Juhannusruusut eivät petä. Kuvassa on vain osa kukkaloistosta, tuoksun joudutte kuvittelemaan.
Myös Poppius on loistava, vaikkei tuoksukaan kuten valkoinen sukulaisensa.
Lempiruusuni, Ritausma, aloittelee kukintaansa. Kukat ovat kuin ohutta posliinia.
Pikkuruinen Red Nelly ei lannistu, vaan vähäisestä varrestaan huolimatta kukkii reippaasti. Pensas on istutettu kolme vuotta sitten, ja yltää jo lähes neljänkymmenen sentin korkeuteen.
Viime syksynä istutettu Herttoniemi on rutistanut ensimmäisen kukkansa. Vattukärsäkkään mokomat ovat nipistelleet näistä pienistä pensaista luvattoman monta nuppua. Etupihan Papula ja Juhannusmorsian ovat menettäneet lähestulkoon kaikki nuppunsa. Meillä onkin ollut viime viikkoina ilta-askareena nuppujen kerääminen. Juhannusruusupensaikko on niin valtava, ettei myrkyttäminen ole tehokasta joten ainoa keino on kerätä puraistut nuput pois ja polttaa ne. Muuten kuuluu hyvää, kiitos. Olen hellepäivinä maalaillut aamuvarhaisella ja korjannut puita sisälle iltamyöhäisellä, ja kuumimman aikaa makoilen/istuksin varjossa jääteen ja kirjallisuuden kera. Varsin siedettävää, sanoisin. Tosin "luntioomet reistaa", kuten Helmi-täti sanoisi, mutta särkylääkkeillä pärjää.
Tänään oli vielä ekstrapäivä, kun jälkikasvu vietti vapaapäivää kanssani raaaputtamalla ikkunanpokia ja grillaamalla pihvejä.
Ikkunan takana lämpömittari näyttää vielä kahtakymmentä, eikä koirat suostu tulemaan sisälle. Istun vielä hetken valmistelemassa huomista opastuskierrosta ja yritän sitten houkutella karviaiset yöpuulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti