polvesta poikki

...mun tukkani siis. Tänään irroittauduin toviksi työpöydän äärestä ja käväisin katkomassa lettini.
Nyt pää on kevyt kuin pumpulitukko. Ihan konkreettisesti.
Muutenkin jäi työpäivä viimeaikaista lyhyemmäksi, kun lähdimme ihan täsmälleen oikeaan aikaan. Jos kuukauden työrupeaman jälkeen on koossa puolitoista työpäivää, huhtikuun lopussa on jo viikko lomaa tiedossa. No, mullahan olisi muutenkin lyhyt kesäloma, joten siihen voi lisätä vähän ylitöitä.
Sen verran työkiireet rassaavat, että harrastukset ovat jääneet. Torstai-illan grafiikka oli pakko jättää, ei vaan pystynyt keskittymään. Väkisin ei ole kiva tehdä, joten se saa nyt siirtyä tulevaisuuden to-do-listalle.
Katti on pysynyt pakkasilla visusti sisällä. Ei puhettakaan, että karvanaama menisi ulos. Voisi luulla, että se sopeutuisi helposti elämään kirkonkylällä, mutta epäilen. Kunhan ilmat lämpiävät, katti tahtoo taas pihalle. Ja jos sinne ei ehdottomasti pääsisi, se haluaisi sinne heti, mieluummin keskellä yötä.
Olen harvoin tavannut ketään toista, joka olisi yhtä vastarannankiiski kuin meidän Hertta.
Toisin on Sohvin laita: kaikki mitä mamma ehdottaa, käy. Jos pitää jäädä yksin kotiin tai toimistolle, se on ok. Jos pitää lähteä mihin tahansa, se on kivaa. Jos pitää odottaa autossa, se käy vaikkei kivaa olekaan. Yksi ehto Sohvilla on: mamman pitää olla mukana tai ainakin sen pitää tietää, että mamma tulee takaisin.
Hauska pieni takkukasa.
Elo on siis ollut tammikuussa silkkaa työtä ja uunin lämmitystä. Nyt on luvassa lunta enkä ole ollenkaan varma, missä on lumikola. Haen vissiin lapion rapunpieleen.
Suuri suru ilmaantui tuossa jonakin sunnuntaina, kun vanha ystäväni Hercule Poirot kuoli. Oikeastaan pitäisi sanoa Suuri Rakkauteni, sen verran tiivis ja pitkä suhteemme on ollut.
Outoa että dekkarin kuolema voi olla niin koskettava, vaikka olen lukenut kyseisen kirjan useammalla kielellä ja kuuntelin sen äänikirjanakin viime talvena. Oli aivan murheissani vielä maanantaina töissä.
Olemme päättäneet boikotoida talviolympialaisia emmekä katso telkkaria koko kisojen aikana. Mitkään kisaohjelmat eivät ole koskaan kuuluneet harrastuksiini, mutta nyt pidän katselutaukoa ihan kaikesta tarjonnasta.
Voisin sillä aikaa paneutua taas sukututkimukseen tai nukkekodin viimeistelyyn. Tai edes siivota lorvikamarin.
Yksi hämmästys pitää vielä kirjata: ostin uutta hiekkaa kissalle ja suuri oli ällistykseni, kun tajusin että se on hajustettua. Siis valmistajan puolesta. Hertta tekee oman osansa ja tulos on ällöttävä. Kuvitelkaa, parfymoitu kissanp---.
Kaikkea pitääkin olla.

pihapuuhissa

Piti ihan tulla kirjaamaan yhden sortin ennätys: istutin eilen puutarhaan yhden ruusun ja kaikki jouluhyasintit. Jep.
Ruusuparka on nyhjännyt kesästä asti rapunpielessä ja ohikulkiessa on vähän väliä käynyt mielessä, että se kohta kuolee tuohon. Että sille pitäisi vihdoin tehdä jotain.
Aina vaan on ollut muuta tärkeämpää, taikka ei ole ollut lapiota eikä oikein paikkaakaan mietittynä.
Ja hyasinttien kanssa tuppaa käymään niin, että ne kuivahtavat pilalle ennen kuin maa sulaa niin paljon, että ne saisi kuopattua.
Paitsi se yksilö, jonka heitin taannoin kompostiin ja joka sitten kukki siellä...
Mutta eilen siis huomasin, että a: maa on vielä sula, b: mulla on kuoppa valmiina, kun onnenpensaat muuttivat muualle ja c: multaa on useassa tyhjentämättömässä kukkapurkissa ihan joutilaana. Puutarhurin abc tammikuun 1. päivänä toteutti sitten mallikkaan istutuksen, jonka kovasti toivon onnistuvan.
Enhän olisi ilman valmista kuoppaa yrittänytkään, mutta nyt saatoin tuupata ruusupuskan pohjalle ja hajusintit siihen ympärille seuraksi ja sitten vaan koko ruukkuarmeija tyhjäksi niiden ympärille.
Ne ruukut olivat myös sellainen jaloissa pyörinyt kokoelma, joissa oli ollut kaikenlaisia kylvöjä ja istutuksia, joista kaikista oli aika jättänyt. Paitsi yhdessä näytti olevan pikkuruinen sormustinkukan taimi, jonka asettelin kauniisti muiden "taimien" juurelle.
Nyt vain odotellaan.
Aamulla oli kovasti sunnuntainen olo, ties mistä syystä. Alkaa päiväjärjestys olla sekaisin näiden pyhien vuoksi. Muuten oli kyllä mukavaa kun sai taas mennä töihin, täällä kotona oli jo melko tylsää.
Mulla taitaa taas olla semmoinen yhden illan lentsu, kun olen palellut koko ehtoon ja väsyttää vaikkei kello ole vielä juur mitään.
Parempi kuitenkin antaa periksi ja asetella vaivainen tomumaja levolle.

parempi vuosi alkakoon

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Vuosi vaihtui täällä syrjäkylän peräreunassa tavalliseen tapaan, kovassa joskin pienemmässä paukkeessa kuin ennen. Ilta oli varsin rattoisa kuohujuomineen kaikkineen.
Tämä joulunaika on ollut rauhallista muutenkin, ikävä niveltulehdus taas kerran rauhoitti liikkumista entisestään. Pari päivää olin töissä, yhden iltapäivän ale-shoppailemassa ja muut päivät kotosalla.
Kiltti olen vissiin ollut, kun pukki lahjoi niin runsaasti ja mieluisasti. Sen jo mainitsemani ipadin lisäksi sain päivittäisen elämäni läheisimmältä tuon:

Kuva on epätarkka, kun valoa ei ole tarpeeksi.
Mutta rannekoru on sekä ajatuksensa että symboliikkansa puolesta ihan täydellinen.

Jo vain kelpaa :)

Hertta päätti viime vuoden tehokkaasti: se metsästi ihan viime hetkellä mojovan siimahännän ja söi siis ensimmäisen ateriansa tuoreeltaan tämän vuoden alkuminuuteilla. Jos tästä pitää jotain ennnustaa, niin katilla alkanut vuosi tulee olemaan sekä ravitseva että vaihdikas.
Meillä Sohvin kanssa sen sijaan jatkuu laiskanpulskea elo, jossa ei hosuta. Vasta äsken puettiin vaatetta ylle, on katseltu elokuvaa ja lueskeltu blogeja koko aamupäivä. Ja hengailtu hyvässä seurassa. Nyt voisi lähteä ulos patsastelemaan hetkeksi, kun ei edes sada. Ei kyllä paistakaan.
Joulua en vielä ole korjannut pois, se saa olla viikonloppuun. Loppiaisen jälkeen alkaa ne härkäviikot (ja reikäleivät) joiden aikana taas ryhdistäydytään joulunajan mässäilyistä ja muista pahoista tavoista.
Uudenvuodenlupauksista en tiedä, mutta ehkä pitäisi olla kiltimpi itselleen ja miksei vähän toisillekin. Lakata syyllistymästä joka asiasta ja hyväksyä asiat sellaisenaan. Onhan tuossa jo tarpeeksi.
Joka tapauksessa: parempaa kohti!