perjantai 30. heinäkuuta 2010

salat julki

Olin tänä liasus. Ensiks kävin arkeologisel kaivauksel Vainiomäel. Siäl ol kova kuaputus käynnis. Otin oikke kameran mukka et saan tännekki laitta kuvi kui meil kaiveta muinassi, mut otink yhtän kuva? Kikankakat, ko jätin laukkun auto ja kameran kans. No, ens viikol koitan muista paremi.

Sit läksi ajelema Raisio, ko pit hakke pyykit pesulast. Soitin pojal, et tul nyy mamman kans kaffel, tul nyy. Ja hän lupas. Treffatti sit kauppakeskukses ja istutti puhelemas kaffilas vissi toist tuntti. Sit häne tul kiirus ja haetti mun pyykkisäkkin ja hän kanno sen auto.
Mun tek miälen viäl vähä kiärrellä kaupois ja menin takas. Pysäti tissiliivikaupa akkunan taa ihmettelemä. Sihe mun viäre tul nuar äite kahre lapsen kans, siin neljä vuare ikkäne poik ja pikkane vauva. Poik kattel nuukaste akkunas ollei tissliivei, nyhjäs äitti housulahkest ja kysy sit oikken kirkkal äänel, niinko mukula pruukkava: Äiti, saaks isot pojat imet tissi? Äit hääräs jotta vauvavaunuis ja sanos siält et Ei tiätenkä, kyl siit o ennenki puhelttu. Mut ko mää näin, ko iskä imi sun tissitäs ekkä sää lainka kiältän ko ähkesi vaa, sanos poik siihe.
Äit nost pääs vähä äkkiste vaunuist, nappas poikka kärest ja läks porhaltama pisin käytävä. Pojan varppa ott sillon tällö hiuka lattia ko vauhti ol niin kova, ja jottalai motlamist kuulus.
Mun täyty tunnusta, et mun ei pokka pitän. Hymyili suu korvis koko ehtopäivän. En tiär olink enemmä vahinkoilone vai kattene, mut huvittava on see, et nuar äite semsest nii hermostus. Vaik täyty sanno, et ko näi heijä myähemmi jäätelöl koko perhe, ni viimestäs siin vaihes olin kattene, sil et se iskä ol vähä komias...

Nyy o jälles viikko menny, mihe lainka o mennykkä. Aik kulu nii noppiast ja tuntu et mittä ei saa toimeks. Istusi muutaman tunnin lorvikamaris liimamas nukkikse parketti. Kuure milli viilusoirost piäni kappali, se otta niskan pääl. Ko viäl oppis täsä elämäs istuma krymöttämät sillon ko jottan teke, etei niska olis ain jumis.

Ulkon tuule nii viheliäiseks, mut sare kiärtä tämän paika nuukaste. Aamul tul vett pualen tuntti, jos sitäkä, mut missä se ei näy. Mahtak tull jälles sattene syksy. No syksy tule kumminki, on hän sit kumne hyvänäs.

Jälles yks päivälilja o ruvenn kukkima. Se o oikkestas viäl tummemp ko kuvast vois päätell.
Viimäs vuan ostettu vaalevanpunane leimukukka kans kukkii. Sen pit oleman täsä vaa talve ylitte ja sit sen pit pääsemä toisten kans kukkamaahan, mut ko en ol pystyny kukkamaat kunnostama, ni tämäki o saan oll
paikallas. Jos ens suven. Kokkon sit kaik erifärise leimukuka saman penkki, niit on kans ussemppa eri sortti.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

suvisadetta

Tänä on satan hiljalles pitkin päivä. Semmost mukava suvisarett, mikä kasta mut ei tee pahojas.


Kanatarhas oltti nälkässi. Vein kauroi ja suklaamuffinssin.
Jos Tyyne viäl muneis, vois munis oll erikoine maku. Ole syättän heill kaurate ja soijarouhe lisäks suklamuffinssei, leippä, mansikoi ja tomaatei. Ei hee ol ronkelei, ainaka viäl,  mul ei vaa jää mittä kunnollist ruantähret heill annettavaks.
Muffinsist tais varist mureni kalliol ko Sohvi nii nuale huulias.
No nii ja eik sit mennä tuppa, me kans syäräis?

Koirat on kamali tursakkei, mut ens viikol saara trimmaukse molemma, sit on taas eine siistemppi turkiksi.
Muut ei tänä ol tapattunukka. Nährä.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

ystävällisesti sanoi hän

Päiväsäre käve taas munt ilahruttamas. Olin tulos pikkulast ko joku huus mun takanan et "Oi voi sentä ko sää kävele huanoste!" Kiva.
Kääntysin kuitenki ja myänsin koht et nii munki miälest. Ei oikke jalk nous niin ko enne. Sit hän tahros tiättä, et onk mul nyy loma ja mitä olen tehny? Ko kertosin, et olen koko päivä rakennellu nukkekotian, hän tahros sen nährä.
Mitä, mentti sit yhres lorvikamari, hän syynäs mennes mun saunan ja ol sit kovaste kiinnostun nukketalost ja mitä meinan sin laitta. Tahros viäl nährä kaikki pikkutavari mitä olen tehny talot varte.

Olin jo aika väsyne ko hän rupes tekemä lähtö, mut iha viimätteks hän vei veron kokonas: "Kaikkilai sentä aikune ihmine viitti värkät. Luulis muutakin tekemist olevas, trekooliki o valla pahure hallus ko oles niin kaua sairastan. Näkös vaa mene tomste mukulitte tavari tehres."

Saisik ton tiän poikk tost meijä airan takka?
Meil o satan jälles viimäs yän, täsä on toriste.
Kyl se vett on, Sohvi oikke maista sitä.
Johtuk sattest taik mist, mut nämä päiväliljat kukkiva oikke ilosest.
Ja tämä piän kaunis alotta kans. Se ei olekka kukkin viime vuan.
Kirsika ruppeva olema kypsi. Viime vuan ampiaise söivä suurimma osan marjoist, mut viäl on saane oll rauhas. Nämä on oikke makkioi ja mehevi...
Toisin ko meijä vähäne viljelys etupihal. Isoisä vanh kessumaa olis vahva kasvualusta, mut kuivus vaiva. Kastelust ei ol appu, ko vaahtera haihrutta enemä vett ko yks miäs jaksa kanta. Porkkanis o hiuka viäl henkki ja rinkeplumma yrittävä oll kukkimisen toimeis, mut kyl huanolt näyttä.

Nyy olen kyl ansainnu saunaehton, kaike värkkämise ja arvostelu jälkke. Huamen käyn Vainionmäen kaivauksil kattelemas, mitä tänä vuann on löytyn, jos treffaissin jonkun tutunki siäl. Ja roikun seulal jonku aikka, see on mul iha himohomma.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

turhi lupauksi

Tänäpe aamust saroi. Melkke, mut ei iha. Sen verran tul piskoi et auton takaklasi o ny hiuka reikäse näköne, pölykerrokses on ohkasemppi kohti.

Etupiha o muuttumas Kalahariks:
Lilli esittä autiomaa näännyttämä elukaraatto tukk silmil..

Sohvi vartioitte miälipaikallas autiomaa reunal. Tämä nurmikko o joskus palan pahemminki, nii et en ol hualissan lainka. Jos ens kevä on kuiva, tähä kallio reunal ilmesty piäni, hauskoi niittykasvei niiinko hiirehänt ja silmäruaho. Muuto siihe tule jälles nurmikko.

Ei meil sentäs viäl koko trekool ol kuivettun. Sohvi istu vissi saret orottamas.

Tämä ihmekasvi o kuivurest hualimat alkan kasvatta kukkavana. Paha pelkkän et se osottautu tulikukaks, joku järjettömä iso lajike...

Tämä epäonnistunu päivälilja o sikses kaunis, vaikkei olekka sen färine kon piti. Eikä ihan nii merkillise muatone ko ensmäne kukka ol.

Kuningasangervos o viäl yks villane kukinto. Iha Saimi-täti villahousute färine.

Yrttimaa kukosta kans, ja sen o mehiläisekki pannu merkill.

Mink tähre nämä kypsyvä juur sillo, ko mul ei olis aikka taik kiinnostust heit noukki? Käyn syämäs suaran puskist, mut meinan kyl rivakoittu kerämä pakastime kans. Niist tule kaunist piirakka.

Nauhukses lepatta perhossi.

Ne on vaikkioi kuvattavi. Kuka mahta oll? Täpläperhone?

Tänä oli toiseks viimäne jumppa ja vein kepin samal pois. Iho haise kloorilt vaik kävin suihkus, täyty rasvat ko tuntu et ruppe kräppistymä.

Eilä ko tultti Forssast, ajetti Raision kaut ja viätti pyykit pesula. Siäl Myllyn käytäväl huamasi, et vastan tule oikke aika komias nuar miäs. Ole ain ollu hyvä huamama semmoset. Ja jällen kerran käve nii, et se komistus ol mun oma perikuntta, esikoine peräti. Oi ko tulin iloseks, vaikkei hänel ollukka aikka tul äiten kans kaffel. Lupas tulla käymän, häne o lomas juur alkan. Vaikken oikkiastas lainka tykkä kauppakeskuksist, ni joskus niis saatta oll jotta ilahruttavaki.

Ehtost myähä tul viäl yllätysviaras: Takkupää pörätt pihal Motoguzzin kans. Heh, ei mul olekka käytty yäjalas vuaskymmenin. Joskus oikken kaua sit ol polku kaurapellos, tuva akkuna al. Siit on aikka... Päästin Takkupään ovest, ko ei tarvit enä varot naapurin Tyynet enkä ol iha varma, olisik friiar päässykkä akkunast sisäl, vaik se matalal onki.
Semmost suvist ajankulu, marjanpoimimist ja yäjalas juaksu. Tänäehtost menen Martanpäivä fiirama Kauppila. Siihes saakk tarttis tehr jotta, vaikk siivot...

lauantai 24. heinäkuuta 2010

uusi perheenjäsen

Olen tänään rikkonut uusia rajoja: ajelin fillarilla n. 50 metriä. Ja takaisinkin vielä. Huh!
Aion tehdä sen vielä uudestaan ennen saunaan menoa. Hurjaa.

Eilen tein myös hillittömiä tekoja: hankin uuden perheenjäsenen:
Se ei olekaan mikä tahansa vekotin, vaan Testivoittaja:

Imuriksi tosi hiljainen kaveri, mutta tehokas. Raskas liikuteltava entiseen kullanväriseen kiljukaulaan verrattuna, mutta siis tehokas.
Ainoa puute on, että sen työtä pitää valvoa, se ei tee pelkällä käskyllä mitään. Eikä 3in1-suulake sisällä mikrokuituliinaa kirjahyllyjen ja kaappien päällisiä varten, se pitää olla itsellä. Kädessä...

Tutustutin  uuden kaverin heti kotiintultua koko huusholliin, enkä meinannut päästä kävelemään illalla. Eli kaikki mitä teen käy kuntoutuksesta, jopa imurointi. Siivouslihaksetkin ovat surkastuneet, kitkemis- ja saunanlämmityslihasten lisäksi. Epäilemättä myös fillarointilihakset ovat heikentyneet, joten huominenkin on vaivainen päivä.
Huomenna matkaan Forssaan, nukkekotimessuille. Palaan Raision kautta ja vien pyykit pesulaan. Ehkä poikkean Ikeassa, jonne en keksi mitään asiaa, ja jossain taimimyymälässä, josta varmasti löytyy vaikka mitä.

Vieläkään ei ole satanut, enkä tiedä olenko iloinen vai mitä, sillä toisaalta puutarha on kipeästi veden tarpeessa, mutta samalla sitä tulisi eteisen katosta sisälle, mikä ei ole hyvä asia. En ole saanut ketään innostumaan katonkorjaamisesta, ja nyt menee yöunet kun murehdin asiaa. Katon uusiminen on edessä, mutta samalla pitää muurauttaa uudet piiput ja se tuplaa kustannukset. Pitänee kuitenkin tehdä jotain.

Lopuksi vähän kuvia puutarhasta viimeisen viikon ajalta:

Ostin joskus eurolla pari miniruusua. Molemmat ovat vielä hyvässä kasvussa, tässä keltainen.

Rosa Mundi, taas kerran:)

Chislane de Feliconde, ihastuttava.

Rusopäivänlilja

Ja uusi hankinta puutarhamessuilta. Tämä piti olla vaaleanpunainen. Hemerocallis kuitenkin.

Mutta mikähän tästä tulee? Se oli viime vuonna ostamani pensaan juuressa ja näytti aivan sormustinkukan taimelta. Lykkäsin sen turvaan tuohon sammalruusun viereen, kun Takkupäällä tuntuu olevan kyky ajella digitalikset nurin leikkurilla. Ei ole digitalis, lehdet ovat n. 40 cm pitkiä, ehkä pidemmätkin. Saa nähdä.

Ihmekasvin toisella puolella kasvaa ruusu York and Lancaster, jonka nupusta hämmästyksekseni kasvoi verso läpi. Nuppu avutui normaalisti ja verso kasvaa tyynesti edelleen. Onkohan tässä kohtaa maassa jotain vikaa?

Jättimäinen kuunliljani kukkii valkoisena. Mehevät lehdet maistuvat etanoille.

Hansaland-ruusu hehkuu niin, ettei siitä tahdo saada kunnon kuvaa.

Westerland on myös avannut ensimmäisen kukkansa. Sen alla euron keltaruusu :) Kuvat ovat siis eri päiviltä...

Chislane de Feligonde sievine helminuppuineen jälleen.

Huono kuva viime vuonna hankitusta kärhöstä, joka kukkii kauniisti terassin ristikossa.

Tämän piti olla maanpeiteruusu, muttei se ole koskaan yrittänytkään peittää mitään, vaan kurkottaa yhä ylemmäs. Pieni pensas se silti on, puolisen metriä. Nimi on unohtunut, oisko ollut Sweet Cover?

Muutkin päivänliljat alkavat avautua kuivuudesta huolimatta. Tai ainakin niissä on runsaasti nuppuja, jaksavatko sitten kukkia, on eri asia...

Etupihan ruusut eivät enää jaksa kukkia, vaikka nuppuja on paljon. En ole tinkinyt periaatteestani, että muita ei kastella kuin kuluvana vuonna istutettuja. Nyt en tietysti olisi kyennytkään kastelemaan. Takkupää on kastellut hiukan, mutta meillä alkaa olla sadevesitynnyrit tyhjinä joten ei ole mistä kastella. Nurmikko on paikoin palanut ruskeaksi, mutta sitä en sure. Onpahan vähemmän leikkaamista.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

terveisiä Porvoosta

Tiistaina lähdimme ajelemaan itään päin. Kepin jätin kotiin, tarkoitus oli kuntoilla ja katsastaa pikkukaupunkia. Kyyti oli turvallista.
Koirille oli tehty mukavat oltavat taakse: takapenkki nurin ja puhdas lakana alle jotta kelpaa makoilla eikä tule kuuma. Sohvi kuitenkin yökkäsi jo Eurantiellä ensimmäisen kerran. Lilli on tottunut matkustaja eikä ollut moksiskaan, väisteli vaan tyttärensä pukluja.
Perillä en jaksanut kaivaa kameraa kovinkaan usein esille, mutta Fredriikkan puutarhasta oli pakko näpätä kuva. Siellä oli sadetin toiminnassa, joten en päässyt lähemmin tutustumaan istutuksiin.
Fredriikan kahviastiasto on kaunis, samoin alla oleva liina.
Tervahöyryn kannella maistui kahvi, rakennuksessa oli vissiin paahtimo. Mukavan viileä paikka sekä päivällä että illalla.
Kävimme syömässä molempina iltoina aivan ihanassa ravintolassa, mutta ne kuvat ovat kännykässä. Kunhan ehdin...

Kotimatkalla poikkesimme Fiskarsissa. Huomatkaa koirien kätevä "jakohihna", jolla Takkupää sai tyyrättyä molemmat elikot yhdestä narusta. Itsestäni ei ollut paljon iloa koirantaluttajana, ne vetävät sen verran ikävästi.

Pari päivää oli ihan riittävästi, kun kuntoni oli kuitenkin vielä huono. Sinnikkäästi yritin taapertaa putiikista toiseen ja onnistuin aika hyvin. Kiipesimme jopa kirkolle, joka sijaitsee sentään jonkinmoisen nyppylän laella.

Tällainen lyhyt kaupunkiloma on kaltaiselleni maalaiselle juuri sopiva. Varsinkin ilmastoitu hotellihuone oli ihana. Saatoimme jättää koirat sinne nukkumaan, eikä tarvinnut huolestua niiden voinnista. Tosin en saanut nukuttua sen jäähdyttimen hurinassa, mutta kotona on aikaa nukkua.

Mitään suuria hankintoja en tehnyt, yritän kuvata tänne ne vähät mitkä mukaan lähtivät. Ruoka ja juoma olivat tavalliseen tapaan pääasiat. Ja maisemien katselu, vaikka selvin kuva päässäni on Porvoon mukulakivistä. Jouduin katsomaan enimmäkseen tarkasti jalkoihini, levähdyspysähdyksien aikana saatoin tiirailla muutakin. Kaunista oli, voisin hyvin asua pikkukaupungissa ellen asuisi maalla.

torstai 15. heinäkuuta 2010

rikollisus rehotta

Käven puutarhas piänel kiarroksel koiraten kans ja syyllistytti koht kahte rikokse. En uskall enä tänä menn koko trekoolihi.

Yriti ensi perata vesiheinä pois ruusute juurest, huanol menestyksel. Sit läksi kiärtämä ja huamasi, et räkätitte mansikmaa lykkä oikke aikataval marja. Rupesi sit tyynest marjavarkkaks ja noukesi suuhun makkioi kypsi mansikoi.
(Meill o näättäk räkäteil oma mansikmaa, et mul tarkotetu saisiva oll rauhas. Käyrä vuarotelle toisissan varkkais.)
Sohvi ol mun kanssan niinko ain ja Lilli jossa kaukempan varjos. Räkäti pitivä aika meteli pihlajas mut luulin et he oliva kiukkussi ko söin heijä marjojas. Kunnes sit sain kätten semmose hiuka maistetu marjan ja heitin sen Sohvil, ko seisos pitkäs heinäs puskate takan. Se onneton marja osuski räkätinpoikka, mist me ei olttu lainka tiatossi. Se peljästys, rupes piipittämä ja yritt lentto, mut myähäst see sit jo oli. Sohvi mettästysvaisto heräsivä ja naks vaa, räkätt ol hiljane. Emolinnu suutusiva meil mut mitä kukka enä siin vaihes vois, muut ko laitin perkaushanskan kätten ja kiikutin vainajan komposti.

Sohvi hiuka ihmettel kui mää häne saalis varasti, ko luulis marjavarkkaures oleva tarppeks syntti, mut ei laittan hanttinka. Ja mansikoist men ny hiukaks aikka maku.

Jos tehrä lissä rikoksi tänä ni teen sit uure raporti. Jote mittän kuulu pitkkä aikka, ni ole vissi kistus (=vankilas)

kuvia katveesta

Rosa Mundi kukkii tänä vuonna erittäin runsaasti. Pensas on vielä pieni, mutta terve ja reipas. Yksi suosikeistani.
Sammalruusu Nuits d' Young kukkii ensimmäisen kerran. Kukkia tulee vain muutama, mutta pensas on hyvässä kasvussa.
Virginian kukat ovat yksinkertaiset mutta niitä on runsaaasti.
Kuten myös sisarellaan Carolinalla. Molemmat tekevät juuriversoja, joskus monen metrin päähän nurmikolle.
Valamonruusu ja Minette muodostavat tuvan päädyssä viehättävän kombinaation.
Niiden juurella viihtyy akankaali, joka on levinnyt koko puutarhaan. Nurmikolla on isoja sinisenä kukkivia laikkuja, edes nurmikon leikkuu ei saa tätä kasvia lannistumaan. Tykkään siitä....
Lehtoängelmä tykkää vissiin minusta, sillä se muutti tuvan ikkunan alle jostain, ja on kasvattanut kukkavanansa mittaisekseni. Ei tarvitse kumartua sitä ihailemaan:)
Iltapäivisin on ollut niin kuuma, että koiratkin ovat suostuneet tulemaan sisälle. Sohvi kellahti keskelle tuvan lattiaa..
...mutta Lilli makaa aina mun jaloissani. Tuolin tai sängyn alla, mahdollisimman lähellä kuitenkin. Kivaa sekin.

Helteeseen sopeutuminen on vaativampaa kuin pakkasen sietäminen. Talvella piti pärjätäkseen lisätä vaatetta ylle ja liikkua enemmän, mutta nyt on ollut ongelmana se, ettei enää voi ottaa mitään pois, ja silti on ollut kuuma. Olenkin elellyt monta päivää pukeutuneena pelkkään isoon silkkihuiviin, jonka sisko toi tuliaisina Intiasta. Se ylettyy ympärilleni eikä ole hiostava. Kylille mennessä on ollut pakko pukeutua säällisesti, mutta onneksi voin kotona jättää vaatetusta vähemmäksi. Vaikka kokonaan pois, jos pysyttelen puutarhan puolella.

Kuntoutuminen on edistynyt siinä määrin, että suuren osan päivästä kykenen kävelemään ilman keppiä, mutta mitään ei vielä pysty kantamaan. Ja illalla keppi on tarpeen, kun lihakset väsyvät. Mutta edistystä siis pienin askelin.
Olen suunnitellut pientä kotimaan lomaa, pari päivää jossakin, koirien kera. Porvoo on yksi vaihtoehto, Pohjanmaan suunta toinen. Pitäisi tutkia molempien vaihtoehtojen tarjontaa, majoitustilannetta ja tapahtumia. Pakko päästä hetkeksi muihin maisemiin.