iltapäivitys

Katin kanssa pitää käynnistää yt-neuvottellut: lintulaudan alla istui tänään kaljapullon kokoinen rotta syömässä. Eikä mikään arkajalka ollenkaan. Kun kopautin ikkunaa, se ensin katseli ympärilleen ja katosi vasta sitten talon alle parilla loikalla.
Tyyppi oli sen kokoinen, että jos se päättää tulla sisälle, tarvitsen vähintään haulikon sen pysäyttämiseen. Toivon todella, että sillä on hajuaistit ja muut vaistot kunnossa ettei se edes mieti Hertan haastamista. Muinainen kollini, jolla oli elopainoa 11 kg, otti hengiltä samankokoisen otuksen, mutta sai taistelussa itsekin vammoja.

Päädyin sitten kompromissiin tämän joulu-asian kanssa: keräsin joulukoristeet pois muualta paitsi salista. Joulukuusi on niin kaunis ja tykkään istua täällä iltaisin lukemassa.

 Levitin tuvan pöydälle vanhan sängynpeitteen. Se on joskus kudottu "ylösrakennettua" sänkyä varten, eli päästävedettävään sankyyn, joka on lykätty kasaan ja petivaatteet pinottu korkeaksi keoksi. Lapsena sellaisen päällä olisi niin tehnyt mieli hyppiä, mutta se oli tietenkin kiellettyä.

 Kotikutoinen kangas on paksua ja malli perinteinen kilpikangas.

 Keksilaatikko on matkamuisto.

 Puristelasinen hedelmävati on Saimi-tädin peruja. Täti olisi tänään täyttänyt 101 v.

 Liinassa on joitakin ruostetahroja. No, näin vanhassa arkiliinassa se ei haittaa. Harmi vaan että nuo kohdat menevät ensimmäisinä rikki.

 Sivupöytä jäi vielä odottamaan jotakin. Inspiraatiota? Kyntteliköt saavat olla paikoillaan helmikuun alkuun.

Siivoilun jälkeen päivä oli jo niin pitkällä, että oli lähdettävä lenkille. Oli tarkoitus kiertää kylän kautta, mutta naapurin suuri hurtta oli taas irrallaan tiellä ja piti kääntyä takaisin. En ole varma miten se suhtautuisi pikkukoiriin, jotka ovat vielä kaiken lisäksi hihnassa, enkä ala Sohvin odotuksen aikana sitä testaamaan. Parempi vaihtaa suuntaa.

 Vauhti on kova, mennään mihin suuntaan hyvänsä.

Pyynnöstä kyllä odotetaan, mutta silloinkin on kivampi kuunnella kylän ääniä.

Alhetista on lumet lähes sulaneet. Tuolla kesantopellolla on peura syömässä, kuvaa kilkkaamalla sen saattaa saada näkyviin.

 Metniitunojan sillalta peuraa ei enää näy. Kuurainen pelto on kaunis.

 Karisillanmäessä ei olisi ollut lunta, mutta emme lähteneet kiipeämään.

 Muinaisen merenrannan rakennus ei ole venevaja vaan naapurin suuli. Siitäkin on jäljellä vain puolikas. Takana oleviin kallioihin on merivesi loiskinut parituhatta vuotta sitten....

Nyt on jäljellä vain Metniitunoja, joka yrittää pitää yllä vapaana virtaavien vesien mainetta.

Taitaa olla aika kömpiä vällyjen väliin särkylääkkeen ja huonohkon kirjan kera. Paremmat on luettu ja huomenna on taas kirjastopäivä.

kylmi päivi

Pitkäst aika o talvist ilma. Ulkon on taas kaunist, lunt kymmenkunt sentti ja nii puhrast ja valust. Yäl paisto kuu kirkkaste ja tek maisema jäisen kimaltelevaks. Olissi saunast tules tahton seisoskel kattelemas kaunis piha, mut järki sentä voitti. Pakkast oli melkke viistoist astet.

Perjanta ol loppiaine ja Saimi-täti syntympäiv. Hän olis täyttän sata vuatt. Hän ol nuarin isoisä ja -äite perillisist, heit ol seittemän kaikkiastas. He ova piänin juassu samoil lattialankuil ko minä ja nykysin Taavi. Heijä puise rekes, vetokärrys ja kiikkus on viäl vintil. Ja vaku salis, se on täyn mun nallejan.

Saimi-täti pikkunen tuali on tuvas, isoisä ol sen hänel tehny. Mihe olle toisten tualit joutun vai onk niit ollukka, vast nuarimmalles isä kerkes tualin tekemä. Saimi ol kahreksa vuare ko isä kual.

Vuas ei ol viäl pitkäl ja ilmoi on ollu kaikkilai: on satan vett ja lunt, pakastan ja aurink paistan. Ei ol tulos mikkä tylsä vuas.
Lumitöit tul tehryks, lykkäsin polut puhtaks. Puit täyty kantta alitaukkomat, ko uunei saa lämmittä kaks kertta päiväs. Vaik ei tämä ol valitust, mialumi tämmöst talve ko vesisaret ja liukast.

Pakane saa kyl kaikki sivuilmiöi aikka: tukk on pörrös, hame helma kiärtyvä kinttuihi ja joka paikast saa sähköiskui. Käre ja huule kuivava korpuiks, kynne katkeileva ja koko aikka ritise. Silmist valu vesi ko mene ulos. Vaik sanota et villa on sähköst, ni kyl kaike mailma akryyli on viholissi tämsel ilmal. Ne kipinöittevä ja priiskuva jatkuvaste ja sormenpää kihelmöittevä salamoist. Tääl sorvamol piräis kaike ol antistaattist, mut huamasin aamul, et kipinöitten kumminki. Mun hamen o akryyli vissi. Ei ol menemist tuatantotilojen pualel tänä, onneks ei ol asiaka.

Katt riakkus yäl kuuvalos eikä malttan nukku. Mut ei se juur häirinny, ko en itekkä saa nukutuks näin öin. Koiri ei kuutamo haitta, ne kuarssava koko yän, oli kuu misä vaihes tahtos. Ja kyl mar heit väsyttä, ko katt juaksutta koko päivän.

Joulu on korjattu pois, nyy alkava härkäviiko ja reikäleivä. Nykymenos se tarkotta sitä, et kaik harrastukse alkava taas, on kokouksi ja palaverei niin tyäs ko sen ulkopualellaki. Ei ko raatama ja rehkimä!

Loppu ja alku

Joulu loppui ja arki alkoi. Maanantaina töihin lähtiessä oli kaunista:


Kuva on napattu auton ikkunasta, oli niin kylmä etten viitsinyt kiivetä ulkopuolelle kuvaamaan. Pahoittelen.

Eilen sitten alkoi härkäviikot ja reikäleivät. Tein pitkästä aikaa ruisleipätaikinan, joka siis on tuossa pytyssä. Kuten tavallista, pitkän tauon jälkeen ei tule kunnollista tulosta. Kuvan unohdin ottaa, vaikkei leivissä mitään ulkonaista vikaa olekaan, paitsi etteivät nousseet lainkaan. Maku oli hyvä, sanoi Takkupää, joka rouskutti kokonaisen leivän heti. Kokeilen lauantaina uudestaan, nuo edelliset menevät lampaiden evääksi. Rakas Takkupää ei siis ole lammas....

Loppiaspuuhiin kuului myös palapelin kokoaminen. Se on joululahjani, ja nyt se on jo taas laatikossaan. Tämä homma on viihdyttävää, mutta käy lujasti kyynärpäille. Mulla on joku ihme käsienvarassaroikkumistekniikka?

Tänään kello 13 saan uuden autoni. Samalla alkaa myös kaurapuurokuuri neljäksi vuodeksi. Toivon kovasti että ajonautinto korvaa kaiken, mistä joudun luopumaan, sekä lisää työmotivaatiota tarpeeksi. Kuvia myöhemmin, jos on aihetta.

Kuka haluais hyvän auton? Erinomaisessa kunnossa, muttei käynnisty. Saa tulla hakemaan.