Pitkäst aika o talvist ilma. Ulkon on taas kaunist, lunt kymmenkunt sentti ja nii puhrast ja valust. Yäl paisto kuu kirkkaste ja tek maisema jäisen kimaltelevaks. Olissi saunast tules tahton seisoskel kattelemas kaunis piha, mut järki sentä voitti. Pakkast oli melkke viistoist astet.
Perjanta ol loppiaine ja Saimi-täti syntympäiv. Hän olis täyttän sata vuatt. Hän ol nuarin isoisä ja -äite perillisist, heit ol seittemän kaikkiastas. He ova piänin juassu samoil lattialankuil ko minä ja nykysin Taavi. Heijä puise rekes, vetokärrys ja kiikkus on viäl vintil. Ja vaku salis, se on täyn mun nallejan.
Saimi-täti pikkunen tuali on tuvas, isoisä ol sen hänel tehny. Mihe olle toisten tualit joutun vai onk niit ollukka, vast nuarimmalles isä kerkes tualin tekemä. Saimi ol kahreksa vuare ko isä kual.
Vuas ei ol viäl pitkäl ja ilmoi on ollu kaikkilai: on satan vett ja lunt, pakastan ja aurink paistan. Ei ol tulos mikkä tylsä vuas.
Lumitöit tul tehryks, lykkäsin polut puhtaks. Puit täyty kantta alitaukkomat, ko uunei saa lämmittä kaks kertta päiväs. Vaik ei tämä ol valitust, mialumi tämmöst talve ko vesisaret ja liukast.
Pakane saa kyl kaikki sivuilmiöi aikka: tukk on pörrös, hame helma kiärtyvä kinttuihi ja joka paikast saa sähköiskui. Käre ja huule kuivava korpuiks, kynne katkeileva ja koko aikka ritise. Silmist valu vesi ko mene ulos. Vaik sanota et villa on sähköst, ni kyl kaike mailma akryyli on viholissi tämsel ilmal. Ne kipinöittevä ja priiskuva jatkuvaste ja sormenpää kihelmöittevä salamoist. Tääl sorvamol piräis kaike ol antistaattist, mut huamasin aamul, et kipinöitten kumminki. Mun hamen o akryyli vissi. Ei ol menemist tuatantotilojen pualel tänä, onneks ei ol asiaka.
Katt riakkus yäl kuuvalos eikä malttan nukku. Mut ei se juur häirinny, ko en itekkä saa nukutuks näin öin. Koiri ei kuutamo haitta, ne kuarssava koko yän, oli kuu misä vaihes tahtos. Ja kyl mar heit väsyttä, ko katt juaksutta koko päivän.
Joulu on korjattu pois, nyy alkava härkäviiko ja reikäleivä. Nykymenos se tarkotta sitä, et kaik harrastukse alkava taas, on kokouksi ja palaverei niin tyäs ko sen ulkopualellaki. Ei ko raatama ja rehkimä!
6 kommenttia:
Sama homma täälläki, sähköiskuja sinkoilee ja varsinki jos erehtyy kissaa silittään. Zapppp, auts!
Juu, ei lumityöt ja puilla lämmitys ole nyt vastenmielistä ollut. Keveää pakkaslunta on mukava työnnellä (varsinkin kun se perustuu vapaaehtoisuuteen. Piti olla nopia, ettei naapurin ukko ehtinyt ensin linkonsa kanssa ;o) )
Täysikuu tummalla tähtitaivaalla oli kaunis. Hieno loppiaisviikonloppu!
Älä muuta virkaja sään ja muun suhteen! Tänäpä sit sato vettä koko päivän ja lumi muuttui jääksi ja sitten alkoi pakastaa. Voi voi. No pakastais nyt vähän kauemmin kuin muutaman päivän!!
Ihan tuo talvelta ulkona näyttää ja lunta tulee vain lisää. Nivelissä kyllä tunnetaan lumityöt ja muuta talven ilot. Talven iloja ovat myös se kiikkustuolissa tulen ääressä istuminen. Jokos kisulle on pidetty nimenantojuhlat?
Hei vaan tälle vuodelle. JOkos sitä rehkitään? Mä sairastelin kyllä niin maanperusteellisesti, ettei tahdo olla voimia vieläkään, mihinkään, huvituksesta nyt puhumattakaan. Mutta eikä tämä tästä taas. ??
Heips kaikil! Olen kutakuinki saanu tämän vuaren vauhti, mut saamattomuus vaiva. Lisseks plokkeri risas mont päivä kommenttien kans, enkä jaksan joka päivä yrittä. Mut tääl olla ja juu, rehkitänki.
Lähetä kommentti