keskiviikko 22. helmikuuta 2012

korppu ja rusina

Jos luulin erellispäivän olevan kippi, ni en mittän tiänny. Viime yän kuume nous yli neljänkymmene.
Yskitt nii, et luulin keuhkoputkete reppevä. Kahren tyyny varas sain torkuttu yskänpuuskate välis. Suu auk, nii et ain ko havahtusi, mun kiälen ol kuivan iha rusinaks. Olin varannu vesiklasi yäpöyräl ja aamuste huamasin et katt joi samast klasist, se ruaja ei viittin mennä tuppa juama.

Ei see täsä konkurssis kyl enä miltä tuntun, ko ei vaa katt sais lenssu :)

Johonkki aikka yäl tunsin ko kuume rupes nousema. Mul o semne viha-rakkaussuhre kuumeesse. Se nouse ain korkkiaks ja sillo mää pystyn oleman iha verka ja vaa kuulustelen ko se jyllä mun kropassan. Olis kiva tiättä, mist lapsuure traumast semne olle tullu. Mul o näättäk turvalline ja hyvä oll, ko olen kuumes. Saa ol sänkys peittote al eikä tarvitt hualehti yhtä mistä. Sattu siält ja täält, viluväristykse käyvä pisin kroppa ja o hiuka epätorelline olo, ja mikä tärkkeint, saa oll vaa. Joku muu hualehti kaikest.

Paitti etei se pir nykysi paikkas, ei munst kukka muu hualehri. Itteksen sairastan, mitä ny koirat ja katt on seuran.

Katt tykkä kans ko olen kuuma. See tule mun päällen makkama ja kehrä kovaste. Se o jollan tavall rauhottavaki, puhumattaka siit et se lämmittä. Sil et vaik mul onki kuumet, ni palelen aika taval koko ajan. Mun tule jostan syyst ain Saimi-täti miälen, ko katt tule mun jalkoihin taikk seljän taakse makkama. Täti pruukkas käärit mun peittoihi ain nuukaste, mun tul paremmi uni ko tunnus turvalliselt.

Aamust rupes sit kans nokk vuatama. Ole niistän jo pual paketti nestuukei märjäks ja koko aik saa pittä vaari, ettei katt varasta niit märkki papertolloi. Ne olis häne miälest kiva silput pisi lattioi.
Kaike niistämise takia mun nokkan on ko korppu. Täl menol see mene viäl rikk ja se on tuskallist. Yleensä mul ruppe viäl silmäkki vuatama, ko röörit mene tukko. Huraa.

Käven aamuste lääkäris ja määrätti pitämä sairasloma. Ja menemä sänkky sairastama. Nyy voissin sen tehräkki, vettä vällyt niska ja yrittä nukku. Ulkon sata ränttä oikke sakiast, vesi valu pisi akkuna. Onneks hakkasin eilä puit tarppeks, ei tarvit tänä menn.

Olissin käyny lääkärreissul kirjastos, mut se ei ollu auki nii aikasi. Mul ei ol lukemist eikä telkkaristaka tul mittä järjellist. Täyty otta joku vanh pakinakokoelma sänky viäre, et saa ajan kuluma. En muuto jaks kauatt maat, vaikk se kui kiva olis.

No nyt tul valitettu vähä liian kans.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

köh köh

Puhelin entise ystävän kans. Meil ol pitkä keskustelu, mink päätteks hän pyys arvion talost, mikä o myynnis. Mää annon tulla: kato o huan, talo ei ol huallettu montte vuatte, puutarha hoitamat ja kaivos juamakelvotont vett. Kui tiäsinki kaik.
Sit mul selvis, et hän omista talon. Hän ol kovaste kiinnostunu mun miälpittest eikä suuttun lainka, ko mää sen hänel ilmoti. Siit tiäs koht, et tämä o unt.

Mut on kyl hämmästyttävä, kui siin unes ol semne lepposa ja hausk tunnelma, niinko sillon ko me oltti ystävi. Hän ol kyl semne ihmine, ko sai munst esil ain sen kaikkist raadollisimma puale. Se viähät hänt jollan taval, mut munt se kiusas. En tykänny itteni siit pualest, eikä me enä ystävi ollakka. Mut se onki sit toine asi.
Nyy en enä muist, mink tähre rupesi teil unestan kertoma. Jotta mun piti siit saama irti, mut se katos ny jonkkus.

Voi oll, et huanoste nukkuminen vaikutt unenäkkö. Ole ollu hiuka kippi eiläsest saakk. Yskittä tavantakka ja ehtost nous piän kuume. Jäseni kolotta ja tekis miäl menn sänkky. Semne ylene sairausolo siis.
Lämmitän ehtost saunan ni sinn jää piänemp tauti. Jos sit olen huamen viäl kippi, ni on kivamp sairasta, ko on puhras.

Olin vissi jo perjanta hiuka pualkuntone, ko tunnus nii yksnäiselt ja surkkialt ko tulin kotti. Oli iha hyljätty olo. Rupesin sit hunterama, et mist semne johtu, ja tulin iihen tulokse, et olissin kaivan seura juur sillon. Mut lumen takia en päässy täält eres elokuvi, mihe olin ajatellu meneväni. See Härmä-filmi o osittaisi kuvattu tual Kauppila umpipihal ja olis ollu kiva se nährä. Mut tiä ol niin tukos ettei takas ollu yrittämist ko oli kotti päässy. Ja se surkki oloki anno sit vähitellen periks.

Lunt tule ain vaa. Olen kolm kertta käyny lappioittemas polut auki. Huamasin, et jaksan paremmi lapioira ko kolata. Ny varsinki ko lumi on ny painava, melkke märkkä. Sitä ei jaksais vanh erkkikä kolan kans nosta triivun pääl.

Ihme tapattus, ko päiväl käve traktorisänt auramas tiän. Ei mittä leviälttä, mut see verra, et autol pääse. Mut vaikeuksis näyt olevan traktorki, pyärä sutiva tyhjä ko tul piän ylämäki. Mut lunt oliki tiäl kolmkymment sentti, osa on tamppantun piukka ko oli autol ajettu. Pääasi on et nyy pääse aamust töihi.
Sen verra ätyty viäl jaksat, et käy lappioimas auton takka lunt pois, etäpääse peruuttama tiäl. Jos yäl tule pakane, ni se traktorin tekemä triivu jääty semseks valliks, et neiti Siäväne hyyty sihe. Taik mene rikk.

Jos hetkeks oijentais ittes toho mummu sänkky ja ottais tirsat. Kaik jäsene särke sihe malli et taita ol kuume nousus. Köh köh köh...

tiistai 14. helmikuuta 2012

näil mennä



Taas lisänty vapaa-aika. Meil ilmotetti perjanta et saara jäärä kotti viireks viikoks, mittä palkka ei tiätenkä makseta semsest lorvimisest. Eli lomautukse alkava neljä viikkon pääst. Niit voi ol tiaros enemmänki, suvel ja viäl syksylläkki.
Ei mul tul tekemisest puutet, mut rahattoma mahrollisuure ova vähäset. Ei ainaka mittä omaks ilokses pyst tekemä, ei matkustama ja harrastaminenki jää vähäseks.
Ja nyy tuntu silt, et toiste hyäryks tekemisestäki hiipu ilo. Ole luvannu tehrä täs talve ja kevä mitta pari suuremppa juttu ja lisseks tule viäl nelipäiväne messuil osallistumine. Yhtä enemppä en tunn jaksavani. Ny.

Lupautusi kumminki taas tekemä lehte, vaik olin jo ilmoittan et tänä vuan en ol haukkumisen tarppes enkä osallistu sihe millän taval. Ko sit kauniste pyyretti, ni lupasin, vaik jo ensmäises kokkoukses huamasin, et mikkä ei ol muuttun. Yhtläisest kiukutella pikkuasioist ja ylönkatota toissi, eikä siit kyl sillo tul mittä hyvä.

Kui voi ollakki semne yhteisö, et joka kert ko tulen siit kokouksest, miätin tosissan et jos muuttaisin pois koko paikkakunnalt?
Vai ollek mul vaa liiallissi orotuksi?

Joka tapaukses olen ny tyällistän itten koko siks viireks viikkoks minkä lomautus kestä.

Nähti pikkuserkun kans kaupas. Harvon tavata eikä muuhal ko kaupas, vaik asutan samas pitäjäs.
Me olen samaikkässi, ja tiätenki ruvetti vertailema sairauksian. Siin vaa, jauhohylly viäres. Ja aikka kulus.
Kummallakki o samoi sukurasituksi, mut myäs iha omi krempoi. Heh, eikä kumpaka olla sairai, aika kippiöi vaa.
Jollan taval se virkist, en ymmär kui. Se ol surkeilematont nauramist sil, ete enä olla nuari, et naama rypisty, tukk harmantu ja jäseni kolotta. Vertaistuke parhamillas. Ei mittä surkuttelu ko hurtti huumori. Päätetti et treffata jatkos jossa muuhallaki ko hyllyte välis, siäl ei voi ihan kaikki vaivojas selittä.

Mulkkasin jookaohjelmani lopultas uusiks. Ole nimittäin jättän jookamise pikkuhilja vähemmäl, ko en pyst kaikki asanoit tekemä. En vaa taivu taik ei ol voima eikä näköjäs tulekka.
Mut ko olen mää, ni en tehny sit niitäkä, mihen pystyn. Olin valla verka. Eikä siin tiätenkä ol mittä järkki.

Nyy sain ittestän niimpali irti, et muakkasin koko ohjelman semseks, mink kykenen suarittama. Ai kon tek hyvä! Suasittelen muillekki vaivasil. Vaikkei tekis muut ko oijentais ittes ja henkittäis kunnol, ni siitäki o appu. Kivut nimittäin krymppävä ihmise kropan, ruppe istuma kasas ja kävälemä kumaras. Piäniki venyttely helpotta krampei ja liikkel lähtemine helpottu kans. Verenkiarto elpy ko saa vähänki heilutettu jäseniäs. Pelkkä irvistely ei riit.

Erinomast ystävänpäivä kaikil, nii ystävil ko tuttavillekki, rakkait unohtamat.

tiistai 7. helmikuuta 2012

kuvi tosielämäst

Tarttin kuva minkä olin ottan oikke tarkotust varte ja haeskelin muistikorteist. Huamasin et mul ol julkasemattomi (!) kuvi huushollist ja elämäst. Näit ei ol tarkotettu heikkohermosil...

 Tämmöst jälkki sai katti aikaseks ko se pääs riahuma salin palmus. Arvakka onk mokomal kekkosel viäl vapat pääsy sali?
 Ei uskois et meil siivotanki joskus. Joulusiivost ei ol ko muisto vaa, ja vaik näyttä silt et koirat on huusholli sekottan, ni syylline kurkista vasemmas reunas pööräjalan takka...
 Kyl hän ossa nätistenki olla. Täsä hän seuras, ko kuvasin ostoksian Kirkkokarul. Takan oleva klasipurkki on viäl ehi, nostin sen turva ajois.
 Kattokast malli kulttuurkatist! Siin oteta tirsat Pyhäranna historia ja suamalaist tairet pääalusen.
 Vähä on pää kenos mut ei haitta. Voik ol tytyväisemppä ilmet? Ei uskois et se ikän o mittän paha tehny.
 Lilli makas petilläs sykkyräs, ko ulkon ol kova pakane. Se on pessy petiäs ensi, ko näky märkki läntei. Kummallaki koiral on semne tapa, et ajottaisi nualla peti nuukaste. En ol keksiny mittä syyt siihe.
 Ja Sohvi nukku pöörä al täkil. Siin o muute mukava pittä jalkojas ko istu aamukaffel.
 Toisen ehton jatketti. Joku piän vastalause kuvamisel esitetti, mut ei herätty enemppä. Katti ei siis kuarssa...onneks.
 Tyyny o sopivamma korkune ko tairekirja on pois.
 Katil ei ol yhtä puhrast vaalevanpunast tassu, kaikis on musta kans. Huamakte, hän kyttä silmäraost..?
 Lauantan ol pakast 25 astet. Kuvas ei näy, mut puust varise lunt taik huurret mikä kimaltel aurinkos kauniste.
 Sohvi nukku ja näyttä pitelevä kuanostas kii.
Ja katt makka taas pöyräl. Tosa o hyvä maat, patter lämmittä pöyrä iha lämmiäks.

Niinko huamat, katti on kasvanu aikataval. Orotan kovaste et se kasva lissä ja rauhottu samal. Tämä aik on  hermoil käyvä, vaik katt on varmaste keskimääräst kiltemp.

Ei siis mittä tämä syvällisemppi täl kerral.

perjantai 3. helmikuuta 2012

raikast

Kyl nyy on kaunist ja raikast ulkon. Ja vissi sisälläki, ko täst kerkken kotti saak. En kerjenn aamul lämmittämä yhtän, sen tähre voi oll eine vilpost ko mene kotti.

Koiril ei ol hättä, heil o paksut turkit ja mont tyyny ja täkki mink pääl voi maat. Katt sit taas voi tunke ittes mun sänkkyhyn peito al taik maat tuvan sivupööräl, mikä o lämmin. Sen al o näättäk patter, ja huamasin eilä et se tuuppa lämmint ilma semsel voimal, et pöyt o iha lämmin.

Pikkulinnuil o hankalamppa. Lintulaural käy kova huiske, ko kaik yrittävä ehti syärä vattas täytte ennenko tule taas pimi. Yks onneton punarintaki sinnittele joukos. Vein hänt varte kauraryynei ja rusinoi, ko näytt etei hän saa kovi siämeni syäryks.
Mut ei talitintilläkä helppo ol. Seurasin akkunast, ko hän tul sirenpuska syämä aurinkokukasiäment. Hän pit jalallas kii siämenest ja hakkas sitä nokallas auki. Mut ain palan takka häne täyrys otta siämen nokkahas ja nosta jalk vatthööhemitte joukko lämppemä. Sit uurestas nokkima ja koht taas toinen kontt lämmityksel. Kest kolm minuutti ennenko hän ol saanu siämene auk ja syäryks.

Ilmankosteus on kova, ko auto pakastu paksu teräshuurttesse oitis ko se vähä aikka seiso sammuksis. Alkuviikkost neiti Siäväne näytt jääkarhult, ko hänel ol senti vahvune jääkideharso ylläs. See läks pois iha harjamal, mut sen jälkke akkunoi on saan krahnutta oikke urakal, et o jonkunkaltast näkyvyt muarostunu.

En ol pali muut kerjen ko töitte sivus lämmittämä. Olen kaks kertta täl viikol lämmittän leiviuuni, sen avul pysy tuvas mukava lämmin. Lunt sais ol enemmä, lattia tuppa olema kylm ko ei ol seinäviaruksil kinoksi.

Kaik on kuiva ja sähköst. Katt riakkus aamul mun peitoissan ja sai sit kaks sähköisku. Ensiks ko lykkäs nokkas mun kätten, pritkatt nii et hän hyppäs puale meetrin päähä ihmettelmä. Hetken pääst hän sai toise isku Sohvi nokast, ko Sohvi tul sanoma et täyty noust ylös. Välist sormenpäät oikke kihelmöi ko jatkuvast priisku. Tukk ol aamust kans nii sähköne, eten meinan saar sitä nuttural. Kipinöit vaa ja harott joka suuntta.

Akkunast näky ko ihmise ova menos syämä. Kulkeva niskat kyyrys ja ottava piäni hättässi askeli käret taskus ja huput pääs. Täyty ittekki lähti täst kipittämä piha yli. Nyy maistuis hernesoppa ja pannkakko. Nam!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

viaramppa kiält

Henkis olla, tuvas o lämmin ja kaik o hyvi.

Ko ei ol enemppä sanomist juur täl hetkel, lykkän tähä tomse jutu, ko sain sähköpostis. Ko tiärän et maan tualt äärelt käyrä tätä ploki lukemas, ni pyyrän jo etukätte antteks jos tulen julkasseks jonku lukija kotiasioi. Naapureist ei tiättväste tarvit pittä luku..

Perhe-elämää Nurmoos


Emäntä tryykäs tupahan, mihinä isäntä istu kiikkustoolissa Ilikkaa lukemas. Akka oli tohoruksis ja sanoo notta:
- Tuo meirän piika on paksuna!
Isäntä totes rauhallisesti notta:
- Soon piian oma asia.
- Mutta, kussoon kuulemma sullen raskahana, jatkoo emäntä.
- Soon mun asia, jatkoo isäntä rauhallisesti.
Emäntä alakoo itkiä ja kiukuta notta:
- Mä kyllä lähären tästä taloosta!
- No soon sun ikioma asias, sanoo isäntä ja jatkoo sontasiionin (Ilkka-lehti) lukua.
Emäntä lähti vihas kammarin puolellen ja paiskas oven kii. Vähän päästä soli jo leppyny, tuli takaas tupahan ja eherootti isännälle notta:
- Eiköhän panna tuo piika pois meiltä.

Johon isäntä totes notta:
- Eipä tuo tunnu panemalla lähtevän...