Omenapuun alla on parin pionin lisäksi orvokkeja ja yksi kanadanakileija, joka on tietty kukkinut aikoja sitten. Lisäksi jokunen rikkaruohoksi luokiteltava sirkkataimi...
Olen aina pitänyt orvokeista. Lapsuudessani mummolla oli tuvan ikkunan alla aina orvokkipenkki, josta hän kävi keräämässä pienen kimpun, kun tuli meille tai Tyynelle kahville.
Tiedä sitten, mitä naapurit ajattelevat tästä villiintymisestä. Täällä ollaan niin tarkkoja, jokaisen pihanurmi on kuin kynsisaksilla tasattu.
Etupihalla on myös iso ruukku, johon istutin keväällä maanpeittoruusun. Arvatkaa, muistanko nimen?
Ja sitten se pakollinen, Vanille Fraisen punastus:
Myös muuta punertavaa löytyi eilen illalla. Musta-aronian lehdet ovat saaneet kauniin sävyn. Tästä se vielä kirkastuu, mutta pidän kovasti tuosta tummasta vaiheesta.
Kiinanlaikkuköynnös voi huonosti ja pitää siirtää muualle. Sillä on myös jo syksy mielessä ja kaunis väri sen kunniaksi.
Ja vähän myöhemmin oli vielä taivaskin komean punainen. Kuva vääristää sävyn oranssiksi, kun todellisuudessa taivas oli puhtaasti pinkin ja sinisen liitto.
Tämä on lähempänä todellisuutta, mutta valo katosi nopeasti ja kuva jäi vaisuksi.
Mutta siis orvokit tervehtivät kotiintulijaa...
2 kommenttia:
Etpäs kovinkaan usein postaa tänne, itsellänikin on joskus vaikeuksia kirjoitella, ja samoin jopa vieraillakin blogeissa. Kuitenkin tykkään blogeista paljon enemmän kuin esim. naamakirjasta! Kesää odotellessa, tukkakin tuntuu olevan takana näillä myrskyillä koko ajan, onneksi ei ole tupeeta. Sitä ei enää olisi.
Minä en kans jaksa naamakirjaa enkä sinne mitään kirjoita, kulttuuriseuran ja työpaikan sivuja vain päivitän.
Mulla on nykyään niin tylsä elämä, ettei siitä irtoa mitään jutun juurta. Ehkä taas kesällä, kun pihalla alkaa vihertää. Toisaalta on niin kiirekin, että päivät ja illat menee ihan huomaamatta.
Mutta sun blogiasi seuraan tiiviisti, vaikka harvoin ehdin kommentoida. Tuun jutuistas hyvälle tuulelle :)
Lähetä kommentti