sunnuntai 15. helmikuuta 2015

helmikuinen viikonloppu

Pitkältä tuntunut työviikko sisälsi runsaasti kokouksia.

Viimeinen  oli torstaina Noormarkussa.
Perjantai-ilta meni toipuessa, kävin pikaisesti kirjastossa ja sitten vain lueskelin.

Lauantaina kävin Walon talolla hieman maalaamassa ja ennenkaikkea kahvittelemassa.

 Kuvien taso on surkea. Keittiö on talon varjoisin huone ja päivä oli pilvinen.

 Sähkö- ja putkityöt ovat kesken, asennukset sovitetaan maalaamisen lomaan.

 Aluksi melko imelältä näyttänyt vaalea sininen onkin onnistunut valinta.

 Ovipaneelissa on koemaalaus, joka myös on hyvä. Talon kaikki ovet maalataan samanlaisiksi.Myös katot ja lattiat ovat samanväriset joka huoneessa. Kaikenkaikkiaan väriskaala on niukka ja harmoninen.
 Puuhella eli Reiska on vielä maalaamatta, mutta huuva ja kaakelit on jo kunnostettu. Tuo kamarin ovenkarmi on vielä melko hiiltynyt, se vaatii varovaista raaputusta ennenkuin sitä voi maalata. On jäänyt tekemättä ennen tapetointia.

Kamarin pönttöuuni on työlistalla ja odottaa maalaamista. Tuolirivi monelta vuosikymmeneltä ja tärkeä kassi: talkookahvit. Niitä juodessa laitetaan omat ja puolen kylän asiat järjestykseen :)

Koska Sohvi ei päässyt tälläkään kertaa mukaan, piti kotiin tultua lähteä lenkille.
 Tehdäänkö pitkä lenkki?

 Yöllä oli satanut lunta.

 Suuria tassunjälkiä piti haistella nuukasti.

 Lumi koristaa kuusiaidat kauniisti.

 Lenkin varrella on monenlaista aitaa, tässä rytmikäs lauta-aita.

 Pullea kuusiaita, jonka takana asuvat bassetit Topi ja Terttu.

 Ja lopulta hajanainen kataja- ja tuijarivistö sekä kuusennäreitä aurauskeppeinä. Tuossa tuntuu aina voimakas tervan tuoksu, jokin rakennuksen osa (ovet?) on tervattu.

Tänään olimme kahdella pitkällä lenkillä, mutta molemmilla kerroilla kuvausväline jäi kotiin. On ollut aurinkoinen, rentouttava ja suorastaan nautinnollinen päivä. Odotan hyvällä mielin tulevaa viikkoa.

tiistai 10. helmikuuta 2015

pakkopullaa

Pari päivää on mennyt erilaisissa kokouksissa, ja jestas että vatsa valittaa. Neljästä kokouksesta vain yhdessä oli kahvin ja pullan lisäksi hedelmiä. Kun aikataulut ja pitkät ajomatkat vielä sekoittavat lounasajat, niin olo on iltaisin aika ankea.

 Eilinen aamukokous oli melko pitkä: neljä tuntia. Koska yritän välttää sitä pullaa, olin aika iloinen tuosta mandariinista.
 Joskin parin tunnin kuluttua olisin kaivannut jo jotain muuta.


Kotimatka pitkä on...
Ja ylen ankea päivä, ei auringonpilkahdustakaan. Päinvastoin, tuossa kohtaa oli juuri sade lakannut.

Illalla oltiin Sohvin kanssa kylässä ja Sohvi pääsi trimmauspöydälle. On se vaan kiltti! Pari pientä vinkaisua (häntää ei saisi nyppiä), muuten se istui ja seisoi juuri niin kuin pyydettiin.
Emäntä tarjosi onneksi teetä ja voileipää. Kotona oltiin kymmenen jälkeen ja lämmin ruoka jäi multa syömättä. Taas kerran.

Tänään oli taas vähän semmoista sekavaa meininkiä, pullakahvia aamupäivällä ja iltapäivällä. Eikä lounasta, en taaskaan ehtinyt. Aurinko sentään paistoi.


Sohvi suostui kerrankin poseeraamaan. Oltiin ihan kahdestaan toimistolla, toiset olivat juuri lähteneet.

 Vähän epäilevän näköinen ilme...

 Tässä tyylinäyte Sohvin toimistoelämästä. Tällä saa yleensä runsaasti rapsutuksia. Työelämä voi joskus olla vaativaa pienelle koiralle.

 Kotiin tultua oli vielä valoisaa.

 Sain tässä eräänä päivänä Takkupäältä nimipäiväkukkia.

Keväinen olo.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

uusi alku?

Olin jo heittää sikseen koko blogin. Elämä on käynyt kiireiseksi ja myös tylsäksi. Osasyynä saattaa olla talvinen pimeys ja jonkinlainen sopeutumattomuus.

Yritän nyt vielä kerran jatkaa. Kirjaan itselleni muistiin jotta näen, miten kauan sopeutuminen kestää.

Tällainen talvinen pyhäpäivä kuluu nopeasti. Nukuimme aamulla pitkään, kävimme lenkillä ja olemme sen jälkeen haahuilleet vailla agendaa. Tekemistä olisi, pyykin silitystä ja pölyjen pyyhkimistä, mutta ei nyt jaksa.
Piha ja tiet ovat peilijäässä, tuuli on onneksi jo lakannut. Huoltomies kävi hiekoittamassa pihakäytävät, sunnuntaina. Luksusta...

Eilen kävin Walon talolla maalailemassa keittiön kaappeja. Suunnittelemme avajaisia ja yritämme kovasti saada valmista aikaan. Nyt näyttää jo melko valoisalta, mutta paljon on vielä tehtävää. Seitsemän vuoden aherrus palkitaan syksyllä. Sen jälkeen talo on käytettävissä erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Sohvia en ottanut mukaan, riittää kun toinen meistä sotkee itsensä maaliin. Huomasin illalla hiuksissani sinistä maalia ja kädessäni myös, vaikka käytän maalatessa hanskoja. En uskalla ottaa riskiä että tiputan Sohvin niskaan maalia tai että se astuu lattialle tippuneeseen läiskään. En pidä pilkullisista kuoseista.

Sohvi käy kyllä kanssani töissä eikä joudu juuri koskaan jäämään yksin kotiin. Hän harrastaa kanssani myös maalausta ja grafiikkaa, vain oopperat ja konsertit eivät häntä kiinnosta.
Murheeksemme Hertta katosi kesällä emmekä ole sitä enää löytäneet.  Viime vuosi jää mieleen juuri suurten menetysten aikana. Jonain päivän varmaan huomaan saaneeni jotain hyvää tilalle, mutta se päivä antaa vielä odottaa itseään.

Kuvia on tulossa kunhan päivänvalo riittää. Sohvi käy huomenna trimmauksessa, sitten se on kuvauskelpoinen.

Sisko täyttää tänään pyöreitä vuosia. Onnea! vaikka oletkin etelän mailla.
Me lähdemme iltalenkille.


Rakkaat entisillä saunanrapuilla.