keskiviikko 25. tammikuuta 2012

hualenpitto?

Ole istun täs kone viäres ny jo tunni. Hiuka tyätöit ja hiuka plokilukemist. Tulin tähän ko Takkupää läks ja ykskaks huamasi et päiv valkentu akkunan takan, mut ei ol ihmekä ko katto kello.

Mut ei mun pitän teil ajankulust puhella, ko iha muist asioist.
Sain joku aik takasi kirjen sairalast. Siin ol lähete labra ja kaks kyselykaavaket. Saattes sanotti, et mul o v. 2005 asennettu metalline liukupinta lonkkanivelesse ja ko tämste liukupintojen kans o joillaki ollu hiuka onkelmi, ni potilasturvallisuure takia kaik liukupinnotetu kutsuta tutkimuksi, vaik sairala ei ol asentanukka juur niit onkelmallissi pinnottei. Ensiks verikokkel, myähemi makneettikuvaukse ja poliklinikal.
Lisseks kehotetti täyttämä kyselykaavake ja ottama se mukka tohtoril tulles.

En oikken tiänny mitä olissin ajatellu.
Tosi on, et mul laitetti metallipinnote, oikken titanist, ja seeki, et se tehti vuan 2005. Mut heilt o jääny huamamat, et se pläkkipeltipinnote kulus puhki kolmes vuares ja vaihretti keramikkasse v. 2010. Et see siit potilasturvallisuurest.

Olen niin pirulline ihmine, varsinki näin ko o kovaste huan jakso ollu jo piremmä aikka, et meinan menn tutkimuksi ja orotta, kosk he huamava itte, etei mul ol enä sitä DelMonte-nivelt.
Ja ellei he sitä huama, ni mun tarvitte vissi tehrä tutkimuspyyntö jonnekki, sil et joku roti täyty pittä ihmiste ronkkimiseski. Joskus käy miäles et piän rahallinen korvaus voisis oll paikallas, vaikkei se terveyt palauttaiska.
Täytin sit sen kyselylomakkeki. Taik molemma. Ensiks nykyhetken mukka ja sit kahre vuare takase tilantte mukka. Eikä niis ol ero ko yks pykälä. Mun on siis olemisen kohentun hyvi hiuka.
Ja ny on sit tua leikkamaton nivel ruvennu risama kokoaikkasest. Se särke yät päivät ja on kippi istu sit taikk makka. Hiuka hirvittä ajatell et see tarvitte leikat lähitulevaisuures.

Nyy lähren kuitenki sin verikokkel. Ja ehtost sutima munsterjelmi. Jottan kiva sentä mailmas.

maanantai 23. tammikuuta 2012

kulttuurelämä

Meil o jälles alkan Kusta Hiaka kulttuurviikko. Eilä oliva juhlallise avajaise Lukutuval. Sen jälkke ol pianokonsertti ja sit saatti kaffet. Ja viäläki riit ohjelma: Fredriikka-salis ol tairenäyttely avajaise.
Läksin kotto yhre mais, käven äänestämäs ja meni sen jälkke suara Lukutuval. Koton oli jälles pual seittemän korvis.
Nyy on sit koko viiko kulttuurtapahtumi, konsert tänä ja taireluento huame, musiikopisto esityksi, runoraati ja vaikk mitä. Meijä muutonki vilkas kulttuurelämä ylty liki hillittömäks.
Se tarkotta sitä, et joka päiv on valittava, mihe osallistu. Ko ei erellenkä oss kahrenttu, täyty päättä mikä on nähtävä ja mist voi luappu.
Ja omaki taiteilu täyty hoitta siin sivus. Pitkä harkinna jälkke meinan jäljenttä munsterjelmi maalaukse. Se tule oleman kiva, mun miälest. Jalmarist ei ol tiatto, mitä hän mahrais asiast tuumata.
Katt on kasvan ja on melkken kaksinkertane sihe nähre ko hän tuli. Hän o aika kamalas vaihes, riakku ko riivattu eikä usk mittän komentamist. Olen korjan kaike rikkmenevä pois ko hän pääse jo joka paikka eikä missä ol turvallist.
Lisseks hän on ruvennu jahtama jalkoi, mut siit tehrä kyl loppu äkkiste. Kati raapima naarmu tulehtuva herkäste ja mul ei semssi tulehruksi saa olla. Toivota nyy et tämä vaihe mene ohi ilma suuremppi haaverei.
Sohvin kans he leikkivä usse ja aika rajustiki. Katin pää o välil Sohvi suus ja takakonti potkiva Sohvi ottatukka nii et karvat pölise. Ihme kyl kummallekka ei  ol tullu ruupui. Usse kaik kolm nahistava yhres nii et meinan mennä nurin, ko tiätty he touhuva juur mun jaloissan.
Kirkonkyläl kuulttu: Vanhemp miäs ol kehun et hänki o siirtyn nykyaikka. Oli kuulemma ostan kenitaalikameran...

Kuvaamissi!

maanantai 9. tammikuuta 2012

kylmi päivi

Pitkäst aika o talvist ilma. Ulkon on taas kaunist, lunt kymmenkunt sentti ja nii puhrast ja valust. Yäl paisto kuu kirkkaste ja tek maisema jäisen kimaltelevaks. Olissi saunast tules tahton seisoskel kattelemas kaunis piha, mut järki sentä voitti. Pakkast oli melkke viistoist astet.

Perjanta ol loppiaine ja Saimi-täti syntympäiv. Hän olis täyttän sata vuatt. Hän ol nuarin isoisä ja -äite perillisist, heit ol seittemän kaikkiastas. He ova piänin juassu samoil lattialankuil ko minä ja nykysin Taavi. Heijä puise rekes, vetokärrys ja kiikkus on viäl vintil. Ja vaku salis, se on täyn mun nallejan.

Saimi-täti pikkunen tuali on tuvas, isoisä ol sen hänel tehny. Mihe olle toisten tualit joutun vai onk niit ollukka, vast nuarimmalles isä kerkes tualin tekemä. Saimi ol kahreksa vuare ko isä kual.

Vuas ei ol viäl pitkäl ja ilmoi on ollu kaikkilai: on satan vett ja lunt, pakastan ja aurink paistan. Ei ol tulos mikkä tylsä vuas.
Lumitöit tul tehryks, lykkäsin polut puhtaks. Puit täyty kantta alitaukkomat, ko uunei saa lämmittä kaks kertta päiväs. Vaik ei tämä ol valitust, mialumi tämmöst talve ko vesisaret ja liukast.

Pakane saa kyl kaikki sivuilmiöi aikka: tukk on pörrös, hame helma kiärtyvä kinttuihi ja joka paikast saa sähköiskui. Käre ja huule kuivava korpuiks, kynne katkeileva ja koko aikka ritise. Silmist valu vesi ko mene ulos. Vaik sanota et villa on sähköst, ni kyl kaike mailma akryyli on viholissi tämsel ilmal. Ne kipinöittevä ja priiskuva jatkuvaste ja sormenpää kihelmöittevä salamoist. Tääl sorvamol piräis kaike ol antistaattist, mut huamasin aamul, et kipinöitten kumminki. Mun hamen o akryyli vissi. Ei ol menemist tuatantotilojen pualel tänä, onneks ei ol asiaka.

Katt riakkus yäl kuuvalos eikä malttan nukku. Mut ei se juur häirinny, ko en itekkä saa nukutuks näin öin. Koiri ei kuutamo haitta, ne kuarssava koko yän, oli kuu misä vaihes tahtos. Ja kyl mar heit väsyttä, ko katt juaksutta koko päivän.

Joulu on korjattu pois, nyy alkava härkäviiko ja reikäleivä. Nykymenos se tarkotta sitä, et kaik harrastukse alkava taas, on kokouksi ja palaverei niin tyäs ko sen ulkopualellaki. Ei ko raatama ja rehkimä!

tiistai 3. tammikuuta 2012

sekalaissi ajatuksi ja kuvi

Sit olla jo kolmannes päiväs tätä vuatt. Vauhril o alotettu ja vauhril vissi jatketa. Se o hyvä, ei joka vuat jaksa kärssi pirenettyn.

Mul ol kameras sekalaist kuvamateriaali, niinko hianoste ilmasta, ja ko ei ol mittä järjelisemppä juttu nyy miäles, ajattelin pukat teil vähä yksityist näkymä.

 Ensiks pakolline kissankuva. Täsä o menos jälles hepuli aattoehton. Taustal keske-erässi käsitöit.
 Koira istuva mun konteissan ja Lilli näyttä kysyvän, et Huamaks ko se riahu jälles?
 Koiti otta kuva riakkumisest, mut enimäkses tul tyhji ruutui. Jos oikken katot, ni oikkias reunas o kati varjo :)
 Hänel roikku ovenkahvas lelu, mikä saa häne hyppämä pitkä aikka.
 Ja täsä on toristus siit, kui koiri villitä. Molema koira o riahantun leikkimä, Lilliki oikkias reunas, mut katt istu piironki eres ja kattele.
 Sohvi paiskel nalletas ja yritt saar katti mukka, mut kyl hän yksinäs jourus nallet kurittama, ei kiss ruvennu moissen touhu.
 Sain siskolt noin siävän tuikkumukin. Kotitonttuki o miälisäs. Kiitos siskol, oot kyllä paras!

 Kissa rauhottus sali sänkky ja yrittä otta malli Lilla Emilist, vaikk o vissi sitäki kerjenn turjuttama. Emil pruukka nukku ain keskell tyyny...
 Vuaspallo jää muistuttama viime vuarest. Piti otta kuva salamal, muuto olis jääny pallo mustaks. Ulkon on senverra lunt et juur voi sanno.
 Kyl on kuulkka kamala, ko vast kuvist näke mimselt huusholli näyttä. Tarkotus oli kuvat noit joulkukkassi, ko ova ilahruttan munt aatost saakk. Joo'o. Kuka olle koonnu piironkihi noin pali ryjä? Ja en sunkka ol mikkä viinaksie suurkuluttaja, vaikken huamannukka koot pulloi pois kuvast... Kattelkka noit kukkassi vaa.
 Piironkin pääl o sukukokous. Ja ryjä. Väittik joku tääl asuva, et on tehny joulsiivo? Sais hävet ko valhettele joulun. Taustal o kopio mun lempparimaalauksestan, eerelfeltti. Ja mummun kipsipatsas.
Tyäpöyt ainaki o melkke siisti. Nyy täsä o uus kone, ko kaik mun koneen vaihretti eilä. Piänt säätämist o ollu koko päivän, ja aika opettelemine uussie ohjelmitten käytös, mut eiköst se kuulu asian, ko kerra olla alkamas uut vuatt? Ja noil paperkasoil ei oikke voi muut ko siirttä niit paikast toisse, misä vähite ova näkyvil.

Voit usko et tua palmu käy pikkukissan sialun pääl. Sitä tarvittis saar tranut koko aja. Meil on käytty ussema keskustelu, melko suurillaki kirjaimil, et voik sihen kiivet ja kuka saa koske, kuka ei. Huooh.
Ja huamakka sali uure kartiini, melkke ko karl laarssonin koton:) I-ke-ast, kympil pari. Joskus sokiaki kana löytä jyvän taikk kaks.

Tämä tais oll niinko käänteine sisustusplokipläjäys, kaik kamaluure näky taustal. Mut mitä siit, sil et kuva o otett eläväst elämäst, mittä ei ol tuunattu. En muutonka käsittel kuvian millän tavall, mul ei riit istumalihakse eikä kärsivällisyys siihe. Ja huanol kameral tule mitä tule. Onneks kuvamisen kohte ova siävi.

Ensimmäine siämenkuvasto tul jälles tänäpe. Selasi sitä jo hiuka. Mitä mahrais kylvät?