torstai 28. heinäkuuta 2011

hiljast

Olettak huamann, kui mailma o hiljentyn? Istusi eilä ehtopäiväl keinus ja oikken kuuntelemal kuunteli, et laulak jossa eres yks lintu, mut ei mittä. Ei inaustaka. Ei eres tuullu yhtä, nii et olis jotta puitte humina kuulunu.

Ei muut ko koirate läähätyst. Heil on kuuma ja ko vähä väli tarvitte juast ja haukku jotta häiriö, torellist taik kuvitelttu, ni läähätyksest ei meina tul loppu lainka. Komenna välil ne sisäl et rauhottuva ja muistava juara.

Muistattek, ko yhten vuan jourusi paketoima kirsikoi sukkin ete ampiaise olis syäny kaikki marjoi? Tänä vuan ei ollu sitä murhet, sil et kirsikkapuu on kualemas eikä tehny ko yhre kirsika.

Faarelmi sit tuleki paljo. Penssa ova iha väärälläs marjoi ja raakilei. Siroin keväste versot tukevaste, mut paino on niin pali, et toine tukipuu o menny poikki. Ei se pelkästäs marjoje painost ol katkennu, meil o ollu muutama rajump ukkospuusk. Ihme ete ol puit kaatun.

Nii, faarelmi tulis nyy. Mut ei niist ol syätäväks eikä pakastettavaks. Enkä aio niit myyräkkä.

Kärpäse syävä ne. Olettak ikän kuullu taik nähny?
Ne pirulaise imevä faarelmat tyhjiks. Eikä niit ol mittä iha vähä, eikä vaa yht lai. Koko pusk kuhise kaikenkokossi ja -muatossi kärvässi.

Ei mul ol nii suurt sukka taik nii mont, et voissi suajel faarelmat samal taval ko kirsika muina. Eikä aut myrkyttäkkä, sit ei voi itekkä syär. Voisik niit amppu? Miäl tekis.

Mää ole rauhalline ja joviaal ihmine, mut tomse häirikkökärväse saava mun murhahimon herämä. En voi enä men likellekkä, ko primitiivireaktio vaani takaraivos.

Naapurtorpast ol sunnunta lehres myynti-ilmotus. Ans katto kumssi ihmissi tule. Ole jollantaval nii tottun olema tääl itteksen ilma naapurei, et en oikkestas välitäis kenestäkkä. Muutamal tutul ole kertonu, et nyy olis mahrollisuus pääst oikke mun naapuriksen, mut kamal vastu on suasitel kenellekkä torppa, mitä ei ol hoirettu viimäste viirentoist vuare aikan millän taval ja mikä o iso remonti tarppes.

Toisaltas olis kiva, ko joskus näkyis valo naapuri akkunast. Paitti et mun on tiäviaruspuskan kasvanu niin tihiöiks, ete siält mittä näy.

Ja aniharvon kukka pääse naapureitas valittema. Paras ratkasu olis ko ostais itte koko mörskän.

Olen loputakki keksiny ittellen systeemin, mil saan tehryks hiuka pihatöit. Kykenen yhten taik kahten ehton tekemä istutus- taik ruaholeikkuutöit trekoolis, taik mitä ny millonki on tarvis. Sit olen taas niin kippi et mene kolm päivä toipumisse. Sen jälkken kykenen taas hiuka töihi. Täl taval ja Takkupään avul saan piretyks nurkat jonkunäköses kunnos ja miäliki on paremp. Toipumispäivät koitan kulutta lueskelemal.

Ens viikol piräis sit alka kattotyät. Saa vihron nua paukkuvat pressumytyt tualt katolt pois ja kunnollise suajan talol. Alka ol viimäset ajat tehrä semssi töit.


Kuvalisäys, toristusaineistoks:

 Kattoka nyy, niit o iha jessuksest, kärvässi.
 Tommost jälkke sit tule. Kuka noit vois syärä, yäk.
 Sentä jottan kaunistakki löyrys. Kuuliljal on kaunis kukka.
 Ja tämä on Akrimarketi flikkate mukka kameleonttileht. En ol ikä enne nähny. Siin näky myäs kui se on istutettu hakken keskel. Pajukko vähene ja kukkase voiva hyvi.
 Koirat istuskel kivel sil aikka ko otin kuvi. Ja ain katota eri suuntti, jote ol mittä häiriöt.
 Lilli olis taas trimmaukse tarppes. Tukk silmil ja korvat tomse turssa.
 Muatovalio-Sohvi oli näkevänäs pellol jotta miälenkiintost. Hän o myäs saanu päähäs rikkaruahosiämeni, muistattak niit semssi ko tarttu housulahkesse eikä irto millä? Sohvi kanta niit päässäs tavan takka.
Viimätteks nappasin viäl kuvan siit mist talvellakki: saunan trapult päi puuhuanet. Viherkäist on.

torstai 21. heinäkuuta 2011

kulttuurelämä

Eilä ol hiano ehto kulttuurriantojen paris.

Ensiks käven hakemas Takkupään mukka ja mentti Naantali syämä. En ollu maananta jälkke syän kunnollist ruakka enkä eilä oikke mittä, nii et ruak maistus mahrottoma hyvält. Ostetti viäl jäätelöt rannast, ko käveltti takas autol. Nam.

Naantalis o iha oma tunnelmas näin kesäsi, varsinki ehtol ko väki kävele ja pyäräile rannas, istu syämäs ja kaljal taik mitä kukaki sit teke. Ainuv häiriö ol mukula, niit ol paljo. En ymmär et mukulitte kärryt tarvitte tuar ravintola sisäl enkä sitä, ete niil opeteta mittälai käytöstavoi. Eilä ei onneks ollu pahimppi kiljukauloi ja häiriköi liikkel, ainaka samas ravintolas.

Sit ajeltti Rymättylä teatteri. Heil ol parkkipaikoist hiuka pula, mut mee lykätti Siäväne tiäviäre orottama, ei hän sen kummemppa paikka tarvinnu, kiltt auto.

Näytelmä ol hyvä, esitys ol hyvä, näyttelijä kesäteatterilaisiks erinomassi. Hauska et ihmisist, mik on tunten jo kymmeni vuassi, löyty tämssi uussi puali. Mää olin valla ihastunu Mähöse :) Hän o muutonki mukava miäs, mut nyy hän yllät. Harmi et tänä o viimäne esitys, olissin voinu menn toisenki kerra.

Loppupualel esityst rupes pisaroima, ei iha satteks asti mut hiukan kumminki. Ihmisil tul aika vähti. Olivak sokerist vai mikä kiusas. Mää tapon hyttyssi vissin kilo (enkä syän yhtäkä) ja silti on kintut täyn puremi.

Olin koton hiuka yhre jälkke yäl. Oli pakko lukki viäl kirja hetke aikka, ko muuto ajatukse pyärivä viäl esitykses. Aamuste heräsinki vast tyäpuhelime soitto. Toivottavasten kuulostin silt, et olin ollu hereil jo kaua.

Kyl vaa tarvittis ussemi kerät luus ja lähti muuhal näkemä mailma. Koton on kiva, mut sit sen vast huama, ko vähä käy kylässäki. Ja tuuletta päätäs.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Hyvän- ja pahantekko

En ol joutun vankila enkä ol riakkunu festareil, mut ko olen käyttän kaike aikan ja voiman trekoolis. Takkupää on tiätty tehny suurimmat ja raskaimmat tyät, mut mun vähäsekki ponnistukse viävä aikka, puhumattaka niitte suunnittelust...
Puutarhas on kaik kukkin koko suven, ko on ollu sopivas määräs saret ja paistet. Käven paseeramas kameran kans:
 Köynnösruusu New Dawn kukki tänä vuan taas komiaste. Köyti hänt hiuka et kukat näkyissivä permmi. Hänel tarttis tehrä kunnolline tukikehikko.
 Westerland valla ylittä ittes. Kukat ei kest kaua, mut ne on komioi ja hauskase muatossi.
 Mun ikisuasikkin myskiruusu Ghislaine de Feligonde.
 Tämä on uus tulokas, keväste istutettu ja toivo mukka hänest tule kans köynnösruusu. Nimi en saa ny miälen, mut kovaste hän on kukkimisen toimes vaik mitta on vast vaja pual meetri. Vesiheinä on tykästyny kasvama hänen kanssas:(
 Toine uutukaine, Champlain. Ostin, ko Akrimarketi flika ei tiänny, kumne se on. Matal, hehkuvan punane kanadalaisuutuus, ei oikke mun juttun. Mut hän saa ol tosa ruusupenki reunas. Häne takanas o kotimaissi uutuuksi, Tove Jansson, Lumo, Toukoniitty ja Sävel. Ja lujaste ukontulikukka, mikä levisty iha joka paikka meil.
 Viljapellos o jo tähkä. Kesä on parhamillas. Meijä aitaprojektis o piän seisatus, mut joku päiv taas jatketa.
 Tuaksuvatukka kans kukki ja olettek huaman, et hänes on aika hauskat knuput? Tua kukka o jollan taval kauhia vilpittömä näköne.
 Mun uus rakkauten, nukkapähkämö. Kui voi olla kasvil nii pehmiä lehre? Käyn hänt hivelemäs joka päivä, koht hän vissi lähte karkku ko näke et tulen. Häne ja kati välis näky jalopähkinän taimi, mikä on nyy mone kova kolaukse jälkke toipumas. Lihavi voikukkiaki näky olevas..
 Vaalevanpunane syysleimuki o aukassu yhde teriö. Toise aukkeva sit peräs, mut tämä saa ny yksnäs loista.
 Ilone yllätys ol, ko huamasin etei mun ritarinkannukse olekka kuallu. Toi kirjavlehtine vuahejuur teke kyl parhas, mut viäl ainaki olla henkis.
 Toise färine kukki kans leimukukkie takan. Huanos hapes o molemma, mut jos saissi vihron tänä syksyn perattu tämän viirakon.
 Palaval rakkaurel ei ol mittä hättä, hän kyl etus perka ja tunke ylös vaik kumsest pusikost. Ja kukki komiaste ja kauan.
 Kiitolline ja kiittämätön kärhö viäresi. Toi punane kukki kiltiste joka vuas, ollek Stockholm nimeltäs, ja viäres on joku valkone, mink lehre ova kyll kaunei mut ko se ei kuki. Ei vaik mitä tekis. Mut olkko ilma, lehrejäkki voi ihailla.
 Täsä on taas se mun miniruusun. Tua kukka on teekupin kokkone :) Makso euron...
 Tämä on yks kaunemppi ruusui, Rosa Mundi. Piän, pyäriä pensas mikä kukki kolm-neli viikko heinkuus ja teke musti kiulukoi.
 Ritausma on hiuka rähjäne ko se ei tykk sattest. Mut on yht kaunis ko ennenki jote sara.
 Mun ainuvat kesäkukkan, kahres koris portin piäles.
Naapur ol kasvattan ja toi. Ne on ilosefärissi, ko vaa muistais kastella ussemi.

Uussi istutuksi olen tehny, ton puistikon pualel saunan taakse. Istuti mm. kellovaivero, pukinpenssa, okakirsika ja ruusui tiätty. Olen kehittän uure menetelmä, mikä sopi semmosel ko ei pyst kaivama eikä perkkama: istutan kaike paksun katten keskel. Ostin uure oksasilppurin ja teen sen kans haket, mitä levitän pensaitte juure katteks. Pysy rikkaruahot paremmi kuris eikä tarvit niimpal kastell.

Puutarhatyät ei ain ol pelkästäs hyvi töit. Ain joutu valittema, kuka saa kasvat ja misä, mikä o rikkaruaho ja mikä koristeelline taik hyärylline.

Välil tule huamamattas tehryks vahinkko ja sit on surkkia olo pitkä aikka. Eilä niitetti vatukko tualt saunan takka ja ensiks men ampiaisen pesä (mikä oli vissi jo hylätty ko kukka ei kiukustunu, onneks) ja sit jonku pikkulinnu kahre korre vara kiikkuma rakennettu pesä, misä ol viäl muniakki. Melkken tul itku, ko huamasin. Se ol niim pikkane ja hualelliseste tehty. Toivon et saan kasvatettu tilal semmost pusikko, misä viihtyis tämäki pikkulintu minkä koti men.

Tänä o suunnitelmis lähte kesäteatteri yänäytökse Rymättylä. Suvel voi vähä rillutellakki, ko on valuset yät.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

tytisevä ehto

Taas o selvitty henkis yhrest koitoksest. Heräsi aamuneljält sihe, et pää ol kippi. Olin siihenki saakk nukkun huanoste, enkä tiätenkä saanu enä unt uurelles. Joskus pääsärky mene siu jos saa nukutuks.

Mut ei ny. Kiäresi ja pyäresi hikisis lakanis ja lopultas mul ol mikreeni hyväs vauhris. Otin troppi ja jaakasin koirat pois kamarist, sil et en kest niitten kuarssamist mikreenikohtaukse aikan. Taik mittä muutaka äänt sen pualest.

Seittemä ajois käve oksentamas, pää ei haljennu vaik melkken toivosi nii. Kahreksa aikka otin uure tropin. Yhreksält sain soitetuks töihi, etten kykene nousema sänkyst ja sen jälkke vajosi taas fällyihi.

Johonki aikka aamupäiväl käven päästämäs koirat kartanol, mut päänpolle ei vaa hellittän. Joskus myähemi töist soitetti, et voisink tehrä vähä töit. Soittiva uurelles neljän mais ja sit mul oliki jo see verra paremp olo, et voisin tehrä pari tilaust.

Sen jälkke istusi tuvan pöyrä viäres, join kaffet ja söin kaks muna, mik ol jääny eiläsest. Nekki meinasiva tul viäl ylös ja tunnus et särky alka jälles. Lopultas kuure mais rupes tuntuma et se on tält kerralt ohi.

Viäläki olo on ko mummu alatoopil, tärisevä ja huajuva. Olissin saunan tarppes mut en jaks ruvet lämmittämä. Käyn pesul vaa ja konttan takasi lakanitte väli.

Täyty ol kiitolline, et mul on noin kiltit koirat. Ne jourusiva olema omis oloissas koko päivä, kahrestas ulkon taik tuvas eikä ne eres haukkun paljott. Oliva ilossi ko viimä saivat ruakka ja taputuksi.

Harmitta ko mikreen vei taas kokonaisen päivä mun elämästän. Niinko en olis jo tarppeks mont päivä uhrannu sillekki, nuarempan näit kohtauksi ol usse. Nykysi enä onneks vaa harvo. Eikä näin pahoi.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

ylämäkke, alamäkke, ylämä...

Elämä o jälles yht poukkamist.

Perjanta oltti kesäteatteri ensi-illas. Suame vanhimppin kuuluva kesäteatter esitt Runonkirjottaja heil kirjottama näytelmä 50-vuatisnäytöksen ja esitys ol hyvä. Kutsuväkki ol runssasten paikal, vaik alkku saro ja ukkost nii, et luulin näytökse peruuntuva.

Ukkosen tähre meijä piti lähti pois koht esitykse loputtu, ko mul pakkas pääsärkky ja pelkäsin sen muuttuvvan mikreeniks. Mul o ain ukoilmal pää kippi ja joskus iha mahrottoma levotoine olo, niinko olis kirpuis. Toiset jäi pitämä puhei juhlival kotiseutuyhristyksel.

Lauanta mul ol nimipäivä ja ko mee oltti menos kirkonkylä ruakkauppa ja mää hunterasi, mil taval sitä juhlistais, ni Takkupää ehrot et jos lähretäis merel. Luulin ensiks kuullen vääri. Piti oikke kyssy, et sanosiksää et mennäis merel? Lillin kans? (Sohvi ol jälles näyttelys)

Nii me sit käyttin kaupas, pakatti hiuka roitei kassi ja otetti Lilli föli ja ajama rantta. Oltti kymmenkunt kilomeetri ajettu ko Takkupää muista, et vene avain jäi. Käännytti takas sitä hakema ja otetti samal mul mekko mukka, mikä ol siunattu asi, sil et eilä ol kuuma päivä.

Rupes juur ukkostama ko me lähretti laiturist. Ol hiano mennä päi aurinkko ja mert, ko taakse jäi hiostava kuumuus ja ukoilma. Lilli ei kyl lainka tykänny, ko välil ryskys ja ol kova hurina, mut ei hän kyyristäkkä hypänny. Mulkoili vaa kulmates alt et täst viäl puhuta koton...

Meil ol hiano viikoloppu! Käytti saunas ja uimas!! ja sit syätti rantaterassil, mihe Lilliki sai tulla. Melkke joka venes ol koira taikk kaks, nii et Lillil olis ollu kaverei vaik kui. Hän ei josta syyst ollu kovinka innostun toisist koirist. Ei siitäkä vanhast perhoskoiraherrast, ko ihastus häne nii ikihyviks ettei olis enä mammas mukan mennykkä. Ei mikkä ihme, etei se Lillit innostanu, se näytt vanuttunelt lapaselt eikä sil ollu enä ko yks silmäkä jälil. Karas kyl flikkaten peräs vaik ei vissi enä muistan, mink tähre.

Kaikenkaikkias ol mahtava reissu, vaik kottitulles se ukoilm orotti meit rannas. Taivas ol must ja salama välkkysivä monel äärel. Sare kastel meijät ko nousti laituril ja kannetti  tavarat auto, mut ko ol lämmint ni se ei haitan lainka. Ja ko olttin koton ni aurink paisto ja mun mekkon oli jo ihan kuiva.

Sit neiti Siäväne sai tarppekses ja sylkäs jäähryttimes tyhjäks saunakalliol. Huoh. Kyl Takkupää laitt häne uutt vett, mut mää sanosi et en pyst ajelema semsel ko koko ajan tarvitte lisät vet. Sit saa peljät et kosk se praka pahemmi. Viätti sit aamul Siäväne korjamol ja mul o nyy vaihteks vuakra-auto.

Sohviki tul ehtost kotti pokaalit fölis. Hänest ol päivän kuumures leivott muatovalio. Siiri-Sofia, Suame muatovalio. Heh. Ja ROP oli kans napattu. Hän ol koht nii preppava et yrit käyrä äiten tukkan kii, mut äite sai häne äkki unhottama semset murinat.

Nyt täyty toivot et olis vähä aikka ihan tavalist vaa.