Takapakkia

Taas Kaskenlinnassa, täällä kertaa hoidettavana. Iltapäivällä sain niin pahan ahdituskohtauksen, että pyysin Takkupäätä soittamaan ambulanssin. Kun ambulanssi tuli, oli kohtaus jo koko lailla ohi. Ensihoitajat eivät tästä piitanneet vaan järjestivät paikan täältä Kaskenlinnasta ja tilasivat invataksin. Ja huis vaan, hetken päästä olin perillä. 

Pääsin vieläpä "omaan huoneeseeni" eli samaan, missä olen ollut intervallijaksoja. Lähtö kotoa oli vähän kaoottinen. Kengät ei mahtuneet jalkaan ja kaikki varusteet olivat hukassa. Lopulta annoin periksi ja ajattelin että kunhan pääsen osastolle voi Takkupää tuoda loput. 

Olin ihan varma, että lähtö tuli. Kohtaus kesti ja kesti eikä morfiini tuntunut vaikuttavan yhtään. Kynnys soittaa ambulanssi on varsin korkea. Vaikea arvioida, onko tilanne nyt sellainen että voi soittaa ja miten kauan auton tulo kestää ja mikä on tilanne sitten kun auto on pihalla. Meille ambulanssi tuli nopeasti. Ja kiire loppui siihen. Mitattiin happisaturaatio ja lämpö ja verenpaine, kaikki hyvin. Sitten keskusteltiin miten edetään. Haluanko Raision sairaalaan vai Kaskenlinnaan vai jäädä kotiin. Valitsin Kaskenlinnan kun tiesin, että Takkupää nukkuu paremmin jos olen hoidossa eikä hänen tarvitse valvoa uusiutuvan kohtauksen vuoksi. 

Taksissa huomasin, että niskalihaksia ei enää juurikaan ole. Pääni heilui kuin mollamaijalla koko matkan ajan. Mutta mitä siitä, kun kaikki on hyvin taas. 

 

Painehaava ja pölkkyjalat

Tasapaino elämässäni on kerta kaikkiaan hukassa. Juuri kun hyväksyn, että tällaista se on tästä lähtien, tulee joku karusellielämys ja kaikki muuttuu. Oikeastaan pitäisi olla kiitollinen, kun muuten on niin vähän aktiviteetteja. 

Tytsy vanhempineen kävi tapanina ja pani Takkupään leikkimään koiraa. Ja piilottamaan tavaroita. Hän on vielä siinä iässä että kertoo, missä piilo on. Tytsy siis. Sitten hän ilmoitti, että on nälkä ja he lähtivät keittämään kahvia. Tytsy on myös oppinut puhumaan perättömiä. Kun kysyimme, kuka on leiponut kakun, hän ilmoitti pokkana, että hän ja Takkupää. 

Jalkani ovat ajettuneet polviin asti kuin pölkyt. Jopa niin, että Takkupää kysyi yhtenä aamuna, pitääkö pölkyt rasvata. Pyyteli sitten anteeksi. Mitä suotta, sillä nimitys kuvaa täydellisesti jalkojani. Paksut ja kömpelöt. Ihmettelen, milloin iho repeää, niin kireälle se on turvonnut. 

Olen istunut pyllyni ruvelle. Ei mikään pikkujuttu sellaiselle, joka joutuu viettämään istuvillaan suurimman osan vuorokaudesta. Minulla on haavauma häntäluun tienoilla. Se taisi saada alun pyjaman housujen vähän karkeasta saumasta. Tunsin sen hankaavan ikävästi, mutta tyhmä kun olen, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Lisäksi en näe selkäpuolelle kunnolla, en peilillä tai ilman. Sitten kipu alkoi olla sitä luokkaa, ettei sitä voinut jättää huomiotta. Määräsin Takkupään ottamaan siitä kuvan.

Rikkihän se oli. Haavapulveria ensiavuksi ja googlettamaan. Painehaavalta tuo näyttää ja tänään on tarkoitus kääntyä kotisairaalan puoleen ellei se ole alkanut parantua. Hankalaa tässä on se, että joudun istumaan haavan päällä koko ajan, sillä en saa nukuttua sängyssä kuin muutaman tunnin. Olenkin alkanut nukkua aamupäiväunet sängyssä. Menen sänkyyn aamurutiineiden jälkeen ja nukun pari kolme tuntia makeasti. Joskus tuntuu ettei sekään ole riittävästi, mutta en ole sitä venyttänyt sen pidemmälle.  

Jotain hyvääkin on tapahtunut. Olen saanut hengenahdistukset kuriin. Olen ottanut hieman suurempia morfiiniannoksia ja säännöllisemmin. Aina nukkumaan mennessä ja päivällä yhden annoksen, kun hengitys käy muuten raskaaksi. Lisäksi minulla on käden ulottuvilla aina yksi annos, jos Takkupään on lähdettävä asioille ja jään yksin. 

Morfiini on PEG-nappiin laitettavaa Oramorphinia, en siis piikitä mitään. 

En olisi uskonut, että julkaisen täällä kuvan ryppyisestä pyllystäni, mutta olkaa hyvä:

Muuten on kaikki hyvin. 

 

Arkipäiviä

Tuppaa nämä postauksien välit vaan venymään. Hurahdin taas maratonkuunteluun ja kuuntelin koko kirjasarjan yhteen menoon. Tykkään dekkareista ja kun on mieluinen lukija niin helposti menee 7 kirjaa yhteen syssyyn. 

Mutta en ole pelkästään kuunnellut kirjoja. Olin jalkahoidossa Paimiossa ja käytiin papan luona samalla. Hän yritti keksiä tarjottavaa minulle, mutta sanoin että paras on ilman mitään. Takkupää joi kahvia ja turistiin siinä hetki. 

Seuraavalla viikolla tuli kummityttöni käymään ja oli ottanut papan mukaan. Vuoroin vieraissa. Tytsy tietysti oli mukana ja järjesti oitis kovaäänisen piiloleikin Takkupään kanssa. Miten siitä tytöstä lähteekin niin kova ääni. No meillähän on muuten niin haudanhiljaista ettei haittaa, vaikka vähän metelöidäänkin välillä. 

Tällä viikolla oli fysioterapeutti Emma ensimmäisellä kotikäynnillä. Sain maksusitoumuksen 25 kotikäynnille mikä on mahtavaa. Emma on mainio, ymmärtää mikä on vaikeaa ja mikä helpottaa oloa. Sovittiin ensin viikottaiset käynnit ja sitten jatketaan joka toinen viikko. 

Ystävä kävi moikkaamassa alkuviikolla ja kun oltiin kahden, jutusteltiin melkein kuin ennen vanhaan. Hän on sellainen että hänelle voin kertoa synkistäkin asioista. Meidät molemmat on keitetty monissa vesissä. 

Sitten on vähän ikäviäkin tapahtunut. Olen saanut öisin hengenahdistuskohtauksia. Alkuun vain heräsin siihen etten saa henkeä, mutta viime yönä se mennytkään ohi vaan se jatkui kunnes nousin istumaan sängyn laidalle. Minulla uloshengitys kestää kolme kertaa niin pitkään kuin sisään ja nyt ei sisäänhengitys käynnistynyt ollenkaan. Siinä tulee pieni paniikki siitäkin huolimatta että tiedän saavani henkeä kunhan odotan.

Istuttuani jonkin aikaa tuumasin että nyt voisi taas yrittää nukkua. Eihän siitä mitään tullut, kun en saanut jalkoja sänkyyn. Yritin vaikka miten mutta mikään ei auttanut. Tuhtasin siinä varmaan puoli tuntia kunnes lopulta laitoin valon. Takkupää tietysti heräsi ja nosti jalkani sänkyyn. Sain hillittömän yskänpuuskan ja oli pakko nousta taas istumaan. Lopulta Takkupää haki morfiinia ja nousin olkkarin tuoliin loppuyöksi istumaan. 

Pitänee illalla ottaa morfiini heti nukkumaan mennessä, jos se helpottaisi. Harkitsen myös kotisairaalaan soittamista. Kovin montaa yötä ei jaksa istua tuolissa ja torkkua. 

Tämä tuli vähän puskista vaikka tiedän että minun tapaukseni päättyy hengityslihasten pettämiseen. En vain odottanut että se tapahtuisi näin nopeasti. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.