paluu arkeen

Ahdistavan vuodenvaihteen jälkeen on ollut ihanaa palata arkirutiineihin. Tosin sain tiistaiksi nuhan, joka sitten luopui kun kävin illalla saunassa ja kaivoin esiin vanhan Vick-voidepurkin josta hieroin tymäkät tropit rintaan nukkumaan mennessä.

Kävelylenkitkin ovat alkaneet taas maistua, kun alistuin siihen, että otan kepin mukaan turvaksi. Sohvi on jo tottunut sekä keppiin että siihen, että joudun välillä hidastamaan tahtia. Ei sekään enää jaksa ryntäillä minnekään.

Kelit ovat mukavan kuivat. Tänään pakkanen pyllähti ja nyt ripottelee jonkinlaista valkoista kerrosta maahan. Jokeen kerääntyy jäätä, sitä tulee yläjuoksulta pieninä lauttoina, jotka kerääntyvät reunoille. Saa nähdä, jäätyykö kokonaan tänä talvena.

Jotta alku tuntuisi alulta, päätimme siskon kanssa osallistua Käsityökekkerit-blogin yhteisneulontaan. Välityöksi harkitsimme Taito-sivujen mysteerisukkia, mutta huomasin, että minulla on yhdet sukat kesken, joten ne pitää tehdä ensin. 

Mukavaa on myös palata normaaliin ruokajärjestykseen. Sokerista luopuminen ottaa vähän lujille aluksi, mutta onnistuu kyllä kun ei ole liian tiukka itselleen. Kyllä sitä tulikin syötyä joulunpyhinä. En rajoittanut lainkaan, vaikka lopulta voin jo huonosti kaikesta suklaasta. 

Valoa kohti mennään.

 

parempi vuosi alkakoon

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Vuosi vaihtui täällä syrjäkylän peräreunassa tavalliseen tapaan, kovassa joskin pienemmässä paukkeessa kuin ennen. Ilta oli varsin rattoisa kuohujuomineen kaikkineen.
Tämä joulunaika on ollut rauhallista muutenkin, ikävä niveltulehdus taas kerran rauhoitti liikkumista entisestään. Pari päivää olin töissä, yhden iltapäivän ale-shoppailemassa ja muut päivät kotosalla.
Kiltti olen vissiin ollut, kun pukki lahjoi niin runsaasti ja mieluisasti. Sen jo mainitsemani ipadin lisäksi sain päivittäisen elämäni läheisimmältä tuon:

Kuva on epätarkka, kun valoa ei ole tarpeeksi.
Mutta rannekoru on sekä ajatuksensa että symboliikkansa puolesta ihan täydellinen.

Jo vain kelpaa :)

Hertta päätti viime vuoden tehokkaasti: se metsästi ihan viime hetkellä mojovan siimahännän ja söi siis ensimmäisen ateriansa tuoreeltaan tämän vuoden alkuminuuteilla. Jos tästä pitää jotain ennnustaa, niin katilla alkanut vuosi tulee olemaan sekä ravitseva että vaihdikas.
Meillä Sohvin kanssa sen sijaan jatkuu laiskanpulskea elo, jossa ei hosuta. Vasta äsken puettiin vaatetta ylle, on katseltu elokuvaa ja lueskeltu blogeja koko aamupäivä. Ja hengailtu hyvässä seurassa. Nyt voisi lähteä ulos patsastelemaan hetkeksi, kun ei edes sada. Ei kyllä paistakaan.
Joulua en vielä ole korjannut pois, se saa olla viikonloppuun. Loppiaisen jälkeen alkaa ne härkäviikot (ja reikäleivät) joiden aikana taas ryhdistäydytään joulunajan mässäilyistä ja muista pahoista tavoista.
Uudenvuodenlupauksista en tiedä, mutta ehkä pitäisi olla kiltimpi itselleen ja miksei vähän toisillekin. Lakata syyllistymästä joka asiasta ja hyväksyä asiat sellaisenaan. Onhan tuossa jo tarpeeksi.
Joka tapauksessa: parempaa kohti!

taas se alka

Uus vuas. Uus viikko. Uus päiv.
Vanh akka.

Ko torstan viime vuan menin kotti, en nähny kettä ennenko tänäpe aamust tääl sorvamol. Luin lehrest, et o semne uurevuarentaika, et kene ensmätteks näke uutenvuaten, semne vuas tule. Et jos tule ensmätteks nainen kylä, tule huan vuasi ja jos miäs, ni hyvä vuasi. Kui kauan täyty orotta et asi selkki? Jos mul tule ensmäne viaras helmikuun kymmenes, ni tarkottak see, et vuas o hyvä? Taik et mul ei ol ystävi? Taik et asun liian kaukan korves?

Nukusi jo siin vaihes, ko vuas vahettus. Kuulin kyl kova prätinä, mut en jaksan noust kattoma naapurkylä ilotulitust. Mink tähre sanota et ilotulitus? Ei siin mittä ilo tulitet, muut ko ammuta raha taival ja kuarmiteta ympäristö. Eikä siit ol mittä iloka enä, ei semsel määrättömäl paukkinal ol muut tarkotust ko ajankulu. Lukissiva vaik kirjoi senki aikka.

Kaks ensmäst päivä istusin lorvikamaris viimeistelemäs nukkekotti. Laiti listoi paikalles ja ovet ja traput. Viäl jäi laittamist, siin mene yht pali aikka ko oikkias huushollissaki.

Aamuste piti käyrä tankkamas ennenko uskals lähti töihi. Neiti Siäväsen tankki ol melkken tyhi. Kurvasin kylmäasemal, ko hintaki ol lasken viime vuarest. Lykkäsin korttin konesse, mut see sylkäs sen takas ja ilmott, et se o vanhentun. No tiätty. Kuka ei olis.
Meinas tul tenkkapoo, ko uus kortt orotta Turus pankis ja sinn o matka. Onneks mul ol oikkia raha kukkaros see verra, ettän sain toiselt asemalt pual tankillist. Siäl ol kallemppa penssa, mut sil hinnal see pumpatti tankki eikä mun tarvinnu itte. Nyy mun täyty käyr Turus ruaktunnil.

Et samankaltast vähti tämä elämä tänäki vuann. Toivottavast muill kans.