lauantai 31. joulukuuta 2011

vuare viimäne päivä

Tämä o ollu pitkä vuas. Jollan taval tuntu silt, et viime joulu oli ainaki kaks vuat sitt. Aika on kumminki kulunu äkki, siit ei nykysi tahro saara kiines.

Mone muisteleva nyy mennyt vuatt ja ennakoi tuleva. Semse tule miäle näi vuare vaihtues. Pistä hunterama, kummottis o eläny ja mitä meina jatkos tehrä.

Ennen tehti uure vuare taikoi: valettin tina ja katotti peili kynttlä valos. Tekissi vissi viäläki, jos olis seura, mut ei semse taikomise tunnu yksnäs miltä. Ja tiärän muutonki mitä ens vuan o orotettavis: särkky ja kivuloist elämä. Mitä tule lisseks, saa orotta ilmestymistäs.

Ulkon sata lunt. Vähä aikka takasi sitä tul oikke sakkiast, mut ei se juur maas näy. Sen verra o maa valkone, et ehtost o eine valusemppa ko tähä saakk. Koira oliva pihal aamupäiväl ja haukusiva joka suunnal. Mahtok ol taas joku jänisjahti menos vai ammuttink raketei.

Katt on pitäny mekkala tuvas. Se hyppä joka paikas, tule päiv päivält rohkemaks ja kokeile ain jotta uut. Viimäne villitys o Sohvin kans riakkumine. See käy näi: härnätä koira see verra, et se ruppe ryntäilemä pisin tuva lattia. Jos se meina lakat, juasta sen noka alt hänt paksun taik hypätä sen seljä ylitte pari kertta. Sit ko koira innostu tarppeks ja riakku yksnäs lattial, istuta pöyrä taik penkin kulmal ja kattella sitä ko kirkovaivast.

Me Lillin kans seurata sitä touhu ja puristella päitäm: sekopäissi kakari. Paitt yhren kerra Lilliki riahannus ja hak nalles, ravistel ja heittel sitä oikke aika taval, mut rauhotus sit ja tul mun jalkoihin maate.

Olen hiuka korjan jo pois joulukoristei. Ei niit pali ollukka, nii et se on äkkin tehty. Joulruua on jo syätty, repetterilaatikko meinasi tehrä tänä syätäväks. Ehtost pupellan ruisknapei katkarapusoossin kans ja juan klöki pääl. En raskitte avat ainuva samppanjapulloan, ko en muistan käyr puaris hakemas piänemppä pottu. Kaaran siiteri korkkian klassi ja kippistän tuleval vuarel.

Naapurkyläs ammuta vissi tänäki vuan raketei koko ehtost, nii et riittä ko käännän keinutualin toissinpäi ja kattele sitä tulitust akkunast. Joinaki vuasin o ollu sempäiväne jyske ja räiske, et ihmetell täyty, mist ihmisil riittä aikka ja raha semsse. Jos siäl ei tänä vuan ammuskella, ei haitta: mun vuaten vaihtu vaik mailm olis valla verka. Ei sihe tarvita minkänkaltast ampumist. Mitä vähemmä, sen parempi. Joka asias.

Mut jotta perinteit mullaki on: joka vuas jaksan katto telkkarist Illallinen yhdelle. Tänä vuan se tule jo kolme aikka päiväl, mut se ei haitta. Ei ainaka sen tähre tarvit valvo, jos sattu nukuttama ehtost.

Erinomase hauska vuare 2011 viimäse päivä ehtot kaikil!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

vihroinki hiljast

Joulu men menojas ja oli mukava. Poja oliva aatton syämäs, joulpäivän viätin mummu sänkys lahjakirjan ja suklan kans ja tapaninpäivän kävi pojanpoik vanhempines. Tosin meil ol menny sähköt jo aamuyäst ja oliva pois kokonaise vuarokautte, nii et heijä viarailus jäi hiuka tynkäks.

Istusi sit maananta ehtost kynttilä valos lukemas, ko Kasvattaja tul hakema koiranpenikoi. Taskulampu valos pakatti heijät laatikko ja he läksivä, Sohvi jäi kotti.

Sohvi ja katti ei tullu oikke toime niinkaua ko pennu oliva tääl. Sohvi pualust penikoitas eikä antan katin tulla tuppa lainka. Katt onki nyssit nukkun mun sänky jalkopääs nämä yät, nii et periaatteist o luavuttu. Huoh.

Ko pennu läksivä ni Sohvi rentoutus, nukus kon tukki mont tuntti ja on nyy ruven hyväksymä katinki. Katt o rohkastun ja touhu jo aika taval, ei kumminka iha niin ko viime viikol. Ko hän huama et hän voi läväst Sohvit päi näkkö ja pääse kiippemä koira ulottumattomi, ni meil alka taas normaali arki.

Myrsky ei tehny muit tuhoi meil ko vääns pikkula ove viuluskaiseks, nii et sitä on vaikki saar kii. Puut on pystys ja kaik paika ehjän. Mut luulin kyl eilä ehtost, ko olin saunas, et koko rakennus lähte tuule mukan. Lehres sanotti, et eilä ei ollu niin kova tuul ko maananta, mut se vissi sit soves tähän peremmi, ko tunnus pali hurjemmalt.

Nyy on nii hiljast ja kaunist, aurink nouse kirkkal taival ja on niinko ei olis ikä mittä myrsky ollukka.

Koirat o ulkon ja rähisevä. Ollek naapurin kissa taas kulkeil. Närhi o rohkia ja hyppele trekoolin pualel, hänel o vissi nälkä. Mul ei ol viäläkä lintulauta varustettun. Jos ny tule pakkassi taik lunt, ni sit laitan.

Siin se jälles oli, joulu. Nämä viimäse päivä menevä äkki ja ens viikol eletänki jo vuatt 2012.

lauantai 24. joulukuuta 2011

tontui

Nyy o sit joulaatto. Mul on kinkku ollu uunis jo pari tuntti, ole luken lehre ja juan aamukaffe. Muutami valmistelui teen viäl mut muuto joulu on alkanu.

Torsta ehtost tul Sohvi penikoines kotti ja meil o nyy tontui:

 Piäni olla.
He o syän jo kuure aikka aamul joulpuuros. Täsä mene sapuska melko siististe, ussemite siin istuta taik liukastella ja ruak on pisi permantto. Ko sen lisseks heijä pohjapropu ei pirä lainka, ni ei kannat ihmetel, et he asuva enimäkses kaltereitten takan.
 Joulpukki vissi oroteta kumminki, ko nii totisin olla.
Mut ei piäne jaks kauatt orotta, ennenko uni tule. Suurimma osa ajast hee nukkuva, äite ja mummu pitä silmäl vaikk eivät suastu ton häkki juur menemä.
Älkkä hualestuko, häkk o suur ja siäl o lämmin. He pääsevä kyl lattial paarustama, mut sit mun o vahrittava viäres, ko he torestakki vuatava herkäst.
Katt pysy kaukan näist tursakkeist, mut hän riakku niinko ennenki ja orotta pukki kans.

Poja tuleva pualen päivän aikka ja tuava joulun tullessas.

Laitan tähä loppu piänen tekstinpätkän, ko löysin viikol josta. Vähä niinko joululukemistoks:

"Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälist joulunkellor ruppevas soiman. Postluukust lykkä mainost yhte köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta:

- Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!
Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täytyy tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono ja ihmise ovak kiukkussi ja väsynnyi.
Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis viättämiän Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul sillon tul paljo vähemmäl vähtil.
Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl laattial puhras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sialihankappal uuniin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynvellinki. Pirttin tuattin kuus ja se koristelttin färillisist apteekimpapereist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii vanh ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joulkuus ollukkan. Siin olivaj Joulvalmistelu.
Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE."

- Kyllikki Walström -
Uut ja Wanha Luvialt

Oikke hyvä ja luanikast joulu kaikil lukijoil, ystävil ja tuttavil, naapureil, kyläläisil ja iha jokahittel!

torstai 22. joulukuuta 2011

nukkumatin kaveri

Nyy seura järisyttävä miälenkiintone kuvasarja: meijän katt nukku! Ihmetelkkä!

 Kyl vaa ruppe nukuttama ko ensiks on hääränny niimpali ko tämä tek.
 Ei haitta vaik räpsy...
 ...mamma sylis o hyvä nukku.
 Jos on juur koval vaival levittäny kaikk mamma kokkoma lelu pitkin tuva lattia,
 tuupannu penkilt alas kasan puutarhalehti,
 
 pöllyttäny koiran petist tyyny ja sen mukan kaik roskat, ni kyl uni maitta. Kokeilkkast vaa!
Ja sit ko on tarppeks nukkun, voi otta ittekki kuvi. Kyl tonttuki ny tiätä, et meil on kiltei lapsi.

Tua viimäne kuva on kati ottama. Kamera ol pööräl ja tiätty sen pit suara astu laukasuknapil. Ei eres tärättäny, pali pareve kuvaaja ko minä. Kynä ol näköjäs ehtost viäl pööräl, nyy ei näy enä missä. Huoh.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

lapsellist touhu

Meil eletä nyy kuulkka lapsperhe arke. En lainka muistanukka kummost on ko huushollis on piäni mukuli. Olkkonki et vaa kissa.

Koko aika saa pittä silmäl, mitä puuhata. Joka paikka kiivetä, tunketa ja joka paikast myäs purota taik puroteta jotta. Yhtä ei oltais yksnäs, ain tarvitte ol joku liki. Ja ko ruppe väsyttämä, tarvita syli ja lullamist.

Silti meil ei ol mikkä kaaos. Taikk kui sen ny otta: lelui on pitki lattioi, pöytliina kurtus ja tyyny sekasi taik peräte lattial. Kynä on karoksis ko tarttis kirjotta, ja ko se löyty pöörä alt, ni sen pääs roikku katt eikä ann kirjotta. Nostan kati lattial kymmene kertta yhren kauppalista kirjottamise aikan ja silti täyty vaihta paikka et saa sen valmiks.

Ihmelise vähäl olen katin kans päässy. Hän o oppivaine, ei hyvinkä mont kertta tarvit ojentta ko hän jo hetke aikka muista. Ainaka viäl hänel ei ol pahanteko miäles, vaik hän vilkas onki. Nätiste hän askaroitte enimäkses omie paijates kans. Lillit hän koitta saar leikkimä kanssas ja hyppä tavan takka päi koiran kylkke. Lilli siätä sen kärsivälliseste, ainoastas jos häne herätetä hyppämäl selkkä hän muratta hiuka.

Käten ova täyn piäni reikki. Katt ei raavi, mut sil on terävä kynne. Ne ottava kii ko nostelen sitä lattial sata kertta päiväs. Muuto hän on kiltt ja hellyyrenkippiä piän flikk.

Huameltta tule Sohvi perheines kotti jouluviatto. Kolm pikkast kakkatruutta fölis. Kuis sit pärjätä, sen näke. Lilli saa mummutta, ko hän o niitte isoäite. Toivottavaste hänel ei tul siit joulustressi.

Mul tule joulviarai muutonki, kaks pojist tule aattoehton syämä. Olis kiva ko olissiva yät ja viätetäis semne rauhalline aikuste jouluehto.

Mää sain jonku joulukohtaukse kaupas ja osti oikke kinku. Hunteerasin, et sen kerkke joulaattoaamust paistama ja tule hyvä joulune tuaksu. Yäl heräsin ja melkke hyppäsin sänkyst, ko tajusin et se kinkku ei vissi mahrukka mun piäne sähköuunin. En ol kokos päiväs saan mitatuks, ko nii otta päähä. Olisin vaa ottan valmiks paistetu lihankappala, ni ei olis murhet siit asiast. Nyy tarvitte vissi lämmittä leivinuuni.

Mul o ollu tänä nii huan päivä etten voinu mihenkkä lähti. Mun pit viäl lähettä pakettiki, mut nyy se jää ens viikkon. Ystävä lupas sentä huamen tul mun kanssan ruakkauppa, et saan loput tarjottavat kokko. Sit ei tarvit jättä sitä penikkalauma yksinäs kotti ko siks ajaks, ko käyn joulkaffel sorvamol.

maanantai 12. joulukuuta 2011

vauhrikast elämä

Saattin taas viikoloppun kaikki mahrollissi kurakelei. Olin perjantaehtost Raumal teatteris ja olin aika ilone, etei mul ol tapan tehrä mittä hianoi kampauksi taik meikei. Tuul nii et hamehelma lensivä korvi (taikk kainaloihi, ne ei ylettyn enemppä) ja vett saro oikke läimärein, ei mittä pisaroittemist.

Esitys ol hyvä, tosin kappalekki ol semne varma: My Fair Lady. Sit ne laulu soiva mun päässän koko viikolopu.

Lauanta-aamuste läksin aikasi Keskmäisen kans päi Lahte. Iha sinn saakk ei tarvinn mennä, jossa Tuulokse paikkeil käännetti. Keli oli viäläki kamal, sil matkal kerkes satama lunt, ränttä ja vett ja aurinkoki paist yhres välis, sit taas saro. Meil ol muuttest iso auto, ko neiti Siäväne o niim pikkane ja Keskmäisel o semne matal urheiluauto, et jos olissin sihe änkeny, en olis päässy parin tunnin takka enä ulos.

Kyyti oli siis turvallist ja seura mukava. Meil o ain poikkaten kans pali puhelemist ja hauska kans.

Jaa mink tähre me Hämes käytti? Tuatti siält tommone:

 Ei hän kyl näi virkune ollu ko kotti päästi. Aika väsyne ja vilune, vaikkei autos ollu missä vaihes kylmä. Lilli ol ihmeisäs, yritt murist ja haukkuski eine, mut lakas ko ymmärs et toine on pikkane ja surkki. Varusti aitaukse ensiks pikkasen turvaks, et hän voisis rauhas kattel ja käyr asioillas ilma et semne ruski mörkö ol koht nuuskuttamas.
 Ensmäse yän hän nukus tuvan penkil mun villase kaulahuivi keskel. Kääresi häne sihe nuukaste, ja hän ymmärs asian ja käperrys sin nukkuma. Aamul ko herätti ni tuvast kuulus koht naukumist. Hänel on ikävä ja Lilli taas ihmettel, et kui se ny siäl viäl o, eik see lähten kottis ehtost?
 Olin ostan onneks jauheliha hänt varte, sitä hän pistele miälelläs. Lilli koitta sanno, et see o hänenki herkkuas ain ollu, mut joutu olema ilma jote katilt mittä jää. Eikä juur jää.
 Pualen päivä mais eilä sai sit jo aitaukse purkka pois, katt kerra huitas Lillit nokal ja sihe suurin innostus lopus. Siirsin vessalaatikonki oikkial paikalles ja hyvi se on löytyn siitäki. Me ei vaa olla Lillin kans totuttu siihe, et niit toimituksi tartte koval äänel tiarotta, nii et aluks me luulttin et on joku hätä. Siis muuki ko se luannolline asi.
 Eilä ehtost maat mennes katt löys josta narunpätkä, tapo sitä aikas ja toi sen sit mun sänkky. Kiitos. Sanosi hänel et kaks asia on semmost, mikä ei käy: ei nukuta mun sänkyssän eikä tulla pööräll ko syän. No, ei noin pikkane sitä heti voi ymmärttä, ni laitoin hänet sit tuppa Lillin kans ja kamari oven kii. Piäne aikka kuulus roinamist oven takka ja sit hän nukus.
 Ja ny aamust o meno ollu sit tommost ko kuvist näky. Lapse lelu ova yksinkertassi: se narunpätkä o iha ykköne, semne vahva ja kihara hamppunaru, sit toi solmu laitettu silkkipaper ja tyhjä karamelli-aski. Ja koirate tennispalloki kelppa.
 Harmi et mul o nii huan kamera, parhamma kohra jäävä kuvamat ja ussen katt kerkke pois kuvast ennenko räpsättä. Uus kamera olis tarppe.
 Hän on juur semmone, mist olen ain tykänny: valkokirjokilppari. Eli tomne sekotetuist karvoist tehty. Tämä färise ova ain flikoi, urospennuil ei färit sekkannu.
 Kyl hän pitä piäni tuumaustauojakki, niinko näky. Mut vaa hetken.
 Sit taas mennä...

 papertollo saa kyytti :)
Suuri metsästäjä vauhdissa.

Et semmosen tempauksen tein. Kiitoksi vaa sin Lahde suuntta, hyvin tääl mene. Tiärän kokemuksest, et välil tule takapakkiaki, mut niit murhetuta sit. Mukava otus, ei lainka arka ja oppivainenki on, nii hyväs ko pahas. (hän muista jo, et tuvan pööräl o tulppanei, mitä on kiva läpsyttä tassun kans. Ja senki, etei nii saa tehrä)

Me ei olla Lillin kans keksitty, mikä häne nimekses tule. Nyy olla sanottu hänt Niisku-neiriks, kissaks, ruippanaks ja katiaiseks. Entisel nimelläs hänt ei voi kutsu, ko semse nimine meil o joskus ollu.

Onk hän Kitty vai Kerttu? Ehrotuksi saa terhä vaikkei niit välttämät nourateta...

torstai 8. joulukuuta 2011

liukast

Tämä o ikävimppi kelei mitä voi kuvitell. Mun o nivele iha lopus, ko eilä jourusi liukastelema sorvamon pihal. Ei hiakamurentaka missä, ja piha ol iha jääs, vaik ol vaa märän näköne. Huoh.

Sain raskaimma siivoukset tehryks Takkupää avul. Nyy o helppo hiukan pyyhki pölyi ja vahetta jouluse liina pöyril. Joulkorti o viäl tekemät, ans katto kui niitten kans käy :)

Tänä on viäl lämmitettävä saun ja tehtävä yht ja toist piänt, ko huame ehtost mene Raumal teatteri ja lauanta käyn Hämelinnan takan hakemas ittellen joullahja. Ole vissi hiuka hull, mut katota kuis siin käyne. Kerron sit koht teillekki, jos onnistu hyvi.
Akiteerasin Keskmäise mukka sil reisul, kuskiks. Hän ol kyl luvan ittes isäl remontt-reiskaks, mut painostin see verra et hän anno periks. En usse painost poikkian mihenkkä, mut täl kertta olin eine tuhm.

Tekemättömi töit ja askarei on ain vaa, vaik kui pali koitais niit selvittä. Soittamise on kamalimppi: en muist juur sillon ko piräis, enkä keht soitta sillon ko muistan eli aikasi aamust enkä varsinka myähä ehtost. Ja päivä ova nii lyhkässi nykysi.

Minz ol kuvannu ikkunastas surei. Hän kuvail hyvi kui koirat käyttäyty ko ulkon on liikkel jotta kettu suuremppa. Meil o ussemite kyse ilveksist, josta syyst ei tääl ol näkyn koska sutt. Jäljei näky joskus, mut niit o pali muitaki, risti rasti metäreunas. Sen tähre yhtä ihmettelis, vaik susiaki olis joukos, ko kyl ainaki syätävä heil olis, peuroi ja jäneksi iha ruuhkaks asti.

Mun erinomane älypuhelimen on taas näyttän kykys. Töist ol soitett tänä usseman kertta eikä puhelin hörmättänykkä. Soittiva viimätteks mun oma numero.
See ny on hemmetti, et puhelin ei enä soi. Mitä sil sit o väli, jos siin o kaikkilai erinomassi ominaisuuksi, jote se toimi siin hommas mihe se on hankittu? Sanosinki, ko soittivat sorvamolt, et olen ottan akun pois, mut ei siit näyt oleva appu. Hee meinas, et see tarvittis laitta takas kans... hehhee. Tartte huamen selvittä, saisik uuren puhelimen.

Jaha, kyl kaike nyy vois otta ehtoks, lämmittä se saun ja vaik lueskell eine.



maanantai 5. joulukuuta 2011

joulkuu alko

Olen vähitelle tehny sitä joulsiivo. Mitä enemä siivon, sitä kamalemp kaaos tule. Posrstos o paffilaatikko täyn poisheitettävä roina, paperkassilline kiärrätettävä tavara ja tuvan penkil monttalai pesula taik vintil viätävä. Huoh.
Olen samal tehny ison jouko keske-erässi käsitöit ja muit hommi valmiks.

Esimerkiks ommellu kamari uuret verhot:
 Nee ova täsä viäl tuvan penkil, en jaksan ripusta niit viäl. Kangas o iankaikkise vanha, kylläki PMK valmistama mut jottalai sorajälkkeist viskoosi taik silla. Ohkast, kauniste laskeutuva ja kappia. Olin ne jo aikka mailmas leikan sopiva mittasiks, mut ne ova kiärin kaapeis ja laatikois mullaki jo kymmeni vuassi, ja sitä enne Saimi-tätil. Hän o joskus hamstran muttei koska tullu ommelleks. Taita ol sukuvika.

Tätä tyyki on toinenki pala, eine paksemppa ja ruusu-kuviol. Ompele joskus toisekki verhot. Ehkä.

Sit löysin tämse erinomase raikka ja jouluse tyynytarppe:

Yäk. Mist ole mahtan nuaki osta? En varmaste itäraja takka, vaik färeist ja kuvioist voisis nii päätel. Olkko ny joulupyhät tosa pikkutyynyte pääl, niil o uure perhejäsene mukava maat. Voivat oll joulu jälkke jo roskiskelpossi.

Osti Lillit varte uure joulvalot, mikkä viriti vanha klasipurkki kuusemommosten kans. Ajastin pitä kova surina, mut toimi sentä. Otin kyl siitäki kuva, mut se ei suastu latautuma tänn. Jourutt kuvittelema sen.

Kamalan vaikkia löytä sopevi joulvaloi, vaik valikoima kyl piissa. Enkä sittenkä tykk noist mikkä ostin. Niis o liia sinine valo, ulkko näyttä silt et meil on telkkar auki.

Huame istun telkkari eres skumppaklasi käres ja vahta ihmiste hamei ja kampauksi. Verenpaine luultavast nouse, mut ei voi autta.

Päiväl tule Tuntematon sotilas, saa nährä voink katto sitä tänä vuan. Kaikkin vuasin en ol voinu, ko tule nii surk. Ajattelen omi poikkian samois tilantteis ja olen kiitolline, et meil o rauha jatkun jo näin kaua. Jos jotta rukkoilen, ni sitä et se sais jatku erelles iankaikkisest. Muuhallakki mailmas eikä vaa meil.

Joulkortei meina tänäehtost viäl värkät. En joka vuas lainka lähetäkkä kortei, mut tänä vuan taas aion. Mut tuska o siinäki: kosk en tykk tehrä suuri sarjoi missä asias, ni pakka ireat loppuma. Vaik joulkortt voisis oll kaikil sama, ko niit lähetetä vaa yks joka huusholli. Mut ei, mun tarvitte tehrä erilaissi. Suurimaks osaks ainaki.

Osti yhre hajusinti joultunnelma luama, mut nyy näyttä silt et mun nokkan ruppe vuatama ko see o sisäl. Nosti sen tampuurin pualel, mut haise se siäläki. Taas o yks asi mist o luavuttava: joulukuka. Hyasintt otta niink sanott nokka ja joultäht ei menesty muuto. Ei pali jää muit ko tulilatva ja joulkaktus. Eikä kumpika tuaksu.

Joulus parast taita oll sen orottamine.