keskiviikko 17. helmikuuta 2016

vauvakuvia

Tuollaisia pötkylöitä oli tarjolla, kun eilen kävimme Sohvia siistimässä. Tuo vasemmanpuoleisin tyllerö olisi tarjolla meille.

Niin kovasti söpöjä ollaan, vaikka vallan unisia. Tässä veljet hakevat parempaa asentoa.

Vielä nämä otukset ovat hiljaisia ja rauhallisia, mutta kohta on meno toista. Vipellystä riittää kun nukkuminen on aina vain vähemmän kiinnostavaa. Tosin rauhallisuus voi osittain johtua myös siitä, että vatsat olivat ihan täynnä. Nämä eivät nimittäin vinkuneet edes syliin nostettaessa, kuten tämän ikäiset yleensä.

Kuvat on mitä sattuu, kuten ainakin kännykällä sisätiloissa ja lampunvalossa otettuna. Taustakin oli vähemmän mairitteleva, mutta otetaan parempia sitten ensi kerralla.

Sohvi nypittiin kerrassaan aluskarvoilleen asti ja se paljasti yllättävän seikan: se on lihonut. Olen mielestäni antanut sille ruokaa ihan normaalin määrän, mutta taitaa olla niin, että myös koiran aineenvaihdunta hidastuu iän myötä. Seuraava ruokapussi pitää hakea jo seniori-osastolta. Mistähän semmoista ruokaa löytyis myös mulle?




torstai 11. helmikuuta 2016

karvaisia ongelmia


Tilasin eilen Sohville trimmauksen. Turkki alkaa olla niin paksu, ettei kaulapantaa saa pois ilman että korvat irtoaa. Ensi viikolla mennään.
Paitsi että siellä odottaa ansa: kaksiviikkoiset pennut.
Olen jo aloittanut harjoittelun: peilin edessä sanon Ei vähintään seitsemällä eri tavalla. Joka aamu.

Turkin vähentäminen on tarpeen myös siitä syystä, että näillä kurakeleillä Sohvi kantaa sisään melkoiset määrät hiekkaa, vaikka kuinka kuivataan ja harjataan sisään tullessa.
Tosin nyt on luvassa vähän kuivempi jakso, muutamaksi päiväksi pikkupakkasta.


Taloyhtiössämme asustelee ja pihoillamme liikkuu useampia kissoja. Ne mokomat ovat ottaneet tavakseen käyttää seinänvieruksia vessoina. Mulla on yhdellä puolella seinänvierellä räystään levyinen hiekka-alue, joka on mitä parhain kissanvessa. Huomasin sen jo heti ekana syksynä, ja aloin kerätä siihen kahden nyrkin kokoisia kiviä ja väleihin kivikkokasveja.
Se oli hetken aikaa toimiva ja kaunis ratkaisu ja ilmeisesti katit olivat keksineet jonkin uuden huussin.
Nyt ne ovat palanneet, eikä isot kivet haittaa ollenkaan kaivamista. Kivikkokasvit siirretään nurinniskoin nurmikolle ja hiekkaa kaivetaan vimmatusti. Jätökset jäävät usein peittämättä, jotenkin ne kivet eivät siirry takaisinpäin yhtä rivakasti. Yök.
Jokin aika sitten homma siirtyi kokonaan uudelle tasolle, kirjaimellisesti: kovien pakkasten ja hetkellisen paksun lumen vuoksi katinpirulaiset eivät saaneet enää myllättyä maassa. Niinpä yhtenä aamuna, kun avasin rullaverhon, yllätin naapuri kolliroikaleen kykkimästä ikkunan takana kukkaruukussa. Mulla on ikkunoiden alla parvekeruukut, semmoiset pitkänmalliset muovikaukalot.

Vihapuhetta oli hetken ilmassa sakeasti.

Kuva ei mitenkään liity ahdinkooni, onpahan vaan mun syksyisiltä työreissuilta hankittua tarviketta.


tiistai 9. helmikuuta 2016

uusia asioita


Olen jo jonkin aikaa ollut gluteenittomalla ruokavaliolla. Ja voinut hyvin. Tosin vatsani on edelleen hyvin herkkä, omapäinen ja huonosti käyttäytyvä, mutta ilman gluteenia se on rauhallinen suurimman osan aikaa.
Onneksi sentään puhdas kaura sopii, sillä kaupasta harvoin saa sellaista gluteenitonta leipää, joka olisi suunmukaista.
Perjantaina mulle iski sitten pullanhimo. Viime viikon laskiaispullahehkutus sen vissiin aiheutti. Lauantaina kävin aamulla kaupassa ja varustauduin tarpeellisilla pulla-aineksilla luotettavan lähteen ohjeiden mukaan.
Ja aloitin homman. Gluteeniton leivonta eroaa tavallisesta siinäkin mielessä, että taikina vaatii rivakan koneellisen vatkaus/vaivaustoimenpiteen, koska sitkoa ei synny kuten yleensä. Mullahan on tehokas, 40v. käsivatkain ja siihen taikinakoukut ja koska olin tekemässä pikkuista taikinaa, tiesin että sillä vekottimella selvitään.
Paitsi että niitä koukkuja ei ollut missään. Asia oli äkkiä todettu, laatikossa oli vain edesmenneen yleiskoneen koukut. Ja mulla mantelimaito lämpimänä ja hiiva melkein joukossa.
Äkkiä takki niskaan ja autolla sähköliikkeeseen. Joka oli mennyt kiinni varttia aikaisemmin. Huoh.
Onneksi omistaja vielä oli paikalla ja avasi oven. Viidessä minuutissa ostin monitoimikoneen, vaihdettiin kuulumiset ja keskusteltiin robotti-imurien ominaisuuksista. Tykkään kun palvelu pelaa.

Kotona sitten äkkiä tarvittavat osat pesuun, kone kokoon ja veivaamaan. Pullat onnistuivat hyvin, en olisi uskonut että semmoisia on mahdollista saada aikaan ilman nisujauhoja.

Samaan syssyyn hurautin myös runebergintorttuvariaation, jotka olivat myös onnistuneita. Niistä olisi mulla kuvakin, mutten pahus vieköön osaa sitä tänne siirtää, kun meillä äly on nykyisin pelkästään puhelimessa ja näyttää, että se pysyykin siellä. Vanhasta luurista sai kuvia ulostettua kaapelilla, mutta miten lienee tämän uuden kanssa. Tutkin asiaa jonakin hiljaisena hetkenä.
No ei se niin vaikeaa ollutkaan. Ja tortut olivat nimenomaan hyviä, kauneudesta ei puhuta mitään...

Puhelin tuli vaihdettavaksi ja hommasin sellaisen mallin, johon sai kaksi sim-korttia. Kahden puhelimen tyyrääminen oli työlästyttävää, mutta en arvannut, että yhdistettynä samaan laitteeseen hallinta vaatii melkoisesti opettelua. Mulla on yhtäkkiä matkassani 600 yhteystietoa... Älyä tarvittaisiin myös käyttäjän päässä eikä pelkästään laitteessa.


Olin viikonloppuna muutenkin puuhakkaalla tuulella: ompelin uudet tyynynpäälliset makuuhuoneen tyynyihin. Ja aloin kutoa sukkia, kun kangaskaupan tiskillä oli sievän värinen lankakerä. Nämä askartelut noudattavat samaa väriskaalaa kuin viime aikojen kukat. Hempeän lempeää.
Kevättä ilmassa?