista koiraa paistattelemassa päivää, mutta sitten jostain kuului räkättirastaan ääni, ja pitihän niiden lähteä virantoimitukseen... Mutta siis aivan mahdottoman sopiva paikka lepäillä räksäpäivystyksen ohessa.
Kukkaniitty on vielä näin kaunis, mutta tulee kyllä niitetyksi jo alkavan viikon kuluessa. Vanha pelto ei niin vain köyhdy niityksi, kasvu on vielä liian rehevää. Mutta ajan kanssa siitä tulee hyvä. Onneksi maa on niin hiekkapitoista, että kunhan haravoi niitetyt heinät pois lannoittamasta, niin ylimääräiset ravinteet likoavat melko tehokkaasti.
Kulunut viikko oli työntäyteinen ja muutenkin palkitseva. Lorvikamariin saatiin tapetit ja nyt siellä on jo sähkötkin, oikein sähkölämmitys ja monta pistorasiaa. Jälkikasvu kantoi sinne kangaspuut ja anopin vanhan puusohvan. Vähän vielä vaatii järjestelyä ja sitten siellä pääsee lorvimaan. Otan kuvia vähän valmiimmasta huoneesta. Jossain välissä on pidettävä tupaantuliaiset.
Vanha varasto siivottiin myös ja vaja, joten tilaa on nyt yllin kyllin. Tosin tässä vaiheessa vain kannettiin roskalavalle kaikki tarpeeton ja tilaa vievä, varsinainen siivous ja järjestely on vielä edessä sielläkin. Mutta onpahan ainakin aloitettu.
Illalla on luvassa taas museokahvilan maalausta, jospa sen saisi jo tänään maalattua valmiiksi.
Lopuksi suuri salaisuus ja ilon aihe: minusta tulee fammu lokakuussa. Tulee olemaan jännittävää tutustua uuteen perheenjäseneen. Kuvan näin jo eilen, oli mielestäni aika lailla isän näköinen.