keskiviikko 31. lokakuuta 2012

taantumus

En ol muuttamas, ei tua otsikko sitä tarkot. Raumal mennes on kyl tomne tiäviitta ja sen tiän varrel o Taantumuksen kylä. Oikke viihtysän näköne paikk.
Mun nivelissän vaa on taantumist. Kivut palas yhtäkkiste taas ja kävelemine on huano. Ei puhettaka et menissin koiraten kans mettä taik kävissin missä muuhal saapastelemas.
Eilä saunalämmittäes katteltti Takkupään kans lorvikamari. Sinne tarttis kehittä joku hylly- taik muu säilytystila. Mul on pöyrät täyn tavara ja sitä riittä tualeil ja lattiallekki, nii etei siäl mahru eres liikkuma, saati et tekis jotta.
Ko se on ainuv lämmin ja kuiva tila, misä voi tavara säilyttä, ni sin tule viäryks kaik mahrottomakki ryjä.
Lisseks sin tarvittis mahrutta ny koirate trimmauspöyt, ko mun on pakko ruvet trimmama itte. Mene ens viikol opettelema, ensi Sohvin kans ja sit myähemi Lilli. Lillin tähre se pöyt on tarppe, häne tarvitte köyttä nyppimise ajaks kii, muuto hän hyppä alas. Sohvi pysy paikallas, seiso nätist eikä tiattos pist, vaik vähä nipisteliski. Jos joskus vähä tukista, ni hän nuale mun kättän hätäseste, mut ei meinakka näykkästä.
Lilli sit taas on ark perskarvoistas, mahakarvoistas ja varsinki hännästäs, niihi ei sais kajot ja hän kyl sekä näykki et valitta, ko nypitä. Vaik olis kui vanha ja irtonaist karva, ni hän piräis sen vaa mialumi ko annais nyppi.
Nyy täyty sanno semsil ko ei ol koska nähny trimmauspöyttä, et ei se mikkä inkvisitiolaite ol. Siin o semne säärettävä varsi, mihe koira kiinnitetä kaulapannastas etei se pääs puttoma. Muuto se voi liikku ja pääse istuma ja vaihtama asentto. Pöyrän pinta on kumi, etei tassut luista. Koko kapine on kokkonlaitettava ja ihmise rahtava niit näyttelyis mukan, ainakin semsil roduil ko tarvitte nuuka frisööri enne kehä meno.
Ja sano viäl senki, etei niit koiri nypitä ilma etei se karva ol valmist. Terrierin karva ei irto ittekses, se ruppe menemän takku ko se o kasvan "ulos". Sen tähre se täyty nyppi pois, uus karva kasva koht tilal. Pari kertta vuares nypitä eli niinko muillaki roduil, mil karva irto ittekses.
Olen tänä kototöis, vaik o keskviikko. Esimiähe sijaine meinas, etei mul ol mittä tekko tyhjäs laitokses. Olen hänel kiitolline, ko olemine o nii vaikkia muutonki. Perjantain on kokkous mihe ole luvan menn, mut tänä säästysin ajamiselt.
Ehtost täyty jaksat aja kirkonkylä, maalauskurssil. Nyy vois keittä aamupäiväkaffet.

maanantai 29. lokakuuta 2012

voitol

Olen sorvamol, ehjän ja terven.
Kaik men hyvi, missän ei joutun pysähtymä mäkke taikk jarruttama äkkiste. Läksin kotto jo pual seittemä ajois, ko ajattelin et liikenne olis vähäsemppä sillo. Ei se ollu, mut sujus tasasemmin ko tavallisest. Tais olla muitaki liikkel ilma nastarenkkai.
Vaali ova sit ohi. Sain kaikkias yhreksä äänt, mist kaunis kiitos äänestäjil. Tulos on panostukse nähre loistava. Valtuusto sil ei ol asia, mut lautakuntapaikk tule.
Eilä näytt huanolt mun kulkemisen. Ystävä tul appu ja käytti yhres äänestämäs ja kaupas. Sit syätti vaalipäivän kunniaks suklaakakku ja kaffet nii, et mun o viäläki vattan täyn. Onneks vaalit o vaa joka neljäs vuas.
Ehtost, ko lämmitin sauna, kävelin alatrekoolis. Ol melkken pimiä jo, mut ko o lunt maas, ni koko peltoaukia näys viäl hyvi. Vähäkoira ja katt kulkiva mun kannoillan. Kaks peura hyppel kaukemal pellol ilosen olosin, ei lainka kiirul ja pelo vallas. Yhtäkkin toine niist rupes ääntelemä, ihan ko meijän koirat. Sohvi haukuski vastan koht ja katt kurkott päätäs et näkis, mikä siäl ääntele.
En ol ikä enne tiänny, et peura piräis semmost äänt. Olen kyl ennenki kuullu pimeyrest semmost röhkimise ja haukkumise välilt oleva äänt, mut ole ajatellu et se o kettu. Taikk korppi, ko ne päästävä välist merkillissi ääni. Ei se peura Sohvi vastauksist perustan, ko kävel rauhas yli pellon ja katos metäreunan pimeytte. Muuto ol hiljast ja hämärä.
Myähemi ehtost, ko olin jo saunas, kuulus kiväärin pamahrus. Tais mennä toine niist tutuist peuroist. Niit ol aikasemmi syksyl viäl neli, mut kaks on karonnu jo enne. Saa katto tulek enä yhtäkä airan taakse...

Aamul töihintulles kuuntelin aamurario. Ei olis pitäny. Toimittaja veti taas pohjat ja nost mun kiukkukäyrä kysymäl vaaliasiantuntijalt et Mistä johtui ihmisten eriarvoisuus äänestysvilkkauden suhteen? ...?
Eriarvosuut äänestysvilkkaures? Toimittajal fiiras pääst. Jokasel o yks ään ja sen saa käyttä juur niinko tahto, ei siin ol mittä eriarvosuut. Juur päivasto.
Äänestysvilkkaus sit taas ol huan, huanomp ko neli vuat sit taik eruskuntavaaleis. Sihe on montaki syyt, muitaki mitä se vaaliasiantuntija luettel. Hiano miäs muute, ei yhtä nikotellu ko vastas järkeväste asian viärest, niinko kuuluki sillo, ko kysyjä puhu älyttömi. Nih.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

pitkä sunnuntai

Tämä on vissiin koko vuaren pisin päivä. Ainaki jos ei eiläehtost muistan siirttä kelloas ja tek sen tänäaamuste. Tul koht tunti lissä päivähä.
Sen tähre olenki jo juanu kaks kertta aamukaffet tänä.
(Piän tarkennus tähä: olin siis keittän toisen kerran kaffet. Nyy se on tosa kone viäres mukis ja kerma joukos.)
Mittä muut en olekka saan viäl aikka. Elukat on pihal ja hyvä nii, ko siäl paista aurink ja pakanenki o lauhtunu. Jotta linnui o vissi liikkel kosk Sohvi räkyttä alitaukkomat.
Eilä soit semne ihmine mil ole joskus myyny katinpenika, iha niit viimässi abessialaisen penikoi. Ole näättäk joskus muinasuures kasvattan semssi.
Noh, eilä siis soit semse penika omistaja ja kerros, et hänen katillas o nyy syntympäiv. See täyt eilä 19 vuat. Täti ol tohkeissas ja syyt onki, sil et vaik abyt o pitk-ikkässi katei, ni ei niit kakskymppissi iha joka huushollis kasva.
Muistan sen pentueen viäl hyvi. Niit ol kolm, kaks kolli ja yks narttu. Se flikk men Tamperel ja poja jäivä Turkku. Toine men ystäväperhel, se frou satus soittama juur ko toine niist pojist ol syntyn ja hän varas sen koht, näkemät sitä lainka. Siit tul komias kolli ja kovaste rakas.
Tämä eiläsen tätin katt ol penikkan kova parkuma ja mää kanno sitä usse kainlosan taikk taskus. Siin se ol hilja ja tytyväine. Muuto se ol reipas, rupes kävelemänki ennenko silmä oliva auk. Se ol piänemp ja hennomp ko veljes, mut kiltt poik ja oikken kaunis.
Kaikkilai tule miäle, ko saa  tomssi soitoi.
Mää ole muuto ratkassu sen iankaikkise onkelma kellosiirron kans. Ko näyt et kukka ei oikken tiänny, mihe sitä siirretä, viäränk toisse huanesse vai ullakol vai mitä tehräis, ni rupesin oikke hunterama. Ko piräis siirttä ettipäi keväste ja taaksepäi syksyl. Ulos ei voi kello viär, taik ei siin ainaka ol mittä järkki. Niinko ei koko kello siirtelemises, jos mult kysytä.
Ni mää ratkasin sen ny nii, et naputtelin kelloil uuret naulat. Niin pitkät, et voin keväste siirttä kellot ettippäi, irti seinäst. Ja syksyl, ko tarvitte taas siirttä taakseppäi, ni tuuppan rakkinet seinäviäre. Liike ei ol suur, mahraisik senti liikku, mut tyä tule tehryks ja piänel vaival. Siin se.
Kaik muu sit hoituki ittekses, paitti puhelin. Siin o ain ollu asetuksen, et Autom. ajanmääritys. Ja ain ole joutun siirtämä kelloaikka itte. Toinen puhelin ja tiatokone ossava ite, mut tämä Autom.ajanmääritys ei oss. Eikä opi.
Mun piti tänä kävellä koiraten kans kirkonkylä äänestämä, ko en uskal autol lähti. Siit ei tul ny mittä: aamul ylösnoustes konttin ol niin kippi et juur astuma pystys. Ei se tunnu siit ny vertyvän, nii et kävelemise saa unhotta. Miätinki nyy, soittaisink taksin vai vaivaisik ystävi ja kysyis kyytti. Jos sit heilläkä o nastarenkkai autos.
Harmittavainen takaisku mut semmost se ain on. Sihe on tytymine mitä kullostenki anneta.

perjantai 26. lokakuuta 2012

tekolunt!!

Meil o maa valkone, niinko vissi jokapual muuhallaki. Mut olettak huamannu, se o semmost ameriikkalaist tekolunt? Jos tommost näytetäis telkkariohjelmas, ni mää kiljuissin, et tekolunt! Ei ol oikkia lunt nähnykkä! Hävekkä jenkit ko et tiär lumestakka mittä!
Mut eilä tapatus kaik mitä olen ameriika elokuvis haukkun: lumi ol ko styroksirakei ja kaike lisseks kuu paist ko saro lunt.
Täyty vissi usko niit ko sanova, et Suami o mailma ameriikkalaisin maa. Nyy sit jo säänki pualest.
Lunt on tullu koko päivän. Katti ei tykkä lainka, hän ravista tassujas ja loikki pitki loikki. Lumisare riahannus ko oltti ulkon ja katilt pääs oikke parku, et nyy tule lunt liiaks. Mee koiti hänt lohrutta, et kyl sihen tottu ja keväste tämse piäne kropsaukse virkistä vaa, mut hän ei antan periks ko vaares et hän päästetä tuppa. Heti. NYYY!
Sit hän kiipes kiukkuse muatosen riippumattohos ja käperrys sin lämpimä. Äske sai häne narratuks ulos jälles, vast iha ove välis hän tajus et sitä perhanan lunt tule viäläki. Mut tuuppasin armottomaste häne pihal, ko muuto hän ruppe sisäl riahuma ehtost.
Koirat ei tiätenkä ol moksiska lumest, heil o sama mitä maas on.
Olttin aamuste Walon mäel hiuka askaroittemas. Piti ol siivoustalkkot, mut ko tuli lunt, ni see homma lahos. Kaaretti sit muutam puu ja yks melkone katajapuska. Neeki pit jättä orottama paremppa ilma, et saaran korjatuks sisäl.
Nyy Takkupää on jälles lähten ja istuksin tääl itteksen. Saa nährä pääsenk täält mihenkkä äänestämä taik maanantan töihin, neiti Siäväsel o näättäk suvikummit viäl al. Ainakin täyty tarkkan miätti, misä ajele ko tiät on jo nii jäissi etei noil renkkail ol pito lainka.
Ei mul kyl mittä hättä tääl ol, ruakka piissa ja lämmint kans. Ja tekolunt.

torstai 25. lokakuuta 2012

Vaaliviikko

Mun piräis olema kovas vaalikuumes ny. Kaik muu ehrokkat mainostava ittiäs ja kirjotteleva aviisis kaikenkaltasist epäkohrist, mitä ikänä keksivä.
Mun ei tee miäli.
Ei nii, etei meijän pitäjäs olis epäkohti. Varmaste olis parannettava, monessaki asias.
Mut ei mul ol niihi mittä yksselitteist ratkasu. Ja vaik oliski, ei siit olis appu, ko muil o toisenkaltassi näkemyksi ja he pitävä niit yht oikkioin ko mää omian.
Sen tähre en jaks innostu tämsest enne vaalei käytäväst keskustelust, mikä loppu yleensä aika pia vaalete jälkke. Jokanen tiätä, et sit ko asi tule ette ja päätöksi tehrä, moni seikka o muuttun toiseks. Ja ko yhres täyty saar päätös aikaseks, ni muitaki on pakko kuunnel. Kunnas täyty tehrä yhteistyät ja tulla toime kaikketen kans.
Mist syyst en vissi olekka ihan parhamppi ehrokkai :)
Mut mitäst näist, vaali ova ens sunnuntan ja tiärän et saan kumminki yhren äänen. Kaks olis jo ylellisyt ja panostukse suhteutettun murskavoitto.
Koton on syystyät hyväs mallis. Saatti Takkupään kans tehryks tikapuit ja rappunkaittei, nii et senki pualest o hyvä miäl.
Tyäasiat onki sit iha levälläs. Näitte lomautuste aikan käyrä uuret neuvottelut, ja nähtäväks jää, kuka saa paikkas pittä. Piän osa pääse eläkkel, melko isol osal järjesty muit töit mut irtisanottaviaki on. Ja olen luultavaste täsä viimäses joukos.
En ol asia sen suuremmi viäl surru, ko sitä ehti sittenki murhettuma ko päätös on käres.
Syksy alka hellittämä ja talvi pakka pääl. Tänä aamust ol kolm astett pakast, viäläki  maa on kuuras varjosil paikoil. Kävin laittamas auton lämmitykse, ko ehtost menen grafiikantunnil.
Huame olis tarkotus pittä Walon mäel siivoustalkkot, mut o luvattu lumisaret. Mää otan plättitaikina ja värkit mukka ja paistan plätei niil ko tarkeneva tulla. Kumminki täyty laitta hellan tuli, ni siin paista sit samal plätejäkki. Jos olis oikke viiteliäs, ni otais kaffepannunki föli ja keitäis pannukaffet. See maistuiski muuttest hyvält.
Tämän ehtopäivän käytän maalamisse. Mul o semse ilosen tätin kuva tekkeil, ja vaik mun sutimisen o aika toivotont, se on kumminki niin kiva, et jatkan sikkiäst, vaikkei tulost voi juur kehuta. Ei ol pakko näyttä kenellekkä, riittä ko aik kulu mukavaste.
Ja jos ei kulu, voin taas hakki niit sukkahousui, mik ova viäläki karoksis...

torstai 18. lokakuuta 2012

hukas

Tulipas piretty pitkänpualeine tauko. Mut tääl olla, eikä mikkä ol muuttun.

Sattei riittä ain vaa. Näyttä taas silt, et yläkerras suunnitella järven palauttamist toho meijä ja naapurkylä välihi. Siin o joskus aikkate alus ollu merelahti, mut ko maa o noussu ni meri on tual parinkymmene kilomeetrin pääs. Nyy ko koko ajan sata, ni vanh merenpohja ruppe vettymä ja pellol on koht järvi.
Keväste täyty ruvet värkkämä laituri trekoolinperäl ja kattelema josta soutupaatti.

Meil elellä juur niinko ennenki syksysi. Olen korjannu suvitavari pois sattest ja yrittän tyhjennellä vesitynnörei nurkalt, huanol menestyksel kylläki. Ain ko saan tynnyri hiuka vajaammaks et voisin sen kaatta ja viär pois, ruppe tulema vett ja tynnyr täytty taas.
Toisaltas tynnyris on täl haava puhtamppa vett ko kaivos, ko sin o menny pintavett ja vesi o iha ruskia.

Mee olen koirien kans käyny ahkeraste siänestämäs ja muutonki metäs kävelemäs. Jossa välis ol piän yäpakane mikä vei enimmät hirvkärpäse.
Katti tiätty tule kans. Heh, se ei vissi ol iha varma, onk hän kissa vai koira. Taik ainaki se tahto oll ja tehrä niinko koirakki. See kulke hänt pystös meijän peräs, kiippe välil puuhu ja kara sinn tänn. Jote sitä näy, ni ei tartt kon kyssy, et Misäst katt o? Koht kuulu josta piän naukasu ja katt tule taas karaten peräs.
Koirat tiätty rynnistävä eres takas niinko hullut. Siänestämisest ei tahro tull mittä, ko heijän täyty tull heti nuuskuttama, mitä mää olen löytän ko kykin jossan sammalikos suppilovahveroi kokkomas. Ja Lilli välist oikke istu sihen keskel siäni, pitämä mul seura. Onneks niit on pali eikä meil tul mittän kränä, et misä istuta.

Eiläehtost olin oikke Helssinkis. Käytti musiikktalos konsertis ja voi, ko ol hiano! Tunnus erinomase hianolt pistä vaihteks säällise roiti ylles, tukk kikkaral ja korkkarit jalkka. Bussilasti meit mummassi ol liikkel, joku paapa ol öksyn joukko ;) Ja se musiikki! Oi, ko ol kaunist. Ol kertakaikkise hiano istu iha rauhas ja kuulustel  sitä. Pääs vilas uskomattomi färei, niinko ain konsertis. Ei lainkan karuttanu, etten päässy maalauskurssil..
Mut on see pitk matk täält varsinaisest Suamest lähti kulttuurin pari ton itäisel äärel. Mee lähretti kirkonkyläst hiuka vaill kolme ehtopäiväl ja olttin takas varti yli pualen yän. Kello oli pual kaks ko kömpisin sänkky, ko koton orot nälkäse eluka ja ittelläniki ol hiuka vatt tyhi.

Aamuste meinasin, et pesen sukkahousun koht, et saan ne huame jälles jalkka.
Mut niit ei ol missä.
Olen ny haken miälestän kaik paika, mihe voisin ajatell ett olissin ne yäll laittan. Ja semmosistaki paikoist, mihe en vois kuvitellakka laittavani sukkahousui. Ja roskiksest.
Ruppen epälemä, mahrok mul sukkahousui ollakka eilä? Mut en ainaka paljankonte ollu, kosk ei tullu missä vaihes kylm. (ja ei, en ottan väliajal konjakki, et olis menny muisti..)
Mää tiärän kyl, misä mun sukkan ova. Nee ova hukas. Ja pysyväkki siäl, joten keksi, mist ne löyrän.

Onneks ne ei ol mun ainuvat sukkikset.