Pääsin vieläpä "omaan huoneeseeni" eli samaan, missä olen ollut intervallijaksoja. Lähtö kotoa oli vähän kaoottinen. Kengät ei mahtuneet jalkaan ja kaikki varusteet olivat hukassa. Lopulta annoin periksi ja ajattelin että kunhan pääsen osastolle voi Takkupää tuoda loput.
Olin ihan varma, että lähtö tuli. Kohtaus kesti ja kesti eikä morfiini tuntunut vaikuttavan yhtään. Kynnys soittaa ambulanssi on varsin korkea. Vaikea arvioida, onko tilanne nyt sellainen että voi soittaa ja miten kauan auton tulo kestää ja mikä on tilanne sitten kun auto on pihalla. Meille ambulanssi tuli nopeasti. Ja kiire loppui siihen. Mitattiin happisaturaatio ja lämpö ja verenpaine, kaikki hyvin. Sitten keskusteltiin miten edetään. Haluanko Raision sairaalaan vai Kaskenlinnaan vai jäädä kotiin. Valitsin Kaskenlinnan kun tiesin, että Takkupää nukkuu paremmin jos olen hoidossa eikä hänen tarvitse valvoa uusiutuvan kohtauksen vuoksi.
Taksissa huomasin, että niskalihaksia ei enää juurikaan ole. Pääni heilui kuin mollamaijalla koko matkan ajan. Mutta mitä siitä, kun kaikki on hyvin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti