perjantai 3. helmikuuta 2012

raikast

Kyl nyy on kaunist ja raikast ulkon. Ja vissi sisälläki, ko täst kerkken kotti saak. En kerjenn aamul lämmittämä yhtän, sen tähre voi oll eine vilpost ko mene kotti.

Koiril ei ol hättä, heil o paksut turkit ja mont tyyny ja täkki mink pääl voi maat. Katt sit taas voi tunke ittes mun sänkkyhyn peito al taik maat tuvan sivupööräl, mikä o lämmin. Sen al o näättäk patter, ja huamasin eilä et se tuuppa lämmint ilma semsel voimal, et pöyt o iha lämmin.

Pikkulinnuil o hankalamppa. Lintulaural käy kova huiske, ko kaik yrittävä ehti syärä vattas täytte ennenko tule taas pimi. Yks onneton punarintaki sinnittele joukos. Vein hänt varte kauraryynei ja rusinoi, ko näytt etei hän saa kovi siämeni syäryks.
Mut ei talitintilläkä helppo ol. Seurasin akkunast, ko hän tul sirenpuska syämä aurinkokukasiäment. Hän pit jalallas kii siämenest ja hakkas sitä nokallas auki. Mut ain palan takka häne täyrys otta siämen nokkahas ja nosta jalk vatthööhemitte joukko lämppemä. Sit uurestas nokkima ja koht taas toinen kontt lämmityksel. Kest kolm minuutti ennenko hän ol saanu siämene auk ja syäryks.

Ilmankosteus on kova, ko auto pakastu paksu teräshuurttesse oitis ko se vähä aikka seiso sammuksis. Alkuviikkost neiti Siäväne näytt jääkarhult, ko hänel ol senti vahvune jääkideharso ylläs. See läks pois iha harjamal, mut sen jälkke akkunoi on saan krahnutta oikke urakal, et o jonkunkaltast näkyvyt muarostunu.

En ol pali muut kerjen ko töitte sivus lämmittämä. Olen kaks kertta täl viikol lämmittän leiviuuni, sen avul pysy tuvas mukava lämmin. Lunt sais ol enemmä, lattia tuppa olema kylm ko ei ol seinäviaruksil kinoksi.

Kaik on kuiva ja sähköst. Katt riakkus aamul mun peitoissan ja sai sit kaks sähköisku. Ensiks ko lykkäs nokkas mun kätten, pritkatt nii et hän hyppäs puale meetrin päähä ihmettelmä. Hetken pääst hän sai toise isku Sohvi nokast, ko Sohvi tul sanoma et täyty noust ylös. Välist sormenpäät oikke kihelmöi ko jatkuvast priisku. Tukk ol aamust kans nii sähköne, eten meinan saar sitä nuttural. Kipinöit vaa ja harott joka suuntta.

Akkunast näky ko ihmise ova menos syämä. Kulkeva niskat kyyrys ja ottava piäni hättässi askeli käret taskus ja huput pääs. Täyty ittekki lähti täst kipittämä piha yli. Nyy maistuis hernesoppa ja pannkakko. Nam!

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Mä laitan pakkasilla aina sian ihraa pikkulinnuille. Kuulemma siitä saavat nopeimmin enerkiapitosta evästä.
Mukavaa kuulla, et kissa viihtyy talossa ja koiratki sitä sietää. Meillä kans katit menee sellassii paikkoihi lepäileen, ku on lämpöpatteri mahollisimman lähel. Ei ne ulkona käy ku just senverra, et saavat tarpeesa tehtyä. Lintuja kyttäilevät keittiön ikkunasta.