Tämä o ollu pitkä vuas. Jollan taval tuntu silt, et viime joulu oli ainaki kaks vuat sitt. Aika on kumminki kulunu äkki, siit ei nykysi tahro saara kiines.
Mone muisteleva nyy mennyt vuatt ja ennakoi tuleva. Semse tule miäle näi vuare vaihtues. Pistä hunterama, kummottis o eläny ja mitä meina jatkos tehrä.
Ennen tehti uure vuare taikoi: valettin tina ja katotti peili kynttlä valos. Tekissi vissi viäläki, jos olis seura, mut ei semse taikomise tunnu yksnäs miltä. Ja tiärän muutonki mitä ens vuan o orotettavis: särkky ja kivuloist elämä. Mitä tule lisseks, saa orotta ilmestymistäs.
Ulkon sata lunt. Vähä aikka takasi sitä tul oikke sakkiast, mut ei se juur maas näy. Sen verra o maa valkone, et ehtost o eine valusemppa ko tähä saakk. Koira oliva pihal aamupäiväl ja haukusiva joka suunnal. Mahtok ol taas joku jänisjahti menos vai ammuttink raketei.
Katt on pitäny mekkala tuvas. Se hyppä joka paikas, tule päiv päivält rohkemaks ja kokeile ain jotta uut. Viimäne villitys o Sohvin kans riakkumine. See käy näi: härnätä koira see verra, et se ruppe ryntäilemä pisin tuva lattia. Jos se meina lakat, juasta sen noka alt hänt paksun taik hypätä sen seljä ylitte pari kertta. Sit ko koira innostu tarppeks ja riakku yksnäs lattial, istuta pöyrä taik penkin kulmal ja kattella sitä ko kirkovaivast.
Me Lillin kans seurata sitä touhu ja puristella päitäm: sekopäissi kakari. Paitt yhren kerra Lilliki riahannus ja hak nalles, ravistel ja heittel sitä oikke aika taval, mut rauhotus sit ja tul mun jalkoihin maate.
Olen hiuka korjan jo pois joulukoristei. Ei niit pali ollukka, nii et se on äkkin tehty. Joulruua on jo syätty, repetterilaatikko meinasi tehrä tänä syätäväks. Ehtost pupellan ruisknapei katkarapusoossin kans ja juan klöki pääl. En raskitte avat ainuva samppanjapulloan, ko en muistan käyr puaris hakemas piänemppä pottu. Kaaran siiteri korkkian klassi ja kippistän tuleval vuarel.
Naapurkyläs ammuta vissi tänäki vuan raketei koko ehtost, nii et riittä ko käännän keinutualin toissinpäi ja kattele sitä tulitust akkunast. Joinaki vuasin o ollu sempäiväne jyske ja räiske, et ihmetell täyty, mist ihmisil riittä aikka ja raha semsse. Jos siäl ei tänä vuan ammuskella, ei haitta: mun vuaten vaihtu vaik mailm olis valla verka. Ei sihe tarvita minkänkaltast ampumist. Mitä vähemmä, sen parempi. Joka asias.
Mut jotta perinteit mullaki on: joka vuas jaksan katto telkkarist Illallinen yhdelle. Tänä vuan se tule jo kolme aikka päiväl, mut se ei haitta. Ei ainaka sen tähre tarvit valvo, jos sattu nukuttama ehtost.
Erinomase hauska vuare 2011 viimäse päivä ehtot kaikil!
lauantai 31. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
vihroinki hiljast
Joulu men menojas ja oli mukava. Poja oliva aatton syämäs, joulpäivän viätin mummu sänkys lahjakirjan ja suklan kans ja tapaninpäivän kävi pojanpoik vanhempines. Tosin meil ol menny sähköt jo aamuyäst ja oliva pois kokonaise vuarokautte, nii et heijä viarailus jäi hiuka tynkäks.
Istusi sit maananta ehtost kynttilä valos lukemas, ko Kasvattaja tul hakema koiranpenikoi. Taskulampu valos pakatti heijät laatikko ja he läksivä, Sohvi jäi kotti.
Sohvi ja katti ei tullu oikke toime niinkaua ko pennu oliva tääl. Sohvi pualust penikoitas eikä antan katin tulla tuppa lainka. Katt onki nyssit nukkun mun sänky jalkopääs nämä yät, nii et periaatteist o luavuttu. Huoh.
Ko pennu läksivä ni Sohvi rentoutus, nukus kon tukki mont tuntti ja on nyy ruven hyväksymä katinki. Katt o rohkastun ja touhu jo aika taval, ei kumminka iha niin ko viime viikol. Ko hän huama et hän voi läväst Sohvit päi näkkö ja pääse kiippemä koira ulottumattomi, ni meil alka taas normaali arki.
Myrsky ei tehny muit tuhoi meil ko vääns pikkula ove viuluskaiseks, nii et sitä on vaikki saar kii. Puut on pystys ja kaik paika ehjän. Mut luulin kyl eilä ehtost, ko olin saunas, et koko rakennus lähte tuule mukan. Lehres sanotti, et eilä ei ollu niin kova tuul ko maananta, mut se vissi sit soves tähän peremmi, ko tunnus pali hurjemmalt.
Nyy on nii hiljast ja kaunist, aurink nouse kirkkal taival ja on niinko ei olis ikä mittä myrsky ollukka.
Koirat o ulkon ja rähisevä. Ollek naapurin kissa taas kulkeil. Närhi o rohkia ja hyppele trekoolin pualel, hänel o vissi nälkä. Mul ei ol viäläkä lintulauta varustettun. Jos ny tule pakkassi taik lunt, ni sit laitan.
Siin se jälles oli, joulu. Nämä viimäse päivä menevä äkki ja ens viikol eletänki jo vuatt 2012.
Istusi sit maananta ehtost kynttilä valos lukemas, ko Kasvattaja tul hakema koiranpenikoi. Taskulampu valos pakatti heijät laatikko ja he läksivä, Sohvi jäi kotti.
Sohvi ja katti ei tullu oikke toime niinkaua ko pennu oliva tääl. Sohvi pualust penikoitas eikä antan katin tulla tuppa lainka. Katt onki nyssit nukkun mun sänky jalkopääs nämä yät, nii et periaatteist o luavuttu. Huoh.
Ko pennu läksivä ni Sohvi rentoutus, nukus kon tukki mont tuntti ja on nyy ruven hyväksymä katinki. Katt o rohkastun ja touhu jo aika taval, ei kumminka iha niin ko viime viikol. Ko hän huama et hän voi läväst Sohvit päi näkkö ja pääse kiippemä koira ulottumattomi, ni meil alka taas normaali arki.
Myrsky ei tehny muit tuhoi meil ko vääns pikkula ove viuluskaiseks, nii et sitä on vaikki saar kii. Puut on pystys ja kaik paika ehjän. Mut luulin kyl eilä ehtost, ko olin saunas, et koko rakennus lähte tuule mukan. Lehres sanotti, et eilä ei ollu niin kova tuul ko maananta, mut se vissi sit soves tähän peremmi, ko tunnus pali hurjemmalt.
Nyy on nii hiljast ja kaunist, aurink nouse kirkkal taival ja on niinko ei olis ikä mittä myrsky ollukka.
Koirat o ulkon ja rähisevä. Ollek naapurin kissa taas kulkeil. Närhi o rohkia ja hyppele trekoolin pualel, hänel o vissi nälkä. Mul ei ol viäläkä lintulauta varustettun. Jos ny tule pakkassi taik lunt, ni sit laitan.
Siin se jälles oli, joulu. Nämä viimäse päivä menevä äkki ja ens viikol eletänki jo vuatt 2012.
lauantai 24. joulukuuta 2011
tontui
Nyy o sit joulaatto. Mul on kinkku ollu uunis jo pari tuntti, ole luken lehre ja juan aamukaffe. Muutami valmistelui teen viäl mut muuto joulu on alkanu.
Torsta ehtost tul Sohvi penikoines kotti ja meil o nyy tontui:
Piäni olla.
He o syän jo kuure aikka aamul joulpuuros. Täsä mene sapuska melko siististe, ussemite siin istuta taik liukastella ja ruak on pisi permantto. Ko sen lisseks heijä pohjapropu ei pirä lainka, ni ei kannat ihmetel, et he asuva enimäkses kaltereitten takan.
Joulpukki vissi oroteta kumminki, ko nii totisin olla.
Mut ei piäne jaks kauatt orotta, ennenko uni tule. Suurimma osa ajast hee nukkuva, äite ja mummu pitä silmäl vaikk eivät suastu ton häkki juur menemä.
Älkkä hualestuko, häkk o suur ja siäl o lämmin. He pääsevä kyl lattial paarustama, mut sit mun o vahrittava viäres, ko he torestakki vuatava herkäst.
Katt pysy kaukan näist tursakkeist, mut hän riakku niinko ennenki ja orotta pukki kans.
Poja tuleva pualen päivän aikka ja tuava joulun tullessas.
Laitan tähä loppu piänen tekstinpätkän, ko löysin viikol josta. Vähä niinko joululukemistoks:
"Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälist joulunkellor ruppevas soiman. Postluukust lykkä mainost yhte köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta:
- Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!
Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täytyy tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono ja ihmise ovak kiukkussi ja väsynnyi.
Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis viättämiän Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul sillon tul paljo vähemmäl vähtil.
Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl laattial puhras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sialihankappal uuniin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynvellinki. Pirttin tuattin kuus ja se koristelttin färillisist apteekimpapereist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii vanh ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joulkuus ollukkan. Siin olivaj Joulvalmistelu.
Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE."
- Kyllikki Walström -
Uut ja Wanha Luvialt
Oikke hyvä ja luanikast joulu kaikil lukijoil, ystävil ja tuttavil, naapureil, kyläläisil ja iha jokahittel!
Torsta ehtost tul Sohvi penikoines kotti ja meil o nyy tontui:
Älkkä hualestuko, häkk o suur ja siäl o lämmin. He pääsevä kyl lattial paarustama, mut sit mun o vahrittava viäres, ko he torestakki vuatava herkäst.
Katt pysy kaukan näist tursakkeist, mut hän riakku niinko ennenki ja orotta pukki kans.
Poja tuleva pualen päivän aikka ja tuava joulun tullessas.
Laitan tähä loppu piänen tekstinpätkän, ko löysin viikol josta. Vähä niinko joululukemistoks:
"Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälist joulunkellor ruppevas soiman. Postluukust lykkä mainost yhte köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta:
- Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!
Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täytyy tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono ja ihmise ovak kiukkussi ja väsynnyi.
Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis viättämiän Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul sillon tul paljo vähemmäl vähtil.
Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl laattial puhras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sialihankappal uuniin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynvellinki. Pirttin tuattin kuus ja se koristelttin färillisist apteekimpapereist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii vanh ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joulkuus ollukkan. Siin olivaj Joulvalmistelu.
Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE."
- Kyllikki Walström -
Uut ja Wanha Luvialt
Oikke hyvä ja luanikast joulu kaikil lukijoil, ystävil ja tuttavil, naapureil, kyläläisil ja iha jokahittel!
torstai 22. joulukuuta 2011
nukkumatin kaveri
Nyy seura järisyttävä miälenkiintone kuvasarja: meijän katt nukku! Ihmetelkkä!
Kyl vaa ruppe nukuttama ko ensiks on hääränny niimpali ko tämä tek.
Ei haitta vaik räpsy...
...mamma sylis o hyvä nukku.
Jos on juur koval vaival levittäny kaikk mamma kokkoma lelu pitkin tuva lattia,
tuupannu penkilt alas kasan puutarhalehti,
pöllyttäny koiran petist tyyny ja sen mukan kaik roskat, ni kyl uni maitta. Kokeilkkast vaa!
Ja sit ko on tarppeks nukkun, voi otta ittekki kuvi. Kyl tonttuki ny tiätä, et meil on kiltei lapsi.
Tua viimäne kuva on kati ottama. Kamera ol pööräl ja tiätty sen pit suara astu laukasuknapil. Ei eres tärättäny, pali pareve kuvaaja ko minä. Kynä ol näköjäs ehtost viäl pööräl, nyy ei näy enä missä. Huoh.
Tua viimäne kuva on kati ottama. Kamera ol pööräl ja tiätty sen pit suara astu laukasuknapil. Ei eres tärättäny, pali pareve kuvaaja ko minä. Kynä ol näköjäs ehtost viäl pööräl, nyy ei näy enä missä. Huoh.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
lapsellist touhu
Meil eletä nyy kuulkka lapsperhe arke. En lainka muistanukka kummost on ko huushollis on piäni mukuli. Olkkonki et vaa kissa.
Koko aika saa pittä silmäl, mitä puuhata. Joka paikka kiivetä, tunketa ja joka paikast myäs purota taik puroteta jotta. Yhtä ei oltais yksnäs, ain tarvitte ol joku liki. Ja ko ruppe väsyttämä, tarvita syli ja lullamist.
Silti meil ei ol mikkä kaaos. Taikk kui sen ny otta: lelui on pitki lattioi, pöytliina kurtus ja tyyny sekasi taik peräte lattial. Kynä on karoksis ko tarttis kirjotta, ja ko se löyty pöörä alt, ni sen pääs roikku katt eikä ann kirjotta. Nostan kati lattial kymmene kertta yhren kauppalista kirjottamise aikan ja silti täyty vaihta paikka et saa sen valmiks.
Ihmelise vähäl olen katin kans päässy. Hän o oppivaine, ei hyvinkä mont kertta tarvit ojentta ko hän jo hetke aikka muista. Ainaka viäl hänel ei ol pahanteko miäles, vaik hän vilkas onki. Nätiste hän askaroitte enimäkses omie paijates kans. Lillit hän koitta saar leikkimä kanssas ja hyppä tavan takka päi koiran kylkke. Lilli siätä sen kärsivälliseste, ainoastas jos häne herätetä hyppämäl selkkä hän muratta hiuka.
Käten ova täyn piäni reikki. Katt ei raavi, mut sil on terävä kynne. Ne ottava kii ko nostelen sitä lattial sata kertta päiväs. Muuto hän on kiltt ja hellyyrenkippiä piän flikk.
Huameltta tule Sohvi perheines kotti jouluviatto. Kolm pikkast kakkatruutta fölis. Kuis sit pärjätä, sen näke. Lilli saa mummutta, ko hän o niitte isoäite. Toivottavaste hänel ei tul siit joulustressi.
Mul tule joulviarai muutonki, kaks pojist tule aattoehton syämä. Olis kiva ko olissiva yät ja viätetäis semne rauhalline aikuste jouluehto.
Mää sain jonku joulukohtaukse kaupas ja osti oikke kinku. Hunteerasin, et sen kerkke joulaattoaamust paistama ja tule hyvä joulune tuaksu. Yäl heräsin ja melkke hyppäsin sänkyst, ko tajusin et se kinkku ei vissi mahrukka mun piäne sähköuunin. En ol kokos päiväs saan mitatuks, ko nii otta päähä. Olisin vaa ottan valmiks paistetu lihankappala, ni ei olis murhet siit asiast. Nyy tarvitte vissi lämmittä leivinuuni.
Mul o ollu tänä nii huan päivä etten voinu mihenkkä lähti. Mun pit viäl lähettä pakettiki, mut nyy se jää ens viikkon. Ystävä lupas sentä huamen tul mun kanssan ruakkauppa, et saan loput tarjottavat kokko. Sit ei tarvit jättä sitä penikkalauma yksinäs kotti ko siks ajaks, ko käyn joulkaffel sorvamol.
Koko aika saa pittä silmäl, mitä puuhata. Joka paikka kiivetä, tunketa ja joka paikast myäs purota taik puroteta jotta. Yhtä ei oltais yksnäs, ain tarvitte ol joku liki. Ja ko ruppe väsyttämä, tarvita syli ja lullamist.
Silti meil ei ol mikkä kaaos. Taikk kui sen ny otta: lelui on pitki lattioi, pöytliina kurtus ja tyyny sekasi taik peräte lattial. Kynä on karoksis ko tarttis kirjotta, ja ko se löyty pöörä alt, ni sen pääs roikku katt eikä ann kirjotta. Nostan kati lattial kymmene kertta yhren kauppalista kirjottamise aikan ja silti täyty vaihta paikka et saa sen valmiks.
Ihmelise vähäl olen katin kans päässy. Hän o oppivaine, ei hyvinkä mont kertta tarvit ojentta ko hän jo hetke aikka muista. Ainaka viäl hänel ei ol pahanteko miäles, vaik hän vilkas onki. Nätiste hän askaroitte enimäkses omie paijates kans. Lillit hän koitta saar leikkimä kanssas ja hyppä tavan takka päi koiran kylkke. Lilli siätä sen kärsivälliseste, ainoastas jos häne herätetä hyppämäl selkkä hän muratta hiuka.
Käten ova täyn piäni reikki. Katt ei raavi, mut sil on terävä kynne. Ne ottava kii ko nostelen sitä lattial sata kertta päiväs. Muuto hän on kiltt ja hellyyrenkippiä piän flikk.
Huameltta tule Sohvi perheines kotti jouluviatto. Kolm pikkast kakkatruutta fölis. Kuis sit pärjätä, sen näke. Lilli saa mummutta, ko hän o niitte isoäite. Toivottavaste hänel ei tul siit joulustressi.
Mul tule joulviarai muutonki, kaks pojist tule aattoehton syämä. Olis kiva ko olissiva yät ja viätetäis semne rauhalline aikuste jouluehto.
Mää sain jonku joulukohtaukse kaupas ja osti oikke kinku. Hunteerasin, et sen kerkke joulaattoaamust paistama ja tule hyvä joulune tuaksu. Yäl heräsin ja melkke hyppäsin sänkyst, ko tajusin et se kinkku ei vissi mahrukka mun piäne sähköuunin. En ol kokos päiväs saan mitatuks, ko nii otta päähä. Olisin vaa ottan valmiks paistetu lihankappala, ni ei olis murhet siit asiast. Nyy tarvitte vissi lämmittä leivinuuni.
Mul o ollu tänä nii huan päivä etten voinu mihenkkä lähti. Mun pit viäl lähettä pakettiki, mut nyy se jää ens viikkon. Ystävä lupas sentä huamen tul mun kanssan ruakkauppa, et saan loput tarjottavat kokko. Sit ei tarvit jättä sitä penikkalauma yksinäs kotti ko siks ajaks, ko käyn joulkaffel sorvamol.
maanantai 12. joulukuuta 2011
vauhrikast elämä
Saattin taas viikoloppun kaikki mahrollissi kurakelei. Olin perjantaehtost Raumal teatteris ja olin aika ilone, etei mul ol tapan tehrä mittä hianoi kampauksi taik meikei. Tuul nii et hamehelma lensivä korvi (taikk kainaloihi, ne ei ylettyn enemppä) ja vett saro oikke läimärein, ei mittä pisaroittemist.
Esitys ol hyvä, tosin kappalekki ol semne varma: My Fair Lady. Sit ne laulu soiva mun päässän koko viikolopu.
Lauanta-aamuste läksin aikasi Keskmäisen kans päi Lahte. Iha sinn saakk ei tarvinn mennä, jossa Tuulokse paikkeil käännetti. Keli oli viäläki kamal, sil matkal kerkes satama lunt, ränttä ja vett ja aurinkoki paist yhres välis, sit taas saro. Meil ol muuttest iso auto, ko neiti Siäväne o niim pikkane ja Keskmäisel o semne matal urheiluauto, et jos olissin sihe änkeny, en olis päässy parin tunnin takka enä ulos.
Kyyti oli siis turvallist ja seura mukava. Meil o ain poikkaten kans pali puhelemist ja hauska kans.
Jaa mink tähre me Hämes käytti? Tuatti siält tommone:
Ei hän kyl näi virkune ollu ko kotti päästi. Aika väsyne ja vilune, vaikkei autos ollu missä vaihes kylmä. Lilli ol ihmeisäs, yritt murist ja haukkuski eine, mut lakas ko ymmärs et toine on pikkane ja surkki. Varusti aitaukse ensiks pikkasen turvaks, et hän voisis rauhas kattel ja käyr asioillas ilma et semne ruski mörkö ol koht nuuskuttamas.
Ensmäse yän hän nukus tuvan penkil mun villase kaulahuivi keskel. Kääresi häne sihe nuukaste, ja hän ymmärs asian ja käperrys sin nukkuma. Aamul ko herätti ni tuvast kuulus koht naukumist. Hänel on ikävä ja Lilli taas ihmettel, et kui se ny siäl viäl o, eik see lähten kottis ehtost?
Olin ostan onneks jauheliha hänt varte, sitä hän pistele miälelläs. Lilli koitta sanno, et see o hänenki herkkuas ain ollu, mut joutu olema ilma jote katilt mittä jää. Eikä juur jää.
Pualen päivä mais eilä sai sit jo aitaukse purkka pois, katt kerra huitas Lillit nokal ja sihe suurin innostus lopus. Siirsin vessalaatikonki oikkial paikalles ja hyvi se on löytyn siitäki. Me ei vaa olla Lillin kans totuttu siihe, et niit toimituksi tartte koval äänel tiarotta, nii et aluks me luulttin et on joku hätä. Siis muuki ko se luannolline asi.
Eilä ehtost maat mennes katt löys josta narunpätkä, tapo sitä aikas ja toi sen sit mun sänkky. Kiitos. Sanosi hänel et kaks asia on semmost, mikä ei käy: ei nukuta mun sänkyssän eikä tulla pööräll ko syän. No, ei noin pikkane sitä heti voi ymmärttä, ni laitoin hänet sit tuppa Lillin kans ja kamari oven kii. Piäne aikka kuulus roinamist oven takka ja sit hän nukus.
Ja ny aamust o meno ollu sit tommost ko kuvist näky. Lapse lelu ova yksinkertassi: se narunpätkä o iha ykköne, semne vahva ja kihara hamppunaru, sit toi solmu laitettu silkkipaper ja tyhjä karamelli-aski. Ja koirate tennispalloki kelppa.
Harmi et mul o nii huan kamera, parhamma kohra jäävä kuvamat ja ussen katt kerkke pois kuvast ennenko räpsättä. Uus kamera olis tarppe.
Hän on juur semmone, mist olen ain tykänny: valkokirjokilppari. Eli tomne sekotetuist karvoist tehty. Tämä färise ova ain flikoi, urospennuil ei färit sekkannu.
Kyl hän pitä piäni tuumaustauojakki, niinko näky. Mut vaa hetken.
Sit taas mennä...
papertollo saa kyytti :)
Suuri metsästäjä vauhdissa.
Et semmosen tempauksen tein. Kiitoksi vaa sin Lahde suuntta, hyvin tääl mene. Tiärän kokemuksest, et välil tule takapakkiaki, mut niit murhetuta sit. Mukava otus, ei lainka arka ja oppivainenki on, nii hyväs ko pahas. (hän muista jo, et tuvan pööräl o tulppanei, mitä on kiva läpsyttä tassun kans. Ja senki, etei nii saa tehrä)
Me ei olla Lillin kans keksitty, mikä häne nimekses tule. Nyy olla sanottu hänt Niisku-neiriks, kissaks, ruippanaks ja katiaiseks. Entisel nimelläs hänt ei voi kutsu, ko semse nimine meil o joskus ollu.
Onk hän Kitty vai Kerttu? Ehrotuksi saa terhä vaikkei niit välttämät nourateta...
Esitys ol hyvä, tosin kappalekki ol semne varma: My Fair Lady. Sit ne laulu soiva mun päässän koko viikolopu.
Lauanta-aamuste läksin aikasi Keskmäisen kans päi Lahte. Iha sinn saakk ei tarvinn mennä, jossa Tuulokse paikkeil käännetti. Keli oli viäläki kamal, sil matkal kerkes satama lunt, ränttä ja vett ja aurinkoki paist yhres välis, sit taas saro. Meil ol muuttest iso auto, ko neiti Siäväne o niim pikkane ja Keskmäisel o semne matal urheiluauto, et jos olissin sihe änkeny, en olis päässy parin tunnin takka enä ulos.
Kyyti oli siis turvallist ja seura mukava. Meil o ain poikkaten kans pali puhelemist ja hauska kans.
Jaa mink tähre me Hämes käytti? Tuatti siält tommone:
Et semmosen tempauksen tein. Kiitoksi vaa sin Lahde suuntta, hyvin tääl mene. Tiärän kokemuksest, et välil tule takapakkiaki, mut niit murhetuta sit. Mukava otus, ei lainka arka ja oppivainenki on, nii hyväs ko pahas. (hän muista jo, et tuvan pööräl o tulppanei, mitä on kiva läpsyttä tassun kans. Ja senki, etei nii saa tehrä)
Me ei olla Lillin kans keksitty, mikä häne nimekses tule. Nyy olla sanottu hänt Niisku-neiriks, kissaks, ruippanaks ja katiaiseks. Entisel nimelläs hänt ei voi kutsu, ko semse nimine meil o joskus ollu.
Onk hän Kitty vai Kerttu? Ehrotuksi saa terhä vaikkei niit välttämät nourateta...
torstai 8. joulukuuta 2011
liukast
Tämä o ikävimppi kelei mitä voi kuvitell. Mun o nivele iha lopus, ko eilä jourusi liukastelema sorvamon pihal. Ei hiakamurentaka missä, ja piha ol iha jääs, vaik ol vaa märän näköne. Huoh.
Sain raskaimma siivoukset tehryks Takkupää avul. Nyy o helppo hiukan pyyhki pölyi ja vahetta jouluse liina pöyril. Joulkorti o viäl tekemät, ans katto kui niitten kans käy :)
Tänä on viäl lämmitettävä saun ja tehtävä yht ja toist piänt, ko huame ehtost mene Raumal teatteri ja lauanta käyn Hämelinnan takan hakemas ittellen joullahja. Ole vissi hiuka hull, mut katota kuis siin käyne. Kerron sit koht teillekki, jos onnistu hyvi.
Akiteerasin Keskmäise mukka sil reisul, kuskiks. Hän ol kyl luvan ittes isäl remontt-reiskaks, mut painostin see verra et hän anno periks. En usse painost poikkian mihenkkä, mut täl kertta olin eine tuhm.
Tekemättömi töit ja askarei on ain vaa, vaik kui pali koitais niit selvittä. Soittamise on kamalimppi: en muist juur sillon ko piräis, enkä keht soitta sillon ko muistan eli aikasi aamust enkä varsinka myähä ehtost. Ja päivä ova nii lyhkässi nykysi.
Minz ol kuvannu ikkunastas surei. Hän kuvail hyvi kui koirat käyttäyty ko ulkon on liikkel jotta kettu suuremppa. Meil o ussemite kyse ilveksist, josta syyst ei tääl ol näkyn koska sutt. Jäljei näky joskus, mut niit o pali muitaki, risti rasti metäreunas. Sen tähre yhtä ihmettelis, vaik susiaki olis joukos, ko kyl ainaki syätävä heil olis, peuroi ja jäneksi iha ruuhkaks asti.
Mun erinomane älypuhelimen on taas näyttän kykys. Töist ol soitett tänä usseman kertta eikä puhelin hörmättänykkä. Soittiva viimätteks mun oma numero.
See ny on hemmetti, et puhelin ei enä soi. Mitä sil sit o väli, jos siin o kaikkilai erinomassi ominaisuuksi, jote se toimi siin hommas mihe se on hankittu? Sanosinki, ko soittivat sorvamolt, et olen ottan akun pois, mut ei siit näyt oleva appu. Hee meinas, et see tarvittis laitta takas kans... hehhee. Tartte huamen selvittä, saisik uuren puhelimen.
Jaha, kyl kaike nyy vois otta ehtoks, lämmittä se saun ja vaik lueskell eine.
Sain raskaimma siivoukset tehryks Takkupää avul. Nyy o helppo hiukan pyyhki pölyi ja vahetta jouluse liina pöyril. Joulkorti o viäl tekemät, ans katto kui niitten kans käy :)
Tänä on viäl lämmitettävä saun ja tehtävä yht ja toist piänt, ko huame ehtost mene Raumal teatteri ja lauanta käyn Hämelinnan takan hakemas ittellen joullahja. Ole vissi hiuka hull, mut katota kuis siin käyne. Kerron sit koht teillekki, jos onnistu hyvi.
Akiteerasin Keskmäise mukka sil reisul, kuskiks. Hän ol kyl luvan ittes isäl remontt-reiskaks, mut painostin see verra et hän anno periks. En usse painost poikkian mihenkkä, mut täl kertta olin eine tuhm.
Tekemättömi töit ja askarei on ain vaa, vaik kui pali koitais niit selvittä. Soittamise on kamalimppi: en muist juur sillon ko piräis, enkä keht soitta sillon ko muistan eli aikasi aamust enkä varsinka myähä ehtost. Ja päivä ova nii lyhkässi nykysi.
Minz ol kuvannu ikkunastas surei. Hän kuvail hyvi kui koirat käyttäyty ko ulkon on liikkel jotta kettu suuremppa. Meil o ussemite kyse ilveksist, josta syyst ei tääl ol näkyn koska sutt. Jäljei näky joskus, mut niit o pali muitaki, risti rasti metäreunas. Sen tähre yhtä ihmettelis, vaik susiaki olis joukos, ko kyl ainaki syätävä heil olis, peuroi ja jäneksi iha ruuhkaks asti.
Mun erinomane älypuhelimen on taas näyttän kykys. Töist ol soitett tänä usseman kertta eikä puhelin hörmättänykkä. Soittiva viimätteks mun oma numero.
See ny on hemmetti, et puhelin ei enä soi. Mitä sil sit o väli, jos siin o kaikkilai erinomassi ominaisuuksi, jote se toimi siin hommas mihe se on hankittu? Sanosinki, ko soittivat sorvamolt, et olen ottan akun pois, mut ei siit näyt oleva appu. Hee meinas, et see tarvittis laitta takas kans... hehhee. Tartte huamen selvittä, saisik uuren puhelimen.
Jaha, kyl kaike nyy vois otta ehtoks, lämmittä se saun ja vaik lueskell eine.
maanantai 5. joulukuuta 2011
joulkuu alko
Olen vähitelle tehny sitä joulsiivo. Mitä enemä siivon, sitä kamalemp kaaos tule. Posrstos o paffilaatikko täyn poisheitettävä roina, paperkassilline kiärrätettävä tavara ja tuvan penkil monttalai pesula taik vintil viätävä. Huoh.
Olen samal tehny ison jouko keske-erässi käsitöit ja muit hommi valmiks.
Esimerkiks ommellu kamari uuret verhot:
Nee ova täsä viäl tuvan penkil, en jaksan ripusta niit viäl. Kangas o iankaikkise vanha, kylläki PMK valmistama mut jottalai sorajälkkeist viskoosi taik silla. Ohkast, kauniste laskeutuva ja kappia. Olin ne jo aikka mailmas leikan sopiva mittasiks, mut ne ova kiärin kaapeis ja laatikois mullaki jo kymmeni vuassi, ja sitä enne Saimi-tätil. Hän o joskus hamstran muttei koska tullu ommelleks. Taita ol sukuvika.
Tätä tyyki on toinenki pala, eine paksemppa ja ruusu-kuviol. Ompele joskus toisekki verhot. Ehkä.
Sit löysin tämse erinomase raikka ja jouluse tyynytarppe:
Olen samal tehny ison jouko keske-erässi käsitöit ja muit hommi valmiks.
Esimerkiks ommellu kamari uuret verhot:
Tätä tyyki on toinenki pala, eine paksemppa ja ruusu-kuviol. Ompele joskus toisekki verhot. Ehkä.
Sit löysin tämse erinomase raikka ja jouluse tyynytarppe:
Yäk. Mist ole mahtan nuaki osta? En varmaste itäraja takka, vaik färeist ja kuvioist voisis nii päätel. Olkko ny joulupyhät tosa pikkutyynyte pääl, niil o uure perhejäsene mukava maat. Voivat oll joulu jälkke jo roskiskelpossi.
Osti Lillit varte uure joulvalot, mikkä viriti vanha klasipurkki kuusemommosten kans. Ajastin pitä kova surina, mut toimi sentä. Otin kyl siitäki kuva, mut se ei suastu latautuma tänn. Jourutt kuvittelema sen.
Kamalan vaikkia löytä sopevi joulvaloi, vaik valikoima kyl piissa. Enkä sittenkä tykk noist mikkä ostin. Niis o liia sinine valo, ulkko näyttä silt et meil on telkkar auki.
Huame istun telkkari eres skumppaklasi käres ja vahta ihmiste hamei ja kampauksi. Verenpaine luultavast nouse, mut ei voi autta.
Päiväl tule Tuntematon sotilas, saa nährä voink katto sitä tänä vuan. Kaikkin vuasin en ol voinu, ko tule nii surk. Ajattelen omi poikkian samois tilantteis ja olen kiitolline, et meil o rauha jatkun jo näin kaua. Jos jotta rukkoilen, ni sitä et se sais jatku erelles iankaikkisest. Muuhallakki mailmas eikä vaa meil.
Joulkortei meina tänäehtost viäl värkät. En joka vuas lainka lähetäkkä kortei, mut tänä vuan taas aion. Mut tuska o siinäki: kosk en tykk tehrä suuri sarjoi missä asias, ni pakka ireat loppuma. Vaik joulkortt voisis oll kaikil sama, ko niit lähetetä vaa yks joka huusholli. Mut ei, mun tarvitte tehrä erilaissi. Suurimaks osaks ainaki.
Osti yhre hajusinti joultunnelma luama, mut nyy näyttä silt et mun nokkan ruppe vuatama ko see o sisäl. Nosti sen tampuurin pualel, mut haise se siäläki. Taas o yks asi mist o luavuttava: joulukuka. Hyasintt otta niink sanott nokka ja joultäht ei menesty muuto. Ei pali jää muit ko tulilatva ja joulkaktus. Eikä kumpika tuaksu.
Joulus parast taita oll sen orottamine.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
kuvapäivityst
Ny ko kaik on kunnos ja emo penikoines voi hyvin, voin julkasta pari kuva vastsyntyneist:
Nämä on siis otettu viime torstain, ja Sohvi ol viäl hiukan tokkuraine leikkaukse jälkke.
Täsä näky värierot hyvi. Keskel o "normaalfärine" poika, mist tule ison punane niinko äites. Varsinki oikkianpualine flikk o valla harma, polkuanturakki on kirkkanpunase :) Ei ol tiatto mink färiseks tua muuttu ko vanhene, mut olletikki jonku sävyseks punaseks kumminki.
Täsä on vaihrettu paikoi. Sohvi o väsyn ain vaa. Ei eres salamavalo jaksan kiinnosta.
Tämne hausk pakkaus orottel et tultais hakema uutten kotti. Norfolkinterrieri poika ja nii touhukas veitikk. Ett usk, kui pehmi otus se ol pirellä :)
Hiuka hänt pelott hypät noin korkkia este yli. Mut ko nostetti lattal, ni sit sai housuntrompu kyytti. Mahto olla uus kotoväki ilone, ko sai noin herttase pikkase. Ja kyl hänes sissu kans oli ja pikkust murina.
Mene viäl kuus-seittemä viikko ennenko nua yläkuvie pennu ovat täsä vaihes. Sit o Sohviki jo koton ja saa uutt ihmeteltävä.
Mene viäl kuus-seittemä viikko ennenko nua yläkuvie pennu ovat täsä vaihes. Sit o Sohviki jo koton ja saa uutt ihmeteltävä.
tiistai 29. marraskuuta 2011
istun ja ihmettelen
Kyl vaa taita olla koirillaki suajelusenkelei. Luulin jo eiläehtost et menetän Sohvin kokonas.
Tulin ehtost hilja Turust ja Kasvattaja soitt, et Sohvi o huanos kunnos. Sil ol noussu kuume ja se ol valla flaati ja hiljane. Penikoi jakso hoitta juur ja juur, mut mittä kasvu ei saan aikaseks.
Hän ol viäny Sohvi lääkäril. Sen vattas ol piän reik, mist tihkus nestett. Ei mätä, ko kirkast kudosnestet. Muuto leikkaushaav ol parantun hyvi. Lääkär ol ollu iha ihmeisäs, et mikä koiral olle. Oli antan sit kumminki luja antipiootti ja nestet suane tunni verra. Ja meinan, et jote siit paranu, ni hän ei tiär mitä sit tehrä.
Ehtost ko puheltti Kasvattajan kans, ei mittä muutost ollu tapattun ja munst kuulost silt, ete asi paranekka. Olin koko yän hualissan ja see tul unehenki.
Aamul sit soiti ja kyseli kuulumissi ja niit oliki: Sohvi ol virkontunn ja voi jo pali paremmi. Häne vattastas ol ehtost viäl tullu oikke aika tavall sitä liänt ja yän aikan se läpi ol menny kiines ja koira vointi parannus. Nyy hänel on maito jälles tissit täys ja hän jaksa hoitta pennui lailsest. Oi ko tulin iloseks!
En yhtä eppäil etei hänel olis oma enkeli.
Muutonki aamu alko rivakast: mul sois puhein hiuka kahreksa jälkke ja miäs kysys, et onk niit kulttuurseura krafiikoi viäl jälil? Hän otais kaks, mist hän tule hakema?
Mää ähkesi ko en meinan keksi yhtäkkiste mittä ratkasu, mut sit sain ajatukse järjestykse ja sovitti mihen toimitan ja kosk. Ajatelkka, hän ei kysyn lainka, mitä maksa!
Olinki aika pessimist ko vein kirjekuaren kirjakauppa orottama hakemist. Sanosi, et haen pois sit jos ova liian kallei.
Eikä mitä, miäs ei ollu hörmättänykkä, oli vaa kaivan kukkarostas pyyrety summa ja lähten tiähes! Kyl korisjokise ova luanikkai ihmissi, täyty sanno. Kulttuuri ystävi viäl kaike lisäks. Nii et meijä joulupuari avaus o ollu menestykselline.
Meijä Runonkirjottaja lähte jälles kiartuel täsä joulu al. Menkkäst kaik kuulustelema hänt ja sanokka mult tervessi. Täält näke misä ja kosk hän esiinty. (tämä ei ollu maksettu mainos, ainaka viäl)
Sit mul olis yks piän murhe viäl: ei kukka teist olis tulos Lahrest Turkku täsä lähiaikoin? Tarvitais vähä appu...
Tulin ehtost hilja Turust ja Kasvattaja soitt, et Sohvi o huanos kunnos. Sil ol noussu kuume ja se ol valla flaati ja hiljane. Penikoi jakso hoitta juur ja juur, mut mittä kasvu ei saan aikaseks.
Hän ol viäny Sohvi lääkäril. Sen vattas ol piän reik, mist tihkus nestett. Ei mätä, ko kirkast kudosnestet. Muuto leikkaushaav ol parantun hyvi. Lääkär ol ollu iha ihmeisäs, et mikä koiral olle. Oli antan sit kumminki luja antipiootti ja nestet suane tunni verra. Ja meinan, et jote siit paranu, ni hän ei tiär mitä sit tehrä.
Ehtost ko puheltti Kasvattajan kans, ei mittä muutost ollu tapattun ja munst kuulost silt, ete asi paranekka. Olin koko yän hualissan ja see tul unehenki.
Aamul sit soiti ja kyseli kuulumissi ja niit oliki: Sohvi ol virkontunn ja voi jo pali paremmi. Häne vattastas ol ehtost viäl tullu oikke aika tavall sitä liänt ja yän aikan se läpi ol menny kiines ja koira vointi parannus. Nyy hänel on maito jälles tissit täys ja hän jaksa hoitta pennui lailsest. Oi ko tulin iloseks!
En yhtä eppäil etei hänel olis oma enkeli.
Muutonki aamu alko rivakast: mul sois puhein hiuka kahreksa jälkke ja miäs kysys, et onk niit kulttuurseura krafiikoi viäl jälil? Hän otais kaks, mist hän tule hakema?
Mää ähkesi ko en meinan keksi yhtäkkiste mittä ratkasu, mut sit sain ajatukse järjestykse ja sovitti mihen toimitan ja kosk. Ajatelkka, hän ei kysyn lainka, mitä maksa!
Olinki aika pessimist ko vein kirjekuaren kirjakauppa orottama hakemist. Sanosi, et haen pois sit jos ova liian kallei.
Eikä mitä, miäs ei ollu hörmättänykkä, oli vaa kaivan kukkarostas pyyrety summa ja lähten tiähes! Kyl korisjokise ova luanikkai ihmissi, täyty sanno. Kulttuuri ystävi viäl kaike lisäks. Nii et meijä joulupuari avaus o ollu menestykselline.
Meijä Runonkirjottaja lähte jälles kiartuel täsä joulu al. Menkkäst kaik kuulustelema hänt ja sanokka mult tervessi. Täält näke misä ja kosk hän esiinty. (tämä ei ollu maksettu mainos, ainaka viäl)
Sit mul olis yks piän murhe viäl: ei kukka teist olis tulos Lahrest Turkku täsä lähiaikoin? Tarvitais vähä appu...
maanantai 28. marraskuuta 2011
yllättävi löyröi
On taas ilmoi pirelly. Jos tätä meno jatku, ni asun koht järverannas. Nii et ei seekä mikkä huan asi ol, et sata.
Saret pirelles olen siivonnu, ko tuntus mukavalt enkä tullu kovin kippiäksikä. Sain yht ja toist piänt aikaseks, ja jos jaksa jatkat ni se ruppe näkymä huushollissaki.
Mul ei näättäk ol siivomist see, et viärän vanhat lehret keräykse ja oikasta mattat. Mun tarvitte siivot kaapei ja laatikoi, komeroi ja sänkyalussi, ennenko tuntu siivotult. Sen tähre olen parin viime vuan tehny joulsiivo nii, et olen järjestän kaik tasot, laittan joulliinat ja eläny kynttlävalos. En ol sen kummemppan kyenny.
Nyy olen päättän, et on vaa jaksettava ruakot kaik nurka ja kaapintakuse. Saa nährä, mink vuare jouluks se valmistu.
Olin kumminki eilä reippal tuulel ja aloti siivoma tuva penkei. Tuvas o semse kiintopenkit kahrel äärel, mihe saa kaikelaist roina jemmatuks.
Joo-o. Tyhjensi ensimmäise osan ja meinasin saar slaaki. Soiti siskollekki, et ajattel ny: mul o varatos ussema puku- ja hamekankast, monttalai puserokankast ja kaikki piäni tilkui selväste askartelukäyttö, mut ei mittän käsityst, kosk olen ne hankkin taikk mitä niist olis pitäny tehrä...? Siskot naurutt, tiätty, vahinkoilo o silkka ilo. Suan sen hänel, sil et nauran täl vissi ittekki, joskus ens vuan.
Vannoti sit systeri, et täst ei puhuta perikunnal mittä, mul loppu yksiasumine hyvi äkkiste, jos poja ruppeva asia hunterama.
No, penkk tul imuroittuks, pari vanha tyyny ja peitto läks kiärrätykse, mut kankkat pakkasin takas. Jos täst vaik aja huanontu ni roitei kumminki tarvita. Vai...?
Olen muuto kantan hiiri komposti ennätysmääri koko viimäse viikkon. Parhampin päivin neljäki vainaja. Ei ol ikän tämmöst trafiikki ollu. Kissa olis tarppen kyl.
Mist tuliki miälen, ettet ol kuullu meijä vauvauutissiaka: Sohvil on kolm penikka. Viis hän sai, mut kaks synnys kuallen. Ja jälles Sohvi ol tehny omi färisekotuksias: ko viimeks hänel ol kaks pinkki pentu, ni nyy o molema nartu iha harmai. Niinko hiire...
Saret pirelles olen siivonnu, ko tuntus mukavalt enkä tullu kovin kippiäksikä. Sain yht ja toist piänt aikaseks, ja jos jaksa jatkat ni se ruppe näkymä huushollissaki.
Mul ei näättäk ol siivomist see, et viärän vanhat lehret keräykse ja oikasta mattat. Mun tarvitte siivot kaapei ja laatikoi, komeroi ja sänkyalussi, ennenko tuntu siivotult. Sen tähre olen parin viime vuan tehny joulsiivo nii, et olen järjestän kaik tasot, laittan joulliinat ja eläny kynttlävalos. En ol sen kummemppan kyenny.
Nyy olen päättän, et on vaa jaksettava ruakot kaik nurka ja kaapintakuse. Saa nährä, mink vuare jouluks se valmistu.
Olin kumminki eilä reippal tuulel ja aloti siivoma tuva penkei. Tuvas o semse kiintopenkit kahrel äärel, mihe saa kaikelaist roina jemmatuks.
Joo-o. Tyhjensi ensimmäise osan ja meinasin saar slaaki. Soiti siskollekki, et ajattel ny: mul o varatos ussema puku- ja hamekankast, monttalai puserokankast ja kaikki piäni tilkui selväste askartelukäyttö, mut ei mittän käsityst, kosk olen ne hankkin taikk mitä niist olis pitäny tehrä...? Siskot naurutt, tiätty, vahinkoilo o silkka ilo. Suan sen hänel, sil et nauran täl vissi ittekki, joskus ens vuan.
Vannoti sit systeri, et täst ei puhuta perikunnal mittä, mul loppu yksiasumine hyvi äkkiste, jos poja ruppeva asia hunterama.
No, penkk tul imuroittuks, pari vanha tyyny ja peitto läks kiärrätykse, mut kankkat pakkasin takas. Jos täst vaik aja huanontu ni roitei kumminki tarvita. Vai...?
Olen muuto kantan hiiri komposti ennätysmääri koko viimäse viikkon. Parhampin päivin neljäki vainaja. Ei ol ikän tämmöst trafiikki ollu. Kissa olis tarppen kyl.
Mist tuliki miälen, ettet ol kuullu meijä vauvauutissiaka: Sohvil on kolm penikka. Viis hän sai, mut kaks synnys kuallen. Ja jälles Sohvi ol tehny omi färisekotuksias: ko viimeks hänel ol kaks pinkki pentu, ni nyy o molema nartu iha harmai. Niinko hiire...
perjantai 18. marraskuuta 2011
ittekseni
Olen ny poikkeukselliseste kototöis vaik on perjanta. Kolm päivä sorvamol vei voimat ja olenki köpitelly kepin kans tämä aamu.
Laskin, et tämä kolme viimäse kuukaure aikan meil o sorvamol peräte kahreksa viraomaistarkastust. Ei ne kaik munt tarvitte, ko vaa pirän vaari et jokases o tarppeks kaffet ja pulla, mut toisil on aika vipinä.
Lehres puheltti, et syksy o ollu lämmi ja talvi myähäs. Sen kyl huama, ko orvoki kukkiva täytt päät, on tullu uusiakki. See on kyl varsinaine pakkasesiätäjä, jatka kukkimist vaik tulis välil lunt niska. Tykkän semsest asenttest, et kukita ko on ruvettu, eikä lakata ensmäsest huurttest.
Mun luavuuskohtaus jatku, lunt orotelles. Se ei pääs vaa oikke vauhti, ko ain tule jotta keskeytyst. Ko en ol kumminka mikkä luava ihmine (eres lappiol) ni mul ei ol semmost tekemisen palo, et jättäissi kaike muu ja tekissi vaa yht asia. Esimerkiks maalaissi. Karetu semmssi ihmissi ko kykene unhottama muu mailma luavuutes tähre.
Ei, ko mää tarvitten aikka ja hunteramist, jos ruppen tekemä jotta erityist. Ko ajatus koko aik katke, ni tekemisest ei tul mittä. En saa enä kii siit kohrast, mihe jäin joten miäti oikke ajan kans, ja sit tuleki jälles uus häiriö. Ollek tämä sitä luamisen tuska...?
Onneks sentä o semmostaki, mikä ei vaari kovaste ajattelemist. Mul o jälles kaik keske-eräse kutime keinutuali viäres, ja ko en mittä muut tekemist keksi, ni kuron niit ettippäi. Ja jämälankoist piäni sukki. Kaikist lankoist ei voi kutto sukki, sentähre mun yäaivot tulostiva niil toise käyttötava, mitä en ol viäl kokeillu.Mut koht kokeilen.
Sohvi on viimässi päivi koton. Hän ei onneks ol enä kamalaste levistyn, nii et penikoi tule korkeintas kolm. Sais kyl tul enemä, ni eivät olis nii suuri ja häne olis helpomp rutista niit mailma. Olis kiva jos koirillaki olis oma enkel, mikä piräisis hualt sillon ko mamma ei pyst auttama.
Tämses marraskuu perjantais o iha oma tunnelmas. Ko katto ulos akkunast (see tarttis pest), näkymä o hyvinki pelkistetty. Kaik puu ja penssa o lehrettömi, taivas o harma eikä tuulevärettäkä näy. Yhtä elävä olentto ei ol näkyvis.
Mut silti maisema ei ol tylsä. Penssa muarostava hianoi muaroi ja kuvioi, färi sointuva toissis kauniste, vaik palett onki vaihtunu ruskia ja harma sävyseks. Jos suvel ihmettele, kui mont viherkäist mailmast löyty, ni kattokast nyy ympärillen: kyl on monttalai ruskiaki olemas. Toinen toistas kaunemppi.
Kaiken tämän kauneuren keskel hauron jälles murha miälessän: mul on saunas hiir. En ymmär kui se on mahrollist, uures rakennukses misä ei piräis oll reikki hiiren kulkki, mut nii vaa on. Tule kalliks, ko se syä mun hyvän käsintehryn saippuan. Viimeks ko läksin saunast, laitin saipon vesikousa all piilo. Saa nährä viäläk se on sen löytän. Viän tänä sin kräpsän, tule joku roti sihenki elämöittemisse.
Laskin, et tämä kolme viimäse kuukaure aikan meil o sorvamol peräte kahreksa viraomaistarkastust. Ei ne kaik munt tarvitte, ko vaa pirän vaari et jokases o tarppeks kaffet ja pulla, mut toisil on aika vipinä.
Lehres puheltti, et syksy o ollu lämmi ja talvi myähäs. Sen kyl huama, ko orvoki kukkiva täytt päät, on tullu uusiakki. See on kyl varsinaine pakkasesiätäjä, jatka kukkimist vaik tulis välil lunt niska. Tykkän semsest asenttest, et kukita ko on ruvettu, eikä lakata ensmäsest huurttest.
Mun luavuuskohtaus jatku, lunt orotelles. Se ei pääs vaa oikke vauhti, ko ain tule jotta keskeytyst. Ko en ol kumminka mikkä luava ihmine (eres lappiol) ni mul ei ol semmost tekemisen palo, et jättäissi kaike muu ja tekissi vaa yht asia. Esimerkiks maalaissi. Karetu semmssi ihmissi ko kykene unhottama muu mailma luavuutes tähre.
Ei, ko mää tarvitten aikka ja hunteramist, jos ruppen tekemä jotta erityist. Ko ajatus koko aik katke, ni tekemisest ei tul mittä. En saa enä kii siit kohrast, mihe jäin joten miäti oikke ajan kans, ja sit tuleki jälles uus häiriö. Ollek tämä sitä luamisen tuska...?
Onneks sentä o semmostaki, mikä ei vaari kovaste ajattelemist. Mul o jälles kaik keske-eräse kutime keinutuali viäres, ja ko en mittä muut tekemist keksi, ni kuron niit ettippäi. Ja jämälankoist piäni sukki. Kaikist lankoist ei voi kutto sukki, sentähre mun yäaivot tulostiva niil toise käyttötava, mitä en ol viäl kokeillu.Mut koht kokeilen.
Sohvi on viimässi päivi koton. Hän ei onneks ol enä kamalaste levistyn, nii et penikoi tule korkeintas kolm. Sais kyl tul enemä, ni eivät olis nii suuri ja häne olis helpomp rutista niit mailma. Olis kiva jos koirillaki olis oma enkel, mikä piräisis hualt sillon ko mamma ei pyst auttama.
Tämses marraskuu perjantais o iha oma tunnelmas. Ko katto ulos akkunast (see tarttis pest), näkymä o hyvinki pelkistetty. Kaik puu ja penssa o lehrettömi, taivas o harma eikä tuulevärettäkä näy. Yhtä elävä olentto ei ol näkyvis.
Mut silti maisema ei ol tylsä. Penssa muarostava hianoi muaroi ja kuvioi, färi sointuva toissis kauniste, vaik palett onki vaihtunu ruskia ja harma sävyseks. Jos suvel ihmettele, kui mont viherkäist mailmast löyty, ni kattokast nyy ympärillen: kyl on monttalai ruskiaki olemas. Toinen toistas kaunemppi.
Kaiken tämän kauneuren keskel hauron jälles murha miälessän: mul on saunas hiir. En ymmär kui se on mahrollist, uures rakennukses misä ei piräis oll reikki hiiren kulkki, mut nii vaa on. Tule kalliks, ko se syä mun hyvän käsintehryn saippuan. Viimeks ko läksin saunast, laitin saipon vesikousa all piilo. Saa nährä viäläk se on sen löytän. Viän tänä sin kräpsän, tule joku roti sihenki elämöittemisse.
torstai 10. marraskuuta 2011
sumussi päivi
Oli maar eilä hiano sumu! Munst tomne sakia sumu o jännä.
Maisema avartu, pehmi ja tule salaperäseks. O kutkuttavaist ko ei nää kovin kauas, ja tutukki paika ja näkymä muuttuva hiuka viaraiks. Tule tunne, et mailm loppu viirenkymmene meetrin pääs ja on tääl iha yksi.
Jote olis ollut nii helkkarin kylmä, olissin kuvannu trekoolissan. Myähemi tarvitten semssi kuvi, mut nyy ne jäivä ottamat. Jote tul uutt sumupäivä, täyty luatta muistikuvihi vaa.
Muutonki eilä ol mukava päivä. Sain tehryks yht ja toist ko olin suunnitellukki, kahvittelin ystävän kans ja ehtost viäl orott tairepiiris yllätys: opettaja ol verostanu mun viimäsimmä grafiika laata ja see ol ilahruttava hyvä. Aihe ol kyl yksinkertane, mut olin kumminki oikken tyytyväine tulokse. Grafiikas ei koska voi oll iha varma onnistumisest enne ensmäst verost. Onneks vast siin vaihes paljastu kaik virhekki, muuto menis sisu kaula keske tyän eikä oppis mittä.
Kotti tulles vast jännittävä oliki, ko sumu ol jo nii sakkia ete autovaloist tahton olla ko haitta. Sentä ossan tulla kotti ja tiärän, kuippäi tiä misäkin kohras kaartu, mut näkemisest ei ollu pali appu. Opaskoirast olis ollu enemä hyätty ko autovaloist. Pihal oli aavemaine tunnelma, ko ulkovalo heijastus sumust ja näytt, et airan kohral nous hoppeine seinä mikä kaartus yli talon. Trekoolin pualel siin sumukuvus ol himmiä kuuvalo, ja penssat näyt kummistuksilt sen hohtes.
Tänä ol sumu pois, ja on tavaline pilvine syyspäivä. Huama et on marraskuu: kaik kellase ja punase sävy o melkke kokonas karonnu maisemast. Ainoastas juhannusruusu on säilyttän kirkkanpunassi lehrei iha versoje latvois. Ja Paimio-ruusu kukki! En ymmär mil voimal, sil et hänen vähäse jäljel oleva lehtes on kaik jo kellastun. Yks kärhöist on kans kukkimisen toimeis, saa nährä saak hän nuppus auk. Paha pelkkä eten sitä kärhöt enä ens kevän nää.
Yks ymmärtämätöine puu kasva tual puiston pualel. Mun pikkane persikkapuun on viäl ihan vihriä. Oikke sääliks käy, ko se ei lainka näyt ymmärtävä et talvi on tulos. Oma vikan, ko ostin sen vaik hyvin tiäsin etei se ol kotimaist alkuperä. Tairan suajat sen täks talveks, vaik see on kokonas vaston periaatteijan. Ole sitä miält, et kasvitten täyty tul omillas toime, talvellakki. Mut jos nyy tekis poikkeukse, yhren kerra.
Syksyst ja pimeyrest hualimat taikk sit juur sen tähre mul o kova hinku tehrä jotta koko aja. Luulin et nyy olis lukuhalui mut mitä viäl. Ole saan jo ussema keske-eräst tyät valmiks ja muutama olen tehny alust loppus saak valmiks. Jämälangoist kuron pikkusukki, vaikkei niil ol käyttäjä tiaros. Kyl ne johonki kelppa.
Tänä aloti tekemä kauluri, semsel mallil misä tarvita apupuikko. No mitä, mul o hiano pampune aputikku, hain sen framil. Sit se pahus kirpos mun hyppysistän ja yks kilaus vaa kuulus, ko se putos. Nyy se o permannoravos talles, enkä saa sitä pois. Täyty käyrä lorvikamaris vualemas uus tikku, ko en ny semse tähren lähre ajama kirkonkylä.
Huakasi tiistaehtost saunas, et Oi ko mul o nyy luamise vimma. Takkupää ol hetke aikka vai ja sanos sit, et Tulis sit vaa lunt....?
Maisema avartu, pehmi ja tule salaperäseks. O kutkuttavaist ko ei nää kovin kauas, ja tutukki paika ja näkymä muuttuva hiuka viaraiks. Tule tunne, et mailm loppu viirenkymmene meetrin pääs ja on tääl iha yksi.
Jote olis ollut nii helkkarin kylmä, olissin kuvannu trekoolissan. Myähemi tarvitten semssi kuvi, mut nyy ne jäivä ottamat. Jote tul uutt sumupäivä, täyty luatta muistikuvihi vaa.
Muutonki eilä ol mukava päivä. Sain tehryks yht ja toist ko olin suunnitellukki, kahvittelin ystävän kans ja ehtost viäl orott tairepiiris yllätys: opettaja ol verostanu mun viimäsimmä grafiika laata ja see ol ilahruttava hyvä. Aihe ol kyl yksinkertane, mut olin kumminki oikken tyytyväine tulokse. Grafiikas ei koska voi oll iha varma onnistumisest enne ensmäst verost. Onneks vast siin vaihes paljastu kaik virhekki, muuto menis sisu kaula keske tyän eikä oppis mittä.
Kotti tulles vast jännittävä oliki, ko sumu ol jo nii sakkia ete autovaloist tahton olla ko haitta. Sentä ossan tulla kotti ja tiärän, kuippäi tiä misäkin kohras kaartu, mut näkemisest ei ollu pali appu. Opaskoirast olis ollu enemä hyätty ko autovaloist. Pihal oli aavemaine tunnelma, ko ulkovalo heijastus sumust ja näytt, et airan kohral nous hoppeine seinä mikä kaartus yli talon. Trekoolin pualel siin sumukuvus ol himmiä kuuvalo, ja penssat näyt kummistuksilt sen hohtes.
Tänä ol sumu pois, ja on tavaline pilvine syyspäivä. Huama et on marraskuu: kaik kellase ja punase sävy o melkke kokonas karonnu maisemast. Ainoastas juhannusruusu on säilyttän kirkkanpunassi lehrei iha versoje latvois. Ja Paimio-ruusu kukki! En ymmär mil voimal, sil et hänen vähäse jäljel oleva lehtes on kaik jo kellastun. Yks kärhöist on kans kukkimisen toimeis, saa nährä saak hän nuppus auk. Paha pelkkä eten sitä kärhöt enä ens kevän nää.
Yks ymmärtämätöine puu kasva tual puiston pualel. Mun pikkane persikkapuun on viäl ihan vihriä. Oikke sääliks käy, ko se ei lainka näyt ymmärtävä et talvi on tulos. Oma vikan, ko ostin sen vaik hyvin tiäsin etei se ol kotimaist alkuperä. Tairan suajat sen täks talveks, vaik see on kokonas vaston periaatteijan. Ole sitä miält, et kasvitten täyty tul omillas toime, talvellakki. Mut jos nyy tekis poikkeukse, yhren kerra.
Syksyst ja pimeyrest hualimat taikk sit juur sen tähre mul o kova hinku tehrä jotta koko aja. Luulin et nyy olis lukuhalui mut mitä viäl. Ole saan jo ussema keske-eräst tyät valmiks ja muutama olen tehny alust loppus saak valmiks. Jämälangoist kuron pikkusukki, vaikkei niil ol käyttäjä tiaros. Kyl ne johonki kelppa.
Tänä aloti tekemä kauluri, semsel mallil misä tarvita apupuikko. No mitä, mul o hiano pampune aputikku, hain sen framil. Sit se pahus kirpos mun hyppysistän ja yks kilaus vaa kuulus, ko se putos. Nyy se o permannoravos talles, enkä saa sitä pois. Täyty käyrä lorvikamaris vualemas uus tikku, ko en ny semse tähren lähre ajama kirkonkylä.
Huakasi tiistaehtost saunas, et Oi ko mul o nyy luamise vimma. Takkupää ol hetke aikka vai ja sanos sit, et Tulis sit vaa lunt....?
tiistai 8. marraskuuta 2011
huakauksi
Munst ei taira sittenkä tul kirjailija. Liia vaivalloist.
Sain eilä sen puhtakskirjotusurakkan valmiks. Et se ot voimil. Kolssatakolkkymment liuska konel kirjotettu teksti sähkösse muatto. Eli tiatokonel. Kyl sihenki tarvita iha omalaises ihmine, jos meinais siit leipäs tianat.
Joskus ol oikke konekirjotusosastoi, ainaki mun nuaruuren tyäpaikas ol. Perkulenmoine rätinä ko oven aukas, ko kymmenkunt naist hakkas kirjotuskoneit täyrel vauhril. Siis näppäimi.
Nostan heil hattu. Ja kaikil, kuka vaa tänänki semmost tyät teke.
Toisaltas miälenkiintone kokemus. En ol vissi ikä enne toise ihmise kirjottama teksti niin pali miättin ko tätä, vaik tarkotus ol vaa kirjotta, kaik pilkku- ja muu virhe mukka. Ei lainka korjat eik "toimitta". Semsen teke joku muu jossa.
Mut täsä kirjottaes tul miätityks teksti sisälttö nuukemi. Henkilöitte luantte ja tapahtumie sisälttö ajattel eri taval, ko sillo ko pelkästäs luke. Hualestuki josta asiast, et ollek kirjottaja huaman onkelman ja ottak see tämä viäl esil ja tulek täl yksityiskohral myähemi joku selitys. Semssi.
En voi tarkemmi täsä kertto, kumsest tekstist on kysymys. Eikä sil täsä ol välikä. Mut sanon viäläki, et kyl kirjottamine vaan tyäst käy.
Toine asi on sit see, jos tarttis viäl itte keksit asiaki, mitä kirjotta. O nii helppo arvostel, ko toine on kirjottan, mut koittakast vaa saar kymmenenki sivu järjelist, luettava teksti kokko ni tiärät sen tuskan. Kyl siin ruppe jo arvostama toisel taval kallepäätalojakki, jos ny joku o kovaste heit ylönkattonu.
Yhrel aikka ol muaris kauhistel semssi tiiliskiviromanei ja tiarotta kaikil, et En ol lukenu nee ova nii kauhioi. Ketä kiinnost, kysyn vaa.
No nii, taas o yks loistava tulevaisus takan. Mut ei mittä, viäl o kaikenlaist kokeilemat.
Mut ny voin taas men kirjasto hakema lukemist. En ol koko kirjottamise aikan luken yhtän kirja. Ei antan sisu periks. Nyt taira lainat ussema ja oikke nautti...
Ja torppaki o jälles lämmitettävä.
Sain eilä sen puhtakskirjotusurakkan valmiks. Et se ot voimil. Kolssatakolkkymment liuska konel kirjotettu teksti sähkösse muatto. Eli tiatokonel. Kyl sihenki tarvita iha omalaises ihmine, jos meinais siit leipäs tianat.
Joskus ol oikke konekirjotusosastoi, ainaki mun nuaruuren tyäpaikas ol. Perkulenmoine rätinä ko oven aukas, ko kymmenkunt naist hakkas kirjotuskoneit täyrel vauhril. Siis näppäimi.
Nostan heil hattu. Ja kaikil, kuka vaa tänänki semmost tyät teke.
Toisaltas miälenkiintone kokemus. En ol vissi ikä enne toise ihmise kirjottama teksti niin pali miättin ko tätä, vaik tarkotus ol vaa kirjotta, kaik pilkku- ja muu virhe mukka. Ei lainka korjat eik "toimitta". Semsen teke joku muu jossa.
Mut täsä kirjottaes tul miätityks teksti sisälttö nuukemi. Henkilöitte luantte ja tapahtumie sisälttö ajattel eri taval, ko sillo ko pelkästäs luke. Hualestuki josta asiast, et ollek kirjottaja huaman onkelman ja ottak see tämä viäl esil ja tulek täl yksityiskohral myähemi joku selitys. Semssi.
En voi tarkemmi täsä kertto, kumsest tekstist on kysymys. Eikä sil täsä ol välikä. Mut sanon viäläki, et kyl kirjottamine vaan tyäst käy.
Toine asi on sit see, jos tarttis viäl itte keksit asiaki, mitä kirjotta. O nii helppo arvostel, ko toine on kirjottan, mut koittakast vaa saar kymmenenki sivu järjelist, luettava teksti kokko ni tiärät sen tuskan. Kyl siin ruppe jo arvostama toisel taval kallepäätalojakki, jos ny joku o kovaste heit ylönkattonu.
Yhrel aikka ol muaris kauhistel semssi tiiliskiviromanei ja tiarotta kaikil, et En ol lukenu nee ova nii kauhioi. Ketä kiinnost, kysyn vaa.
No nii, taas o yks loistava tulevaisus takan. Mut ei mittä, viäl o kaikenlaist kokeilemat.
Mut ny voin taas men kirjasto hakema lukemist. En ol koko kirjottamise aikan luken yhtän kirja. Ei antan sisu periks. Nyt taira lainat ussema ja oikke nautti...
Ja torppaki o jälles lämmitettävä.
tiistai 1. marraskuuta 2011
tiarotus
Partapappa: mä en taaskan pääs sun plokis kommentoima, vaik mun kissan näyttäis olevan sul. Sanon nyy täsä kaikkien nähren: see Elsa ei ol mikkä ruma, ko juur semmone ko olen ain havitellu. Onneks meil on niin pitk välimatk etei hommast tul mittä. Enkä tiär kuka sitä hoirais reissus olles, ko koirahoitaja ei voi kissa otta hoitto.
Enkä tiär tarvitank tääl lissä naisväkke, Sohvi ol aamuyäst oksennellu koko tampuurin täytte. Kui piänen koira vattast voi tul seittemä eri pukluläjä? Mää piri hänel aika saarnan ja sanosi, et ko annan ehtost ruakka, ni en enä ikä tahro sitä nährä. Ja et jos on pakko puklat, niinko joskus on, ni mialumi sit yhten paikka, eikä koko laattia alal. Kiitos.
Mul on tänäpe pali tekemist, mut onneks on kans kotopäivä, eikä tarvit menn mihenkkä kokoustama taik muuto häärämä. Tyätöit on kans yleängete näi kuu vaihtes.
Ehtost istun telkkari viäres, tule mun lempparimiähen: komisario Palmu. Hänen kans kulu ehto mukavaste.
Enkä tiär tarvitank tääl lissä naisväkke, Sohvi ol aamuyäst oksennellu koko tampuurin täytte. Kui piänen koira vattast voi tul seittemä eri pukluläjä? Mää piri hänel aika saarnan ja sanosi, et ko annan ehtost ruakka, ni en enä ikä tahro sitä nährä. Ja et jos on pakko puklat, niinko joskus on, ni mialumi sit yhten paikka, eikä koko laattia alal. Kiitos.
Mul on tänäpe pali tekemist, mut onneks on kans kotopäivä, eikä tarvit menn mihenkkä kokoustama taik muuto häärämä. Tyätöit on kans yleängete näi kuu vaihtes.
Ehtost istun telkkari viäres, tule mun lempparimiähen: komisario Palmu. Hänen kans kulu ehto mukavaste.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
tukka lähti
On pitän niin kiirutt, et tukk läks.
No ei vaineska, kummiflikk sen katkas ja sai siit hyväst kakkosen toristukse taik johonkki. Hän näättäk opiskele frisöörskaks ja tarvitt tukaleikkuukokkesse tiätty leikattava tukka. Ko mul ol vuas aikka viimäsest kampajakäynnist ni lupasin menn kynittäväks.
Läksin kotto jo paljo enne pualtpäivä, se tukaleikkuu tapattus nimittäin Salos. Käven ottamas siskon föli ko meinatti tehrä piän ostoskiarros samal. Sit menin sin flikan koulul ja eiko istuma tuali. Päästelin sit lettin auk ja opettajaki tul sihe ihemettelemä, ko se ol latvastas ihan kuiva ja kulun.
Sit pesti ja leikatti, käskin leikat oikke reilumma jälkke, ko se latva ol menny nii huanoks. Flik kerros sit kotimatkal, et opettaja ol kummastellu, ko niin pali leikatti. Ei tukk kuulemma kasv enä se jälkke ko on täyttän kolmkymment. Olen sit täsäki asias erilaine muari, ko mun tukkan kyl kasva pituut, vaik paksuus väheneki.
Et semmost. Nyy on tukk hyvi, kello en omistakka. Tuva seinäs oleva kello rukkasin eilä ehtost talvisse aikka, mut koiri ei saa rukatuks. Vaik ei se näin päi ol nii vakava ko keväl. Sillo he ei ymmär mikä mammal on tullu, ko nii aikasi nouse. Vähäkoer nukuis kyl vaik koko päivän, ko hän on raskaan.
Eiläsen päivän viätin Turus tekemäs nukkekotti rautlankakorei ja piäni asukkai. Meil ol yhristykse syyskokkous ja sen yhteyres tyäpajoi. Yritän kuvat niit tuatoksi ton Kirkkokarun pualel.
Metkalt tuntu, ko nii erilaise ihmise kokkontuva yhte tekemä harttaste ihan turhi kapistuksi. Keskittymine on ain iha meditatiivist, paitti et välist ähkitä ja joku meina kirotki.
Osa läks sit viäl laival Tukholma, siäl on tänä nukkemessut. Ens vuan voissin lähti mukka, nyy en tahton viär koiri hoitto.
Muu o huvittan kovaste ko viime aikoin o oikke uutisis käytty karppajien kimppu. Lehres joku väitt, et leipomo tekevä konkurssi ko ihmise ei syä enä leippä ja jossa ajankohtaisohjelmas käytti kiivast keskustelu siit, onk karppamine iha eresvastutont yhteiskunnan kannalt. Heh.
Taita ol nii suur kupla puhkemas, et tarvitte ruvet ampuma tykil kärvässi.
Kyl joka asias on ain fanaatikkoi, mikkä vetä suari johtopäätöksi ja koitta saar toise lannistettu. Mut tarvittek ain haastatell niit himokarppaji, ko tahtova elät ketoosis jatkuvaste eikä annais toistenka tehrä muut.
En usk, et pelkästäs karppaajat on kyllästyn syämä pelkkä sokerihöttö ja ruankaltassi aineksi, mitä teollisus käyttä valmisteis, et hinta pysyis alhal. Luulen, et se on ruven harmittama niitäki, ko syävä iha perinteist kotiruakka. Mut jos tahto esimerkiks puhrast ruisleippä, ni joutu hakema koko hyllyn läpi. Suurin osa ruisleivä nimel myytävist leivist sisältä vehnjauhoi taik peruna, usse viäl muitaki täyteaineksi, jopa sokeri. Perun on halppa ja täyttävä, sil saara leevä hint alas.
Täsä on siis kysymykses kaks asia: helvoltta tekemine ja piänemä ruaklasku. Voi osta ja syär enemmä, ko saa halvemal. Vaik "puhtamp" ruaka olisis ravittevamppa eikä sitä tarvitais nii suuri määri.
Ja semnen puhe, et karppajat ei söis lainka hiilhytraattei ko pelkkä voit ja fläski, on tahallas vääristetty.
Mun ruastan puuttu vehnjäuho (myäs pasta), soker, perun, ja puhristettu riisi. Syän joka päiv suuret määrät hiilhytraattei, mut paremas muaros mitä vehnäjauhois taik perunas. Mul o erinomase veriarvo, vatt ei krona ja painoki pysy siin misä sen piräis. En syä rasva erikses, enkä lissä sitä mihenkkä misä sitä ei ol luantasest. Käytän enimmäkses öljy paistamisse, mut jos tarvitten kerma, ni en kyl lait mittä vedest kemikaaleil saostettu ko ostan ihan lehmäst lypsetty.
Jäätelö on mun suur herkkun suvisel aikka, ja see romutta mun vähähiilarise elämän tapan muutamaks kuukaureks joka vuas. Mut nyy syksyl syän jälles siänimunakkai ja lehtikaalisoppa, ja voin hyvi.
Eikä perunas ol mittä vikka, jos sitä syä joskus muu ruua lisseks. Mut jos sitä o lihapullis, leeväs ja viäl lautasellaki, ni sen osuus nouse jo aika suureks yhres annokses.
No nii, nyt tul taas vuaratettu tästäki asiast. Parast, et lähren nyy koiraten kans mettän äitiyshoiro vaatimal lenkil. Keräilen samal korillise suppiksi.
No ei vaineska, kummiflikk sen katkas ja sai siit hyväst kakkosen toristukse taik johonkki. Hän näättäk opiskele frisöörskaks ja tarvitt tukaleikkuukokkesse tiätty leikattava tukka. Ko mul ol vuas aikka viimäsest kampajakäynnist ni lupasin menn kynittäväks.
Läksin kotto jo paljo enne pualtpäivä, se tukaleikkuu tapattus nimittäin Salos. Käven ottamas siskon föli ko meinatti tehrä piän ostoskiarros samal. Sit menin sin flikan koulul ja eiko istuma tuali. Päästelin sit lettin auk ja opettajaki tul sihe ihemettelemä, ko se ol latvastas ihan kuiva ja kulun.
Sit pesti ja leikatti, käskin leikat oikke reilumma jälkke, ko se latva ol menny nii huanoks. Flik kerros sit kotimatkal, et opettaja ol kummastellu, ko niin pali leikatti. Ei tukk kuulemma kasv enä se jälkke ko on täyttän kolmkymment. Olen sit täsäki asias erilaine muari, ko mun tukkan kyl kasva pituut, vaik paksuus väheneki.
Et semmost. Nyy on tukk hyvi, kello en omistakka. Tuva seinäs oleva kello rukkasin eilä ehtost talvisse aikka, mut koiri ei saa rukatuks. Vaik ei se näin päi ol nii vakava ko keväl. Sillo he ei ymmär mikä mammal on tullu, ko nii aikasi nouse. Vähäkoer nukuis kyl vaik koko päivän, ko hän on raskaan.
Eiläsen päivän viätin Turus tekemäs nukkekotti rautlankakorei ja piäni asukkai. Meil ol yhristykse syyskokkous ja sen yhteyres tyäpajoi. Yritän kuvat niit tuatoksi ton Kirkkokarun pualel.
Metkalt tuntu, ko nii erilaise ihmise kokkontuva yhte tekemä harttaste ihan turhi kapistuksi. Keskittymine on ain iha meditatiivist, paitti et välist ähkitä ja joku meina kirotki.
Osa läks sit viäl laival Tukholma, siäl on tänä nukkemessut. Ens vuan voissin lähti mukka, nyy en tahton viär koiri hoitto.
Muu o huvittan kovaste ko viime aikoin o oikke uutisis käytty karppajien kimppu. Lehres joku väitt, et leipomo tekevä konkurssi ko ihmise ei syä enä leippä ja jossa ajankohtaisohjelmas käytti kiivast keskustelu siit, onk karppamine iha eresvastutont yhteiskunnan kannalt. Heh.
Taita ol nii suur kupla puhkemas, et tarvitte ruvet ampuma tykil kärvässi.
Kyl joka asias on ain fanaatikkoi, mikkä vetä suari johtopäätöksi ja koitta saar toise lannistettu. Mut tarvittek ain haastatell niit himokarppaji, ko tahtova elät ketoosis jatkuvaste eikä annais toistenka tehrä muut.
En usk, et pelkästäs karppaajat on kyllästyn syämä pelkkä sokerihöttö ja ruankaltassi aineksi, mitä teollisus käyttä valmisteis, et hinta pysyis alhal. Luulen, et se on ruven harmittama niitäki, ko syävä iha perinteist kotiruakka. Mut jos tahto esimerkiks puhrast ruisleippä, ni joutu hakema koko hyllyn läpi. Suurin osa ruisleivä nimel myytävist leivist sisältä vehnjauhoi taik peruna, usse viäl muitaki täyteaineksi, jopa sokeri. Perun on halppa ja täyttävä, sil saara leevä hint alas.
Täsä on siis kysymykses kaks asia: helvoltta tekemine ja piänemä ruaklasku. Voi osta ja syär enemmä, ko saa halvemal. Vaik "puhtamp" ruaka olisis ravittevamppa eikä sitä tarvitais nii suuri määri.
Ja semnen puhe, et karppajat ei söis lainka hiilhytraattei ko pelkkä voit ja fläski, on tahallas vääristetty.
Mun ruastan puuttu vehnjäuho (myäs pasta), soker, perun, ja puhristettu riisi. Syän joka päiv suuret määrät hiilhytraattei, mut paremas muaros mitä vehnäjauhois taik perunas. Mul o erinomase veriarvo, vatt ei krona ja painoki pysy siin misä sen piräis. En syä rasva erikses, enkä lissä sitä mihenkkä misä sitä ei ol luantasest. Käytän enimmäkses öljy paistamisse, mut jos tarvitten kerma, ni en kyl lait mittä vedest kemikaaleil saostettu ko ostan ihan lehmäst lypsetty.
Jäätelö on mun suur herkkun suvisel aikka, ja see romutta mun vähähiilarise elämän tapan muutamaks kuukaureks joka vuas. Mut nyy syksyl syän jälles siänimunakkai ja lehtikaalisoppa, ja voin hyvi.
Eikä perunas ol mittä vikka, jos sitä syä joskus muu ruua lisseks. Mut jos sitä o lihapullis, leeväs ja viäl lautasellaki, ni sen osuus nouse jo aika suureks yhres annokses.
No nii, nyt tul taas vuaratettu tästäki asiast. Parast, et lähren nyy koiraten kans mettän äitiyshoiro vaatimal lenkil. Keräilen samal korillise suppiksi.
maanantai 24. lokakuuta 2011
aamukiukutust
Olen juur tullu sorvaamol ja niimpal jessuksen kiukkusen. Mrrr.
Kaikil haableil ajokortt annetanki. Ja viäl kahrel samas kyläs.
Käve näättäk aamusten tulles sil taval, et sain ajell puale matkast iha yksnän. Ei siis ollu kettä erel eik peräs. Semne on melko harvinaist kasitiäl, ja aika rento kans.
Sit hiuka pualväli jälkke, satase alueel, tule asuntomessualuelt kaks auto ette. Paikas, misä ei pääs ohi. Jouruin purottama vauhrin sara meetri matkal all kuurenkympin. Onneks ei ollu tiä jääs.
Sit nämä postmyyntiautoilija ja mailmaomistaja köröttelevä mun erellän ensiks muutaman kilomeetteri kuutkymppi, sit hes saiva foortis kumminauha piukotetuks niimpali, et vauhti nous huiman kahreksankymppi ja sitä sit jatketti sit Nousiaissi saakk. Vastan tul yhtmittane jono, ja taakse kerrys samalaine.
Mun verenpainel ei ol hyväks tomse aamu-unise mailmanavat. Perkule, ei sihe välil mittä moottortiät tarvita, muutko kortt pois semsilt, ko ei oss ajat. Jos siin olis ollu kaks kaista, ni nämä erinomase turvallisuusapostolit olis ajan viärekkäisi, et kumminki olis turvallist. -tana.
Oli näättäk pimiä ja eine sumu. Ja katuvalot ja kuiva tiä. Kerpules.
Täst o ny hyvä lähti aamupalaveri.
Kaikil haableil ajokortt annetanki. Ja viäl kahrel samas kyläs.
Käve näättäk aamusten tulles sil taval, et sain ajell puale matkast iha yksnän. Ei siis ollu kettä erel eik peräs. Semne on melko harvinaist kasitiäl, ja aika rento kans.
Sit hiuka pualväli jälkke, satase alueel, tule asuntomessualuelt kaks auto ette. Paikas, misä ei pääs ohi. Jouruin purottama vauhrin sara meetri matkal all kuurenkympin. Onneks ei ollu tiä jääs.
Sit nämä postmyyntiautoilija ja mailmaomistaja köröttelevä mun erellän ensiks muutaman kilomeetteri kuutkymppi, sit hes saiva foortis kumminauha piukotetuks niimpali, et vauhti nous huiman kahreksankymppi ja sitä sit jatketti sit Nousiaissi saakk. Vastan tul yhtmittane jono, ja taakse kerrys samalaine.
Mun verenpainel ei ol hyväks tomse aamu-unise mailmanavat. Perkule, ei sihe välil mittä moottortiät tarvita, muutko kortt pois semsilt, ko ei oss ajat. Jos siin olis ollu kaks kaista, ni nämä erinomase turvallisuusapostolit olis ajan viärekkäisi, et kumminki olis turvallist. -tana.
Oli näättäk pimiä ja eine sumu. Ja katuvalot ja kuiva tiä. Kerpules.
Täst o ny hyvä lähti aamupalaveri.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Lokakuissi
Pirän täsä hiukan kirjotuspaussi. Olen kirjottan sitä urakkatan joka välis, ko yritän saar seuran rahatilannet korjatuks. Tili on tyhjä ja talo keske. Nyy on siis puhe Walon talost.
Pakko pittä hiukan tauko kirjottamises, ko pakka käsi kramppama. Koton ei ol kovi erkonoomiset tyätilat, eikä läppäri ol mikkä jatkuvan kirjottamise väline. Kaikenkaltassi virityksi olen kokeillu, et olis eine helpomppa. Esimerkiks koiti ripusta paperi palmulehre varan, ko se muutonki tosa silmäte eres heilu. Ei luananu, palmust ei ol eres paperinpirikkeks. Koristeellisuski on hiuka kysealast, ko en ol sitä juur kerjenny hoitama.
Jos viiko viäl jaksais naputel, ni sit piräis olema tyä tehty. 241 sivu o siirretty sähkösse muatto, vaja sata o jälil. Sit siirrän tiaroston tikul ja viän tilaajal enkä vähä aikka ajattelekka kirjottamist täsä laajures.
Ulkon o lokakuu parhammillas. Tänä vuan on erityisest ruusuis kaunis syysfäri. Käveli eilä ehtost trekoolis ihastelemas. Pikkane päärynpuu oli kaunin punakellane, hän o vissi riahantun ko istuti pensasmustikoi hänen kaverikses ja nee on kirkkan punassi.
En ain ymmär sitä hinkku lähti pohjosse ruskamatkal, ko tänäki vuan tääl eteläs on paljo värikkämp luanto. Hyvi harvo olen osunu ruskamatkal nii, et olis ollu erikoise värikäs ruska. Kaunist Lapis on ja tykkän erikoisest niist avarist maisemist, mut jos tahto värikäst maisema kattel ni kannatta pyssy koton vaa. Ja jos omista oman trekoolin, ni pääse itte varmistama ruska-aja loisto.
Meil eletä hiljalles tämmöst syyselo. Kattotyä tul valmiks. Ensimmäise taulu sutimine on saattu alkku. Uussi krafiikalehrei on tyä al. Siänmetäs on käytty koiraten kans. Vähäkoiral o aamu- ja ehtopahoinvointti ja merkillissi koohotuksi, hän on piänin päi.
Jos saissin tuan urakan loppu ni vois jälle ruvet säännöllisemmi tännekki kirjottama. Nährä.
Pakko pittä hiukan tauko kirjottamises, ko pakka käsi kramppama. Koton ei ol kovi erkonoomiset tyätilat, eikä läppäri ol mikkä jatkuvan kirjottamise väline. Kaikenkaltassi virityksi olen kokeillu, et olis eine helpomppa. Esimerkiks koiti ripusta paperi palmulehre varan, ko se muutonki tosa silmäte eres heilu. Ei luananu, palmust ei ol eres paperinpirikkeks. Koristeellisuski on hiuka kysealast, ko en ol sitä juur kerjenny hoitama.
Jos viiko viäl jaksais naputel, ni sit piräis olema tyä tehty. 241 sivu o siirretty sähkösse muatto, vaja sata o jälil. Sit siirrän tiaroston tikul ja viän tilaajal enkä vähä aikka ajattelekka kirjottamist täsä laajures.
Ulkon o lokakuu parhammillas. Tänä vuan on erityisest ruusuis kaunis syysfäri. Käveli eilä ehtost trekoolis ihastelemas. Pikkane päärynpuu oli kaunin punakellane, hän o vissi riahantun ko istuti pensasmustikoi hänen kaverikses ja nee on kirkkan punassi.
En ain ymmär sitä hinkku lähti pohjosse ruskamatkal, ko tänäki vuan tääl eteläs on paljo värikkämp luanto. Hyvi harvo olen osunu ruskamatkal nii, et olis ollu erikoise värikäs ruska. Kaunist Lapis on ja tykkän erikoisest niist avarist maisemist, mut jos tahto värikäst maisema kattel ni kannatta pyssy koton vaa. Ja jos omista oman trekoolin, ni pääse itte varmistama ruska-aja loisto.
Meil eletä hiljalles tämmöst syyselo. Kattotyä tul valmiks. Ensimmäise taulu sutimine on saattu alkku. Uussi krafiikalehrei on tyä al. Siänmetäs on käytty koiraten kans. Vähäkoiral o aamu- ja ehtopahoinvointti ja merkillissi koohotuksi, hän on piänin päi.
Jos saissin tuan urakan loppu ni vois jälle ruvet säännöllisemmi tännekki kirjottama. Nährä.
tiistai 4. lokakuuta 2011
kukkuu
Nyy olen lennos taas! Synkistely on ohitte ja ole jälles oma ihana itten. Taikk semne tavaline, tylsä.
Kaikkeist ensimmäiseks: kiitoksi kaikil kannustavist ja ylösrakentavist kommenteist! Teijä(nki) ansiost olen selvinny tälläki kertta kaikest surkkeurest.
Siumenne sanote: kato on valmis ja näyttä pitävän vett toistaseks. Ei se juur kaunis ol, mut see voi johtu vaa siit, et olen nii lopen kyllästynny koko asia.
Töit riittä, otin viäl lisseks siunatu suure kirjotusurakan, mikä laitta istuma täsä konel kaike kykenemise äärirajoil. Se on tilaustyä ja tuatto mene suara lyhentämättömän kulttuurseuran tilil. Mun talkoopanoksen o viimeaikoin ollu heikolaine, koitan täl taval korvat raaka voima.
Nukkekotti olen tehny taas hiljalles ettipäi, mut en ol sitäkä ploki päivättän lainka.
Keskviikkosi taiteilen koko ehton. En ol hiukkaka taitelline mut orotan innol et pääsen sutima maali kankkal. Saa nährä, olenk enemä remprant vai pikasso?
Tein tänäpe syvällise huamio ystävyyrest: hyvi ystävi tarvita mones, mut kirpputoril ja miksei muillaki ostoksil he ova välttämättömi. Puale hauskurest tule siit, ko voi luattavaisest kyssy ystävä miälipiret josta erinomasest hankinnast ja tiätä, et toine paneutu sihe ja sano juur niinko olet toivonukki. Et "ost vaa, see sopi sul" taik et "eik sul ol jo tomne?" Sitä paitt kaksil silmil näke enemä ko yksinäs.
Karvanaamakki voi hyvi. Jos kaik mene lailes, ni meil o jälles penikoi marraskuu loppupualel. Sohvin piräis olema hiuka sinnepäi. Ans katto ny.
Kaikkeist ensimmäiseks: kiitoksi kaikil kannustavist ja ylösrakentavist kommenteist! Teijä(nki) ansiost olen selvinny tälläki kertta kaikest surkkeurest.
Siumenne sanote: kato on valmis ja näyttä pitävän vett toistaseks. Ei se juur kaunis ol, mut see voi johtu vaa siit, et olen nii lopen kyllästynny koko asia.
Töit riittä, otin viäl lisseks siunatu suure kirjotusurakan, mikä laitta istuma täsä konel kaike kykenemise äärirajoil. Se on tilaustyä ja tuatto mene suara lyhentämättömän kulttuurseuran tilil. Mun talkoopanoksen o viimeaikoin ollu heikolaine, koitan täl taval korvat raaka voima.
Nukkekotti olen tehny taas hiljalles ettipäi, mut en ol sitäkä ploki päivättän lainka.
Keskviikkosi taiteilen koko ehton. En ol hiukkaka taitelline mut orotan innol et pääsen sutima maali kankkal. Saa nährä, olenk enemä remprant vai pikasso?
Tein tänäpe syvällise huamio ystävyyrest: hyvi ystävi tarvita mones, mut kirpputoril ja miksei muillaki ostoksil he ova välttämättömi. Puale hauskurest tule siit, ko voi luattavaisest kyssy ystävä miälipiret josta erinomasest hankinnast ja tiätä, et toine paneutu sihe ja sano juur niinko olet toivonukki. Et "ost vaa, see sopi sul" taik et "eik sul ol jo tomne?" Sitä paitt kaksil silmil näke enemä ko yksinäs.
Karvanaamakki voi hyvi. Jos kaik mene lailes, ni meil o jälles penikoi marraskuu loppupualel. Sohvin piräis olema hiuka sinnepäi. Ans katto ny.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
koton jälles
Tervessi Lapist. Reissu ol mukava ja vei murhet pois miälest, hetkeks.
Laitan reissukuvi joku päivä, ko saan aikaseks.
Kotipihal torellisuus löi päi silmi: pressut ol kaik irti ja vett saro iha oikosenas. Porsto lattial loris vesi nii eten meinannu saara väliove auki. See on paisunu ja kränittä viäläki.
Muuto ol kiva tull kotti. On hiljast ja rauhallist. Hain koirat perjanta-ehtost kotti ja he oliva kovaste ilossi. Turkit ol trimmattu ja kaik ol muutonki menny hyvi.
Katon kans ollanki ny ihmes: aluslevy ova kastun ja kupruileva ja vesisaret on luvattu joka päiväks. Ystävä käve aamul ottamas Takkupään laittamat pressut auki et katto vähän kuivais päivä aikan. Hän lupas tull ehtoste laittama ne jälles paikalles. Saa nährä kuivak se tarppeks et vois ajatel huava laittamist, vai tarvittek laitta uuret levyt. Huoh.
Täs vaihes näyttä jo silt, et se keväne teräspeltitarjous olis sittenki tullu halvemmaks ja mul olis ollu ehjä katto o mont kuukaut. Mut jälkiviisaus on sitä lai, mikä autta toissi, ei enä ittiän.
Viäläki päivittäin taistelen synkistelypeikko vasta, se vaani munt tual kato reunal. Yritän keksi muut ajattelemist ja koitan jaksa tehrä jotta, mikä piräis miäle virkempän. Kumminki välil tuntu et kokonaine seinä on kaatumas niska. Kamalint on tiato siit,et sen kaatuvan seinän takan on toine samanlaine orottamas.
Mut oli koton jotta hyväki orottamas: postlaatikos ol paketti, misä ol kirja ja lohruttavi sanoi ystävält. Kiitos hänel! See lämmit enemmä ko kahret villasukat. Samate kiitos teijän kannustavist kommenteistan ja avuntarjouksist! Tuntu lohrulliselt ajatell, et toise ova henkes mukan ja ajatteleva lämmiäste. Se autta osaltas jaksama täsä kaaokses.
Nyy mul on lisseks semne onkelma (toivottavast saan koht lakat valittamast) et olen lakannu luattamast toisse katontekijä. Hän rupes puhelema nii levottomi et mul men viimänenki usko häne ossamises. Hän ei selvästikä ossa mut ei myännä eikä tahro kuunnel neuvoi. Toisaltas hän olis valmis tulema huamen töihi ja jos kaik ruppeis menemä hyvi ni tyä vois ol valmis ens viiko aikan. Oikkiastas se olis vaa parin päivän tyä kahrelt miähelt, mut en uskall enä luatta sihenkä.
Olo on ko muinasel harakal. Jos nokk irtto ni pyrstö tarttu...
Ai nii, se kullankaivuu. Me oltti kultta kaivamas Laaniojal ja löyrettinki. Se jaetti tasan koko porukan keske, kaikil tul piän vesipott misä uis piän hitune kultta. Jourusin koko bussilastin silmätikuks, ko en suastun ottama oma osuuttan. Mut ajatelkka itte: semsel määräl kultta ei ol ko muistoarvo. Sit se pyäri piironkilaatikos muitte roinate joukos, mitä mul on ennestäski liiaks, ko ei sitä oikke suut heittä poiska. Mittä sil ei tee. Sen tähre en hualin sitä lainka.
Asi olis ollu eri jos sil olis ollu jotta rahallist arvo. Täsä tilanttes sil olis kysynttä, rahal. Mut ei semne täimunan kokkone hitune aut munt katonkorjaukse maksamises yhtä ja laatikois on, niinko sanott, muutonki ahrast.
Muuto kaik on hyvi.
Laitan reissukuvi joku päivä, ko saan aikaseks.
Kotipihal torellisuus löi päi silmi: pressut ol kaik irti ja vett saro iha oikosenas. Porsto lattial loris vesi nii eten meinannu saara väliove auki. See on paisunu ja kränittä viäläki.
Muuto ol kiva tull kotti. On hiljast ja rauhallist. Hain koirat perjanta-ehtost kotti ja he oliva kovaste ilossi. Turkit ol trimmattu ja kaik ol muutonki menny hyvi.
Katon kans ollanki ny ihmes: aluslevy ova kastun ja kupruileva ja vesisaret on luvattu joka päiväks. Ystävä käve aamul ottamas Takkupään laittamat pressut auki et katto vähän kuivais päivä aikan. Hän lupas tull ehtoste laittama ne jälles paikalles. Saa nährä kuivak se tarppeks et vois ajatel huava laittamist, vai tarvittek laitta uuret levyt. Huoh.
Täs vaihes näyttä jo silt, et se keväne teräspeltitarjous olis sittenki tullu halvemmaks ja mul olis ollu ehjä katto o mont kuukaut. Mut jälkiviisaus on sitä lai, mikä autta toissi, ei enä ittiän.
Viäläki päivittäin taistelen synkistelypeikko vasta, se vaani munt tual kato reunal. Yritän keksi muut ajattelemist ja koitan jaksa tehrä jotta, mikä piräis miäle virkempän. Kumminki välil tuntu et kokonaine seinä on kaatumas niska. Kamalint on tiato siit,et sen kaatuvan seinän takan on toine samanlaine orottamas.
Mut oli koton jotta hyväki orottamas: postlaatikos ol paketti, misä ol kirja ja lohruttavi sanoi ystävält. Kiitos hänel! See lämmit enemmä ko kahret villasukat. Samate kiitos teijän kannustavist kommenteistan ja avuntarjouksist! Tuntu lohrulliselt ajatell, et toise ova henkes mukan ja ajatteleva lämmiäste. Se autta osaltas jaksama täsä kaaokses.
Nyy mul on lisseks semne onkelma (toivottavast saan koht lakat valittamast) et olen lakannu luattamast toisse katontekijä. Hän rupes puhelema nii levottomi et mul men viimänenki usko häne ossamises. Hän ei selvästikä ossa mut ei myännä eikä tahro kuunnel neuvoi. Toisaltas hän olis valmis tulema huamen töihi ja jos kaik ruppeis menemä hyvi ni tyä vois ol valmis ens viiko aikan. Oikkiastas se olis vaa parin päivän tyä kahrelt miähelt, mut en uskall enä luatta sihenkä.
Olo on ko muinasel harakal. Jos nokk irtto ni pyrstö tarttu...
Ai nii, se kullankaivuu. Me oltti kultta kaivamas Laaniojal ja löyrettinki. Se jaetti tasan koko porukan keske, kaikil tul piän vesipott misä uis piän hitune kultta. Jourusin koko bussilastin silmätikuks, ko en suastun ottama oma osuuttan. Mut ajatelkka itte: semsel määräl kultta ei ol ko muistoarvo. Sit se pyäri piironkilaatikos muitte roinate joukos, mitä mul on ennestäski liiaks, ko ei sitä oikke suut heittä poiska. Mittä sil ei tee. Sen tähre en hualin sitä lainka.
Asi olis ollu eri jos sil olis ollu jotta rahallist arvo. Täsä tilanttes sil olis kysynttä, rahal. Mut ei semne täimunan kokkone hitune aut munt katonkorjaukse maksamises yhtä ja laatikois on, niinko sanott, muutonki ahrast.
Muuto kaik on hyvi.
tiistai 6. syyskuuta 2011
naurattais jos...
...lukisin tätä lehrest. Joskus myähemi voin naura vaik luen täält, mut nyy ei iha hymyilytä.
Aamuste tuul repel pressut katolt. Ei kokonas mut kuitenki. Soitin tyämiähil, ko heist ei ol kuulunu mittä perjanta jälkke. Toine ei vastan ja toise säätiarotus sanos etei täl viikol sara. Ei ol hättä. Just.
Sen jälkke rupes satama.
Sihe kastunel aluskattel ei paran laitta huapa ihan koht, sen tarvitte antta kuivu. Mut kuivamisen kans on hiuka nii ja näi, ko joka päiväl o luvattu saret. (ilmatiättelaitokse mukka) Ja viikoloppusi ei ne pojat tee mittä.
Mikä viäl voi mennä piäle? Juu, vaik mikä. Saatt nährä vaa.
Olen kumminki lährös torsta-aamul pohjosse kultta huuhtoma. Ei, en ot Takkupäät mukka pestäväks, ko meina koukki kullankappali Lemmejoest.
Nii et vaik täält ei vähä aikka kuulukka mittä, ni olen rilluttelemas. Taikk ainaki pois kotto.
Aamuste tuul repel pressut katolt. Ei kokonas mut kuitenki. Soitin tyämiähil, ko heist ei ol kuulunu mittä perjanta jälkke. Toine ei vastan ja toise säätiarotus sanos etei täl viikol sara. Ei ol hättä. Just.
Sen jälkke rupes satama.
Sihe kastunel aluskattel ei paran laitta huapa ihan koht, sen tarvitte antta kuivu. Mut kuivamisen kans on hiuka nii ja näi, ko joka päiväl o luvattu saret. (ilmatiättelaitokse mukka) Ja viikoloppusi ei ne pojat tee mittä.
Mikä viäl voi mennä piäle? Juu, vaik mikä. Saatt nährä vaa.
Olen kumminki lährös torsta-aamul pohjosse kultta huuhtoma. Ei, en ot Takkupäät mukka pestäväks, ko meina koukki kullankappali Lemmejoest.
Nii et vaik täält ei vähä aikka kuulukka mittä, ni olen rilluttelemas. Taikk ainaki pois kotto.
perjantai 2. syyskuuta 2011
muuttanu
Jos olet ihmetelly, misä olen, ni voin ilmotta, et olen muuttan. Mää asun nykysi Apatias, Synkkäinveljestenkujal. Älkkän tulkko kattoma. Tän ei pääs ilman passi. Ja pois pääsystäkä ei ol tiatto.
Tarttis vissi menn lääkäri, eten aja kottimennes reka al. Olissin sen jo tehny, jote mul olis noit poikki.
Näi syväl en ol pitkä aikka ollukka, vaik näit alhoi tule säännöllisest kolutuks. Ain on ylös noustu, mut nyy tuntu viävän aikka. Ja sitä en ittellen sois. Viäläkä.
Oma painolastis on katto, mikä on viäläki pualintekone. Keskmäine ol viime viikolopu Vähäpojan kans sitä tekemäs ja he saiva toise lappen tehryks. Nyy pojil on jälles muut tekemist ja homma siirty ain vaa.
Huusholli on ko rytökärpän pesä, mut olkko. Viäl me mahruta koiraten kans joukko.
Tarttis vissi menn lääkäri, eten aja kottimennes reka al. Olissin sen jo tehny, jote mul olis noit poikki.
Näi syväl en ol pitkä aikka ollukka, vaik näit alhoi tule säännöllisest kolutuks. Ain on ylös noustu, mut nyy tuntu viävän aikka. Ja sitä en ittellen sois. Viäläkä.
Oma painolastis on katto, mikä on viäläki pualintekone. Keskmäine ol viime viikolopu Vähäpojan kans sitä tekemäs ja he saiva toise lappen tehryks. Nyy pojil on jälles muut tekemist ja homma siirty ain vaa.
Huusholli on ko rytökärpän pesä, mut olkko. Viäl me mahruta koiraten kans joukko.
perjantai 19. elokuuta 2011
viimäne lomapäiv
Ole ollu valla verka koko viiko. Enimäkses istunu ja lukenu.
Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.
Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.
Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.
Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.
Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.
Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.
Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.
Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.
Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.
Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.
Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.
Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.
Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.
Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.
Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.
Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.
Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.
Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.
Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.
Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.
Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.
Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.
tiistai 16. elokuuta 2011
hankkeis
No nii, nyt mul on sit uus katto. Pressust.
Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.
Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.
Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.
Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.
Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.
Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.
Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.
Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.
See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.
Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.
Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.
MRRR.
Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.
Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.
Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.
Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.
Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.
Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.
Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.
Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.
See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.
Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.
Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.
MRRR.
perjantai 12. elokuuta 2011
painajaine
Joskus voi tapahtu merkillissi heti ensimmäiseks.
Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.
Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?
Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.
Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.
Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.
Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.
Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.
Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.
Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?
Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.
Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.
Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.
Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.
Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
lomal
Kell on pual seittemä ja mää ole ollu ylhäl jo viirest saakk. Keitin kaffet ja ko lehrejakaja ol käyny ni istusi oikke pitkän kaava jälkke tuvan pöyrä viäres lukemas. Viimätteks täyti keskviikkoliitten ristiko.
Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.
Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.
On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.
Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.
Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.
Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.
On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.
Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.
lauantai 6. elokuuta 2011
kova hinta
Tehti eilä keskimmäise pojan kans pihasiivo, ko on kerra lava pihal. Saatti koko lava täyttö ryänä, se ol jälles lissäntyn ittekses ko en ollu vahtinu.
Katol on pressut ko luvatti saret, mitä ei ol kylläkä tullu. Ainaka viäl.
Lava on ihan täys, vaik ensiks ajattelin, etei sin pali mittän pistettävä olis.
Pressu roikkuva akkuna eres ja paukkuva tuules. Nurmikko ei ol leikattu enkä tiär kosk leikatanka.
Siit hualimat leimukukat yrittävä keventtä tunnelma. Näit o seittemä eri färi punast, täsä näky kolm. Ja ukohattu joukos.
Pari färi lissä. Erot on piäni mut selvi ko luannos näke, kuvas ei niinkä.
Kattoremppa tule kalliks. Mun vaival vaalima humalaporttin men kanivinoks. Samal tuhoutus yks köynnösruusu, mink olin kans juur saanu uskoma, et hän viihty paikasas. Toivota nyy et heil riittä into kasvamisse viäl ens suvenakki.
Täsä o tuho aiheuttaja. Ko yks miäs siirtä tommost telinet, se ei ain men sinne mihen pitäis. Kaik mikä on tiäl mene nurin ja poikki. Syreenist veretti moottorsahal pualet pois et ylipäätäs mahrutti tuaho seinäviäre. Huoh.
Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.
Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.
Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.
Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.
Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.
Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.
Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.
Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.
perjantai 5. elokuuta 2011
tuuliajol
Mult on taas vaihteks karonnu elämä.
On kuulkka aika mullistus ko tämsel erakol on kaks miäst mekkaloimas katol. Et se mun torppan kestäki semmost turjamist! Eilä läksin pois pöyrä viärest ko tunnus et välikato putto niska. He kiskoiva vintti semssi jessukse pitki ja paksui puit tukema vesikatto ja oli jo iha varma, et siin käy huanoste. Tänä ole onneks pois jos kumminki tapattu jotta.
Miätesi aamuste lähtiessän, et se on myäs aikamoine luattamukse osotus, ko päästä kaks melko viarast ihmist muljama kottis. Nykki jätin avame ove, et he pääsevä vintil. Heil o mahrollisus tutkit koko talo ja vaati usko toise ihmise et anta sen mahrollisuure.
Mul ei ol luanistan mikkä tekemine ehtosi sen jälkke, ko tyämiähet on lähteny. Mul o sihe mennes menny kaik voima ja energia enkä pyst enä ko nauttima hiljasuurest. Telkkari en ol kattonu koko viikkos, ko he kirvottiva antenni pois tiält eikä ol laittan sitä takas. En kyl ol kaivannukka.
Olen myäs huamannu, et ko olen ny ollu hiukan paremmas kunnos pari päivä, ni en millä tekis mittä mist tule kippiäks. Olen täl haava nii kertakaikkise kyllästyn kippiän olemisse ja oikkiastas olemisse ylipäätäs, et voissin vaik muutta toisel paikkakunnal. Taik toisse maaha. Jos siit olis appu.
Kattelin vaatekaupa ikkunas villatakki. Tunnus et juur tommose tahtoissi vettä yllen. Onk se merkki siit, et suvi sais loppu? Et voisis pukke päälles jotta muutaki ko kesäkrekkali. Toisaltas ole näitte tyätyäpäivitte aamuin oikke paneutunu pukemisse. Voisin ruvet pitämä keskikkäste muatiploki :D
Ko koton kulke ain siin samas pairas ja farkuis taik kuumin päivin iankaikkises mekos, ni ihmiste ilmoil lähties teke hyvä nosta peili esil ja oikke miätti, mitä laitta ylles. Ei siihe kovin paljo tul vaihtelu, ko mul on kaik vaatte musti taik valkossi eikä niitäkä montta, mut siit hualimat. Taik sen tähre, kuis sen sit tahtoki ajatel.
Ens viikol o sit loma. Jos sit helpottais ja sais taas tyyrätyks elämätäs.
On kuulkka aika mullistus ko tämsel erakol on kaks miäst mekkaloimas katol. Et se mun torppan kestäki semmost turjamist! Eilä läksin pois pöyrä viärest ko tunnus et välikato putto niska. He kiskoiva vintti semssi jessukse pitki ja paksui puit tukema vesikatto ja oli jo iha varma, et siin käy huanoste. Tänä ole onneks pois jos kumminki tapattu jotta.
Miätesi aamuste lähtiessän, et se on myäs aikamoine luattamukse osotus, ko päästä kaks melko viarast ihmist muljama kottis. Nykki jätin avame ove, et he pääsevä vintil. Heil o mahrollisus tutkit koko talo ja vaati usko toise ihmise et anta sen mahrollisuure.
Mul ei ol luanistan mikkä tekemine ehtosi sen jälkke, ko tyämiähet on lähteny. Mul o sihe mennes menny kaik voima ja energia enkä pyst enä ko nauttima hiljasuurest. Telkkari en ol kattonu koko viikkos, ko he kirvottiva antenni pois tiält eikä ol laittan sitä takas. En kyl ol kaivannukka.
Olen myäs huamannu, et ko olen ny ollu hiukan paremmas kunnos pari päivä, ni en millä tekis mittä mist tule kippiäks. Olen täl haava nii kertakaikkise kyllästyn kippiän olemisse ja oikkiastas olemisse ylipäätäs, et voissin vaik muutta toisel paikkakunnal. Taik toisse maaha. Jos siit olis appu.
Kattelin vaatekaupa ikkunas villatakki. Tunnus et juur tommose tahtoissi vettä yllen. Onk se merkki siit, et suvi sais loppu? Et voisis pukke päälles jotta muutaki ko kesäkrekkali. Toisaltas ole näitte tyätyäpäivitte aamuin oikke paneutunu pukemisse. Voisin ruvet pitämä keskikkäste muatiploki :D
Ko koton kulke ain siin samas pairas ja farkuis taik kuumin päivin iankaikkises mekos, ni ihmiste ilmoil lähties teke hyvä nosta peili esil ja oikke miätti, mitä laitta ylles. Ei siihe kovin paljo tul vaihtelu, ko mul on kaik vaatte musti taik valkossi eikä niitäkä montta, mut siit hualimat. Taik sen tähre, kuis sen sit tahtoki ajatel.
Ens viikol o sit loma. Jos sit helpottais ja sais taas tyyrätyks elämätäs.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
harmitust
Joku raja tarttis kerjämiselläki ol.
Mul o alkan tul viikottaisi kirjei silt nukkuvitte hyväntekeväisysyhristykselt. Et yhrel rahamääräl saa nii mont rokotust taik koulureppu taik mitä millonki jossa kaukases maas. Kyl vissi saaki, mut jos he lähettävä mul kuus kirjet kuukaures ni sihe mene enemmä raha ko mul o vara lähettä.
Näit kirjei rupes tulema kiihtyväs tahris se jälkke, ko sitoutusi osallistuma toise samalaise seuran kautt kummilapse ylöspitto. Vissi hee meinas et ko yhrel luppa, ni luppa toisellekki. Kirjeis o eine syyllistävä maku, mut see voi ol lukija miälkuvistustaki. Kerra olen heil kertonu, eten tahro semssi kirjeit postlootahan, ko ole vallan kykenevä ottama itt yhteyt jos tunnen tarvet. Ei sil mittä vaikutust ollu enkä ol uurestas soittan.
Nyy olen lisseks ruven saama tält kummikakaran kaittijalt kirjei, et mul o maksui rästis. En ymmär kui se vois ol mahrollist, ko maksu mene automaattivelotuksen mun tililtän joka kuukaus. Ja on menny kans, sen olen tarkistan.
Näit kirjei on kans tullu ny koko alkuvuare ajan, nii et ruppe olema jo muutaman kuukaure maksut siäl postikuluje osastol. Kummimukul saa oll vissi ilma.
Olenki ruven harkittema, et taita mun vähäset avustukse ol tarppe jossa muuhal ko tyällistämäs tehottomi aikussi. Ja ruppe riittämä tämne lakkamaton kerjämine.
Voi kyl ol, et se on tehokastaki, vaikkei juur minu tepsikkä. Joku toine voi pelkäst kyllästymisest heltty. Ja sen uskon, et järjestöil on rahantarvet, kenel ei olis. Mut joku raja sentän tarttis pittä.
Mun miälest.
Mul o alkan tul viikottaisi kirjei silt nukkuvitte hyväntekeväisysyhristykselt. Et yhrel rahamääräl saa nii mont rokotust taik koulureppu taik mitä millonki jossa kaukases maas. Kyl vissi saaki, mut jos he lähettävä mul kuus kirjet kuukaures ni sihe mene enemmä raha ko mul o vara lähettä.
Näit kirjei rupes tulema kiihtyväs tahris se jälkke, ko sitoutusi osallistuma toise samalaise seuran kautt kummilapse ylöspitto. Vissi hee meinas et ko yhrel luppa, ni luppa toisellekki. Kirjeis o eine syyllistävä maku, mut see voi ol lukija miälkuvistustaki. Kerra olen heil kertonu, eten tahro semssi kirjeit postlootahan, ko ole vallan kykenevä ottama itt yhteyt jos tunnen tarvet. Ei sil mittä vaikutust ollu enkä ol uurestas soittan.
Nyy olen lisseks ruven saama tält kummikakaran kaittijalt kirjei, et mul o maksui rästis. En ymmär kui se vois ol mahrollist, ko maksu mene automaattivelotuksen mun tililtän joka kuukaus. Ja on menny kans, sen olen tarkistan.
Näit kirjei on kans tullu ny koko alkuvuare ajan, nii et ruppe olema jo muutaman kuukaure maksut siäl postikuluje osastol. Kummimukul saa oll vissi ilma.
Olenki ruven harkittema, et taita mun vähäset avustukse ol tarppe jossa muuhal ko tyällistämäs tehottomi aikussi. Ja ruppe riittämä tämne lakkamaton kerjämine.
Voi kyl ol, et se on tehokastaki, vaikkei juur minu tepsikkä. Joku toine voi pelkäst kyllästymisest heltty. Ja sen uskon, et järjestöil on rahantarvet, kenel ei olis. Mut joku raja sentän tarttis pittä.
Mun miälest.
maanantai 1. elokuuta 2011
tyät käynnis
Meil o alkan kattotyät. Kaks miäst purka katto ja teke uuren tilal. Olen aamuste tilan roskalavan pihal et saara kattohuavariakalat viätty kaatiksel. Kamal ko siitäki tule huano omatunto, et se tartte viär kaatopaikal eikä sitä voi käyttä mihenkkä hyäryllisse.
Perjantaehtost oltti Takkupään kans Raumal Mustan pitsi yäs. Väkki ol paljo liikkel ja tunnelma mukava, mitä ko ol nii lämmiä ilma ja kaunis ehto. Koton istutti viäl trekoolis jonku aikka nauttimas hämysest yäst.
Lauanta tul vähäpoik perhes kans marjoi noukkima. Hyvä ko heil kelpas, ete valla varis puska al. Pikkane Taavi kans noukes marjoi, mut yhtläisest ajo niit pois ämpärist jos ei pitän vaari. Poik ol kurejas täyn, mut ei tehny mittä paha, oli vaa vilkas. Isän kans he kävevä hiukan kävelemässäki ja naapuris kyläs, ko poja aik rupes tuleman pitkäks.
Kaik musta viinmarja ei ollu viäl kypsi. Puskat on nii valtavi et alamaisis oksis marjat o viäl raakoi. Valkose varisiva jo kovaste, punase saatti kaik taltte ja iso osa karviaisist. Päivä men mukavaste ja mun o miälen hyvä ko näi jälles Taavitakki.
Tämä viikko o viäl tyätöit ja sit olen kaks viikko lomal. Kattotyä lahotta mun lomamatkasuunnitelman: mun pit mennä Issonkyrö 1700-luvu markknoil, mut sillo o juur se huapakattotyäpaja, misä laiteta kattohuapa mun talollen. En oikke voi lähti liassu ja sanno et tehkä nyy hyvä tyät...
Hiuka harmitta, ko en viimäsvuannaka päässy. Ens vuan sit, jote taas tul jotta estet.
Ilma onneks eine viilennys, ete miästen tarvit semses kamalas kuumures katol heilut. Nyy ei vaa saisis satta ainaka viikkon, et tyä etenis aikataulus.
Monelaissi vaatimuksi.
Perjantaehtost oltti Takkupään kans Raumal Mustan pitsi yäs. Väkki ol paljo liikkel ja tunnelma mukava, mitä ko ol nii lämmiä ilma ja kaunis ehto. Koton istutti viäl trekoolis jonku aikka nauttimas hämysest yäst.
Lauanta tul vähäpoik perhes kans marjoi noukkima. Hyvä ko heil kelpas, ete valla varis puska al. Pikkane Taavi kans noukes marjoi, mut yhtläisest ajo niit pois ämpärist jos ei pitän vaari. Poik ol kurejas täyn, mut ei tehny mittä paha, oli vaa vilkas. Isän kans he kävevä hiukan kävelemässäki ja naapuris kyläs, ko poja aik rupes tuleman pitkäks.
Kaik musta viinmarja ei ollu viäl kypsi. Puskat on nii valtavi et alamaisis oksis marjat o viäl raakoi. Valkose varisiva jo kovaste, punase saatti kaik taltte ja iso osa karviaisist. Päivä men mukavaste ja mun o miälen hyvä ko näi jälles Taavitakki.
Tämä viikko o viäl tyätöit ja sit olen kaks viikko lomal. Kattotyä lahotta mun lomamatkasuunnitelman: mun pit mennä Issonkyrö 1700-luvu markknoil, mut sillo o juur se huapakattotyäpaja, misä laiteta kattohuapa mun talollen. En oikke voi lähti liassu ja sanno et tehkä nyy hyvä tyät...
Hiuka harmitta, ko en viimäsvuannaka päässy. Ens vuan sit, jote taas tul jotta estet.
Ilma onneks eine viilennys, ete miästen tarvit semses kamalas kuumures katol heilut. Nyy ei vaa saisis satta ainaka viikkon, et tyä etenis aikataulus.
Monelaissi vaatimuksi.
torstai 28. heinäkuuta 2011
hiljast
Olettak huamann, kui mailma o hiljentyn? Istusi eilä ehtopäiväl keinus ja oikken kuuntelemal kuunteli, et laulak jossa eres yks lintu, mut ei mittä. Ei inaustaka. Ei eres tuullu yhtä, nii et olis jotta puitte humina kuulunu.
Ei muut ko koirate läähätyst. Heil on kuuma ja ko vähä väli tarvitte juast ja haukku jotta häiriö, torellist taik kuvitelttu, ni läähätyksest ei meina tul loppu lainka. Komenna välil ne sisäl et rauhottuva ja muistava juara.
Muistattek, ko yhten vuan jourusi paketoima kirsikoi sukkin ete ampiaise olis syäny kaikki marjoi? Tänä vuan ei ollu sitä murhet, sil et kirsikkapuu on kualemas eikä tehny ko yhre kirsika.
Faarelmi sit tuleki paljo. Penssa ova iha väärälläs marjoi ja raakilei. Siroin keväste versot tukevaste, mut paino on niin pali, et toine tukipuu o menny poikki. Ei se pelkästäs marjoje painost ol katkennu, meil o ollu muutama rajump ukkospuusk. Ihme ete ol puit kaatun.
Nii, faarelmi tulis nyy. Mut ei niist ol syätäväks eikä pakastettavaks. Enkä aio niit myyräkkä.
Kärpäse syävä ne. Olettak ikän kuullu taik nähny?
Ne pirulaise imevä faarelmat tyhjiks. Eikä niit ol mittä iha vähä, eikä vaa yht lai. Koko pusk kuhise kaikenkokossi ja -muatossi kärvässi.
Ei mul ol nii suurt sukka taik nii mont, et voissi suajel faarelmat samal taval ko kirsika muina. Eikä aut myrkyttäkkä, sit ei voi itekkä syär. Voisik niit amppu? Miäl tekis.
Mää ole rauhalline ja joviaal ihmine, mut tomse häirikkökärväse saava mun murhahimon herämä. En voi enä men likellekkä, ko primitiivireaktio vaani takaraivos.
Naapurtorpast ol sunnunta lehres myynti-ilmotus. Ans katto kumssi ihmissi tule. Ole jollantaval nii tottun olema tääl itteksen ilma naapurei, et en oikkestas välitäis kenestäkkä. Muutamal tutul ole kertonu, et nyy olis mahrollisuus pääst oikke mun naapuriksen, mut kamal vastu on suasitel kenellekkä torppa, mitä ei ol hoirettu viimäste viirentoist vuare aikan millän taval ja mikä o iso remonti tarppes.
Toisaltas olis kiva, ko joskus näkyis valo naapuri akkunast. Paitti et mun on tiäviaruspuskan kasvanu niin tihiöiks, ete siält mittä näy.
Ja aniharvon kukka pääse naapureitas valittema. Paras ratkasu olis ko ostais itte koko mörskän.
Olen loputakki keksiny ittellen systeemin, mil saan tehryks hiuka pihatöit. Kykenen yhten taik kahten ehton tekemä istutus- taik ruaholeikkuutöit trekoolis, taik mitä ny millonki on tarvis. Sit olen taas niin kippi et mene kolm päivä toipumisse. Sen jälkken kykenen taas hiuka töihi. Täl taval ja Takkupään avul saan piretyks nurkat jonkunäköses kunnos ja miäliki on paremp. Toipumispäivät koitan kulutta lueskelemal.
Ens viikol piräis sit alka kattotyät. Saa vihron nua paukkuvat pressumytyt tualt katolt pois ja kunnollise suajan talol. Alka ol viimäset ajat tehrä semssi töit.
Kuvalisäys, toristusaineistoks:
Kattoka nyy, niit o iha jessuksest, kärvässi.
Tommost jälkke sit tule. Kuka noit vois syärä, yäk.
Sentä jottan kaunistakki löyrys. Kuuliljal on kaunis kukka.
Ja tämä on Akrimarketi flikkate mukka kameleonttileht. En ol ikä enne nähny. Siin näky myäs kui se on istutettu hakken keskel. Pajukko vähene ja kukkase voiva hyvi.
Koirat istuskel kivel sil aikka ko otin kuvi. Ja ain katota eri suuntti, jote ol mittä häiriöt.
Lilli olis taas trimmaukse tarppes. Tukk silmil ja korvat tomse turssa.
Muatovalio-Sohvi oli näkevänäs pellol jotta miälenkiintost. Hän o myäs saanu päähäs rikkaruahosiämeni, muistattak niit semssi ko tarttu housulahkesse eikä irto millä? Sohvi kanta niit päässäs tavan takka.
Viimätteks nappasin viäl kuvan siit mist talvellakki: saunan trapult päi puuhuanet. Viherkäist on.
Ei muut ko koirate läähätyst. Heil on kuuma ja ko vähä väli tarvitte juast ja haukku jotta häiriö, torellist taik kuvitelttu, ni läähätyksest ei meina tul loppu lainka. Komenna välil ne sisäl et rauhottuva ja muistava juara.
Muistattek, ko yhten vuan jourusi paketoima kirsikoi sukkin ete ampiaise olis syäny kaikki marjoi? Tänä vuan ei ollu sitä murhet, sil et kirsikkapuu on kualemas eikä tehny ko yhre kirsika.
Faarelmi sit tuleki paljo. Penssa ova iha väärälläs marjoi ja raakilei. Siroin keväste versot tukevaste, mut paino on niin pali, et toine tukipuu o menny poikki. Ei se pelkästäs marjoje painost ol katkennu, meil o ollu muutama rajump ukkospuusk. Ihme ete ol puit kaatun.
Nii, faarelmi tulis nyy. Mut ei niist ol syätäväks eikä pakastettavaks. Enkä aio niit myyräkkä.
Kärpäse syävä ne. Olettak ikän kuullu taik nähny?
Ne pirulaise imevä faarelmat tyhjiks. Eikä niit ol mittä iha vähä, eikä vaa yht lai. Koko pusk kuhise kaikenkokossi ja -muatossi kärvässi.
Ei mul ol nii suurt sukka taik nii mont, et voissi suajel faarelmat samal taval ko kirsika muina. Eikä aut myrkyttäkkä, sit ei voi itekkä syär. Voisik niit amppu? Miäl tekis.
Mää ole rauhalline ja joviaal ihmine, mut tomse häirikkökärväse saava mun murhahimon herämä. En voi enä men likellekkä, ko primitiivireaktio vaani takaraivos.
Naapurtorpast ol sunnunta lehres myynti-ilmotus. Ans katto kumssi ihmissi tule. Ole jollantaval nii tottun olema tääl itteksen ilma naapurei, et en oikkestas välitäis kenestäkkä. Muutamal tutul ole kertonu, et nyy olis mahrollisuus pääst oikke mun naapuriksen, mut kamal vastu on suasitel kenellekkä torppa, mitä ei ol hoirettu viimäste viirentoist vuare aikan millän taval ja mikä o iso remonti tarppes.
Toisaltas olis kiva, ko joskus näkyis valo naapuri akkunast. Paitti et mun on tiäviaruspuskan kasvanu niin tihiöiks, ete siält mittä näy.
Ja aniharvon kukka pääse naapureitas valittema. Paras ratkasu olis ko ostais itte koko mörskän.
Olen loputakki keksiny ittellen systeemin, mil saan tehryks hiuka pihatöit. Kykenen yhten taik kahten ehton tekemä istutus- taik ruaholeikkuutöit trekoolis, taik mitä ny millonki on tarvis. Sit olen taas niin kippi et mene kolm päivä toipumisse. Sen jälkken kykenen taas hiuka töihi. Täl taval ja Takkupään avul saan piretyks nurkat jonkunäköses kunnos ja miäliki on paremp. Toipumispäivät koitan kulutta lueskelemal.
Ens viikol piräis sit alka kattotyät. Saa vihron nua paukkuvat pressumytyt tualt katolt pois ja kunnollise suajan talol. Alka ol viimäset ajat tehrä semssi töit.
Kuvalisäys, toristusaineistoks:
torstai 21. heinäkuuta 2011
kulttuurelämä
Eilä ol hiano ehto kulttuurriantojen paris.
Ensiks käven hakemas Takkupään mukka ja mentti Naantali syämä. En ollu maananta jälkke syän kunnollist ruakka enkä eilä oikke mittä, nii et ruak maistus mahrottoma hyvält. Ostetti viäl jäätelöt rannast, ko käveltti takas autol. Nam.
Naantalis o iha oma tunnelmas näin kesäsi, varsinki ehtol ko väki kävele ja pyäräile rannas, istu syämäs ja kaljal taik mitä kukaki sit teke. Ainuv häiriö ol mukula, niit ol paljo. En ymmär et mukulitte kärryt tarvitte tuar ravintola sisäl enkä sitä, ete niil opeteta mittälai käytöstavoi. Eilä ei onneks ollu pahimppi kiljukauloi ja häiriköi liikkel, ainaka samas ravintolas.
Sit ajeltti Rymättylä teatteri. Heil ol parkkipaikoist hiuka pula, mut mee lykätti Siäväne tiäviäre orottama, ei hän sen kummemppa paikka tarvinnu, kiltt auto.
Näytelmä ol hyvä, esitys ol hyvä, näyttelijä kesäteatterilaisiks erinomassi. Hauska et ihmisist, mik on tunten jo kymmeni vuassi, löyty tämssi uussi puali. Mää olin valla ihastunu Mähöse :) Hän o muutonki mukava miäs, mut nyy hän yllät. Harmi et tänä o viimäne esitys, olissin voinu menn toisenki kerra.
Loppupualel esityst rupes pisaroima, ei iha satteks asti mut hiukan kumminki. Ihmisil tul aika vähti. Olivak sokerist vai mikä kiusas. Mää tapon hyttyssi vissin kilo (enkä syän yhtäkä) ja silti on kintut täyn puremi.
Olin koton hiuka yhre jälkke yäl. Oli pakko lukki viäl kirja hetke aikka, ko muuto ajatukse pyärivä viäl esitykses. Aamuste heräsinki vast tyäpuhelime soitto. Toivottavasten kuulostin silt, et olin ollu hereil jo kaua.
Kyl vaa tarvittis ussemi kerät luus ja lähti muuhal näkemä mailma. Koton on kiva, mut sit sen vast huama, ko vähä käy kylässäki. Ja tuuletta päätäs.
Ensiks käven hakemas Takkupään mukka ja mentti Naantali syämä. En ollu maananta jälkke syän kunnollist ruakka enkä eilä oikke mittä, nii et ruak maistus mahrottoma hyvält. Ostetti viäl jäätelöt rannast, ko käveltti takas autol. Nam.
Naantalis o iha oma tunnelmas näin kesäsi, varsinki ehtol ko väki kävele ja pyäräile rannas, istu syämäs ja kaljal taik mitä kukaki sit teke. Ainuv häiriö ol mukula, niit ol paljo. En ymmär et mukulitte kärryt tarvitte tuar ravintola sisäl enkä sitä, ete niil opeteta mittälai käytöstavoi. Eilä ei onneks ollu pahimppi kiljukauloi ja häiriköi liikkel, ainaka samas ravintolas.
Sit ajeltti Rymättylä teatteri. Heil ol parkkipaikoist hiuka pula, mut mee lykätti Siäväne tiäviäre orottama, ei hän sen kummemppa paikka tarvinnu, kiltt auto.
Näytelmä ol hyvä, esitys ol hyvä, näyttelijä kesäteatterilaisiks erinomassi. Hauska et ihmisist, mik on tunten jo kymmeni vuassi, löyty tämssi uussi puali. Mää olin valla ihastunu Mähöse :) Hän o muutonki mukava miäs, mut nyy hän yllät. Harmi et tänä o viimäne esitys, olissin voinu menn toisenki kerra.
Loppupualel esityst rupes pisaroima, ei iha satteks asti mut hiukan kumminki. Ihmisil tul aika vähti. Olivak sokerist vai mikä kiusas. Mää tapon hyttyssi vissin kilo (enkä syän yhtäkä) ja silti on kintut täyn puremi.
Olin koton hiuka yhre jälkke yäl. Oli pakko lukki viäl kirja hetke aikka, ko muuto ajatukse pyärivä viäl esitykses. Aamuste heräsinki vast tyäpuhelime soitto. Toivottavasten kuulostin silt, et olin ollu hereil jo kaua.
Kyl vaa tarvittis ussemi kerät luus ja lähti muuhal näkemä mailma. Koton on kiva, mut sit sen vast huama, ko vähä käy kylässäki. Ja tuuletta päätäs.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)