orvokkini tummasilmä

Olen joka kesä istuttanut etupihalle orvokkeja, joko maahan tai ruukkuihin. Enimmäkseen sinisävyisiä.
Omenapuun alla on parin pionin lisäksi orvokkeja ja yksi kanadanakileija, joka on tietty kukkinut aikoja sitten. Lisäksi jokunen rikkaruohoksi luokiteltava sirkkataimi...

Olen aina pitänyt orvokeista. Lapsuudessani mummolla oli tuvan ikkunan alla aina orvokkipenkki, josta hän kävi keräämässä pienen kimpun, kun tuli meille tai Tyynelle kahville.

 Minulla ei ole siis varsinaista orvokkipenkkiä, vaan nämä ovat karkulaisia. Niitä on pionipenkin lisäksi laattojen raoissa, nurmikolla ja sorapolulla.

Tiedä sitten, mitä naapurit ajattelevat tästä villiintymisestä. Täällä ollaan niin tarkkoja, jokaisen pihanurmi on kuin kynsisaksilla tasattu.

Etupihalla on myös iso ruukku, johon istutin keväällä maanpeittoruusun. Arvatkaa, muistanko nimen?

Ja sitten se pakollinen, Vanille Fraisen punastus:

Ei se taida tuosta enää syvetä, tuo väri, mutta kaunis se mielestäni on.

Myös muuta punertavaa löytyi eilen illalla. Musta-aronian lehdet ovat saaneet kauniin sävyn. Tästä se vielä kirkastuu, mutta pidän kovasti tuosta tummasta vaiheesta.

Kiinanlaikkuköynnös voi huonosti ja pitää siirtää muualle. Sillä on myös jo syksy mielessä ja kaunis väri sen kunniaksi.

 
Ja vähän myöhemmin oli vielä taivaskin komean punainen. Kuva vääristää sävyn oranssiksi, kun todellisuudessa taivas oli puhtaasti pinkin ja sinisen liitto.

Tämä on lähempänä todellisuutta, mutta valo katosi nopeasti ja kuva jäi vaisuksi.

Mutta siis orvokit tervehtivät kotiintulijaa...

vikaa päässä

Tämä on jo tylsää, mutta tuota japaninhortensian punertumista on pakko seurata.

Melkoinen muutos, sanoisin.

Vertailuna tuo uusi kukinto, joka on vasta avautumassa. Tai alakuvan runkohortensia, jonka punertuminen on huomattavasti vähäisempää ja sävyltään sameampaa.

Kun koiran kanssa on ongelmia, vika on yleensä remmin yläpäässä. Nyt on kuitenkin tilanne se, että Kertulla heittää isopyörä, enkä löydä itsestäni suurtakaan vikaa. (vaikka syyllistynkin helposti)

Kerttu on tulossa murkkuikään, sillä on ensimmäinen juoksuaika ja pää aivan sekaisin. Näitä on nähty kyllä ennenkin, mutta ipana kehittää nyt jotain aivan omaa luokkaansa olevia sessioita.

Joskus tuntuu kuin joku kävisi huushollissa pelottelemassa poissaollessani, niin sattumanvaraisia Kertun  reaktiot ovat. Eilen illalla mm. ei suostunut menemään iltapissalle pihalle, eikä tänä aamuna taas tulemaan sisälle sieltä. Hetken päästä kaikki oli taas hyvin eikä mikään pelottanut.

Pihani on täynnä itsekseen kylväytyneitä orvokkeja, joita runtelevat vissiin sekä kotilot että koirat. Näkyy sinne maastoutuneen joku voikukkakin, vasta kuvasta huomasin.
Mutta meillä on kuitenkin melko viihtyisää yhdessä, kukilla ja koirilla ja minullakin. Kaikilla jotain vikaa latvassa.