joulkuu alko

Olen vähitelle tehny sitä joulsiivo. Mitä enemä siivon, sitä kamalemp kaaos tule. Posrstos o paffilaatikko täyn poisheitettävä roina, paperkassilline kiärrätettävä tavara ja tuvan penkil monttalai pesula taik vintil viätävä. Huoh.
Olen samal tehny ison jouko keske-erässi käsitöit ja muit hommi valmiks.

Esimerkiks ommellu kamari uuret verhot:

 Nee ova täsä viäl tuvan penkil, en jaksan ripusta niit viäl. Kangas o iankaikkise vanha, kylläki PMK valmistama mut jottalai sorajälkkeist viskoosi taik silla. Ohkast, kauniste laskeutuva ja kappia. Olin ne jo aikka mailmas leikan sopiva mittasiks, mut ne ova kiärin kaapeis ja laatikois mullaki jo kymmeni vuassi, ja sitä enne Saimi-tätil. Hän o joskus hamstran muttei koska tullu ommelleks. Taita ol sukuvika.

Tätä tyyki on toinenki pala, eine paksemppa ja ruusu-kuviol. Ompele joskus toisekki verhot. Ehkä.

Sit löysin tämse erinomase raikka ja jouluse tyynytarppe:

Yäk. Mist ole mahtan nuaki osta? En varmaste itäraja takka, vaik färeist ja kuvioist voisis nii päätel. Olkko ny joulupyhät tosa pikkutyynyte pääl, niil o uure perhejäsene mukava maat. Voivat oll joulu jälkke jo roskiskelpossi.

Osti Lillit varte uure joulvalot, mikkä viriti vanha klasipurkki kuusemommosten kans. Ajastin pitä kova surina, mut toimi sentä. Otin kyl siitäki kuva, mut se ei suastu latautuma tänn. Jourutt kuvittelema sen.

Kamalan vaikkia löytä sopevi joulvaloi, vaik valikoima kyl piissa. Enkä sittenkä tykk noist mikkä ostin. Niis o liia sinine valo, ulkko näyttä silt et meil on telkkar auki.

Huame istun telkkari eres skumppaklasi käres ja vahta ihmiste hamei ja kampauksi. Verenpaine luultavast nouse, mut ei voi autta.

Päiväl tule Tuntematon sotilas, saa nährä voink katto sitä tänä vuan. Kaikkin vuasin en ol voinu, ko tule nii surk. Ajattelen omi poikkian samois tilantteis ja olen kiitolline, et meil o rauha jatkun jo näin kaua. Jos jotta rukkoilen, ni sitä et se sais jatku erelles iankaikkisest. Muuhallakki mailmas eikä vaa meil.

Joulkortei meina tänäehtost viäl värkät. En joka vuas lainka lähetäkkä kortei, mut tänä vuan taas aion. Mut tuska o siinäki: kosk en tykk tehrä suuri sarjoi missä asias, ni pakka ireat loppuma. Vaik joulkortt voisis oll kaikil sama, ko niit lähetetä vaa yks joka huusholli. Mut ei, mun tarvitte tehrä erilaissi. Suurimaks osaks ainaki.

Osti yhre hajusinti joultunnelma luama, mut nyy näyttä silt et mun nokkan ruppe vuatama ko see o sisäl. Nosti sen tampuurin pualel, mut haise se siäläki. Taas o yks asi mist o luavuttava: joulukuka. Hyasintt otta niink sanott nokka ja joultäht ei menesty muuto. Ei pali jää muit ko tulilatva ja joulkaktus. Eikä kumpika tuaksu.

Joulus parast taita oll sen orottamine.