Olen jo jonkin aikaa ollut gluteenittomalla ruokavaliolla. Ja voinut hyvin. Tosin vatsani on edelleen hyvin herkkä, omapäinen ja huonosti käyttäytyvä, mutta ilman gluteenia se on rauhallinen suurimman osan aikaa.
Onneksi sentään puhdas kaura sopii, sillä kaupasta harvoin saa sellaista gluteenitonta leipää, joka olisi suunmukaista.
Perjantaina mulle iski sitten pullanhimo. Viime viikon laskiaispullahehkutus sen vissiin aiheutti. Lauantaina kävin aamulla kaupassa ja varustauduin tarpeellisilla pulla-aineksilla luotettavan lähteen ohjeiden mukaan.
Ja aloitin homman. Gluteeniton leivonta eroaa tavallisesta siinäkin mielessä, että taikina vaatii rivakan koneellisen vatkaus/vaivaustoimenpiteen, koska sitkoa ei synny kuten yleensä. Mullahan on tehokas, 40v. käsivatkain ja siihen taikinakoukut ja koska olin tekemässä pikkuista taikinaa, tiesin että sillä vekottimella selvitään.
Paitsi että niitä koukkuja ei ollut missään. Asia oli äkkiä todettu, laatikossa oli vain edesmenneen yleiskoneen koukut. Ja mulla mantelimaito lämpimänä ja hiiva melkein joukossa.
Äkkiä takki niskaan ja autolla sähköliikkeeseen. Joka oli mennyt kiinni varttia aikaisemmin. Huoh.
Onneksi omistaja vielä oli paikalla ja avasi oven. Viidessä minuutissa ostin monitoimikoneen, vaihdettiin kuulumiset ja keskusteltiin robotti-imurien ominaisuuksista. Tykkään kun palvelu pelaa.
Kotona sitten äkkiä tarvittavat osat pesuun, kone kokoon ja veivaamaan. Pullat onnistuivat hyvin, en olisi uskonut että semmoisia on mahdollista saada aikaan ilman nisujauhoja.
Samaan syssyyn hurautin myös runebergintorttuvariaation, jotka olivat myös onnistuneita. Niistä olisi mulla kuvakin, mutten pahus vieköön osaa sitä tänne siirtää, kun meillä äly on nykyisin pelkästään puhelimessa ja näyttää, että se pysyykin siellä. Vanhasta luurista sai kuvia ulostettua kaapelilla, mutta miten lienee tämän uuden kanssa. Tutkin asiaa jonakin hiljaisena hetkenä.
Puhelin tuli vaihdettavaksi ja hommasin sellaisen mallin, johon sai kaksi sim-korttia. Kahden puhelimen tyyrääminen oli työlästyttävää, mutta en arvannut, että yhdistettynä samaan laitteeseen hallinta vaatii melkoisesti opettelua. Mulla on yhtäkkiä matkassani 600 yhteystietoa... Älyä tarvittaisiin myös käyttäjän päässä eikä pelkästään laitteessa.
Olin viikonloppuna muutenkin puuhakkaalla tuulella: ompelin uudet tyynynpäälliset makuuhuoneen tyynyihin. Ja aloin kutoa sukkia, kun kangaskaupan tiskillä oli sievän värinen lankakerä. Nämä askartelut noudattavat samaa väriskaalaa kuin viime aikojen kukat. Hempeän lempeää.
Kevättä ilmassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti