Olen ollut kahden vaiheilla, poistaako tämä sivusto kokonaan vai jatkaako kirjoittamista. En vieläkään ole varma, mutta päätin vähän kokeilla, miltä tuntuu.
Ainakin siltä tuntuu, että pitäisi jättää tyhjä väi, eikä jatkaa entisten asioiden päälle. Mutta se vasta hölmöltä näyttäisi, joten annan olla. Ymmärrätte tai sitten ei.
Iltalenkillä tuuli navakasti mutta lämpimästi, kuuntelin äänikirjaa ja yritin olla piittaamatta särkevästä nivelestä. Särky on löytänyt myös kädet, mutta sitäkään en ajatellut.
Nautimme nyt siitä, että on lämmintä ja kuivaa, koska se asia muuttuu pikemmin kuin olisi väliksi. Olisi mukavaa jos voisimme tehdä pitempiä lenkkejä.
Löysin kirjastosta vietnamilais-kanadalaisen kirjailijan Kim Thúyn kaksi teosta, Ru ja Vi. En ole ennen lukenut yhdenkään vietnamilaisen kotimaastaan kirjoittamaa tekstiä, kaikki kuvaukset ovat olleet ulkopuolisten käsialaa. Odotan mielenkiinnolla.
Koirat ovat jo vetäytyneet yöpuulle, tai -tyynylle pitäisi sanoa. Molemmat kuorsaavat kuuluvasti. Taidan liittyä kuoroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti