keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Hyvän- ja pahantekko

En ol joutun vankila enkä ol riakkunu festareil, mut ko olen käyttän kaike aikan ja voiman trekoolis. Takkupää on tiätty tehny suurimmat ja raskaimmat tyät, mut mun vähäsekki ponnistukse viävä aikka, puhumattaka niitte suunnittelust...
Puutarhas on kaik kukkin koko suven, ko on ollu sopivas määräs saret ja paistet. Käven paseeramas kameran kans:
 Köynnösruusu New Dawn kukki tänä vuan taas komiaste. Köyti hänt hiuka et kukat näkyissivä permmi. Hänel tarttis tehrä kunnolline tukikehikko.
 Westerland valla ylittä ittes. Kukat ei kest kaua, mut ne on komioi ja hauskase muatossi.
 Mun ikisuasikkin myskiruusu Ghislaine de Feligonde.
 Tämä on uus tulokas, keväste istutettu ja toivo mukka hänest tule kans köynnösruusu. Nimi en saa ny miälen, mut kovaste hän on kukkimisen toimes vaik mitta on vast vaja pual meetri. Vesiheinä on tykästyny kasvama hänen kanssas:(
 Toine uutukaine, Champlain. Ostin, ko Akrimarketi flika ei tiänny, kumne se on. Matal, hehkuvan punane kanadalaisuutuus, ei oikke mun juttun. Mut hän saa ol tosa ruusupenki reunas. Häne takanas o kotimaissi uutuuksi, Tove Jansson, Lumo, Toukoniitty ja Sävel. Ja lujaste ukontulikukka, mikä levisty iha joka paikka meil.
 Viljapellos o jo tähkä. Kesä on parhamillas. Meijä aitaprojektis o piän seisatus, mut joku päiv taas jatketa.
 Tuaksuvatukka kans kukki ja olettek huaman, et hänes on aika hauskat knuput? Tua kukka o jollan taval kauhia vilpittömä näköne.
 Mun uus rakkauten, nukkapähkämö. Kui voi olla kasvil nii pehmiä lehre? Käyn hänt hivelemäs joka päivä, koht hän vissi lähte karkku ko näke et tulen. Häne ja kati välis näky jalopähkinän taimi, mikä on nyy mone kova kolaukse jälkke toipumas. Lihavi voikukkiaki näky olevas..
 Vaalevanpunane syysleimuki o aukassu yhde teriö. Toise aukkeva sit peräs, mut tämä saa ny yksnäs loista.
 Ilone yllätys ol, ko huamasin etei mun ritarinkannukse olekka kuallu. Toi kirjavlehtine vuahejuur teke kyl parhas, mut viäl ainaki olla henkis.
 Toise färine kukki kans leimukukkie takan. Huanos hapes o molemma, mut jos saissi vihron tänä syksyn perattu tämän viirakon.
 Palaval rakkaurel ei ol mittä hättä, hän kyl etus perka ja tunke ylös vaik kumsest pusikost. Ja kukki komiaste ja kauan.
 Kiitolline ja kiittämätön kärhö viäresi. Toi punane kukki kiltiste joka vuas, ollek Stockholm nimeltäs, ja viäres on joku valkone, mink lehre ova kyll kaunei mut ko se ei kuki. Ei vaik mitä tekis. Mut olkko ilma, lehrejäkki voi ihailla.
 Täsä on taas se mun miniruusun. Tua kukka on teekupin kokkone :) Makso euron...
 Tämä on yks kaunemppi ruusui, Rosa Mundi. Piän, pyäriä pensas mikä kukki kolm-neli viikko heinkuus ja teke musti kiulukoi.
 Ritausma on hiuka rähjäne ko se ei tykk sattest. Mut on yht kaunis ko ennenki jote sara.
 Mun ainuvat kesäkukkan, kahres koris portin piäles.
Naapur ol kasvattan ja toi. Ne on ilosefärissi, ko vaa muistais kastella ussemi.

Uussi istutuksi olen tehny, ton puistikon pualel saunan taakse. Istuti mm. kellovaivero, pukinpenssa, okakirsika ja ruusui tiätty. Olen kehittän uure menetelmä, mikä sopi semmosel ko ei pyst kaivama eikä perkkama: istutan kaike paksun katten keskel. Ostin uure oksasilppurin ja teen sen kans haket, mitä levitän pensaitte juure katteks. Pysy rikkaruahot paremmi kuris eikä tarvit niimpal kastell.

Puutarhatyät ei ain ol pelkästäs hyvi töit. Ain joutu valittema, kuka saa kasvat ja misä, mikä o rikkaruaho ja mikä koristeelline taik hyärylline.

Välil tule huamamattas tehryks vahinkko ja sit on surkkia olo pitkä aikka. Eilä niitetti vatukko tualt saunan takka ja ensiks men ampiaisen pesä (mikä oli vissi jo hylätty ko kukka ei kiukustunu, onneks) ja sit jonku pikkulinnu kahre korre vara kiikkuma rakennettu pesä, misä ol viäl muniakki. Melkken tul itku, ko huamasin. Se ol niim pikkane ja hualelliseste tehty. Toivon et saan kasvatettu tilal semmost pusikko, misä viihtyis tämäki pikkulintu minkä koti men.

Tänä o suunnitelmis lähte kesäteatteri yänäytökse Rymättylä. Suvel voi vähä rillutellakki, ko on valuset yät.

Ei kommentteja: