Tilasin eilen Sohville trimmauksen. Turkki alkaa olla niin paksu, ettei kaulapantaa saa pois ilman että korvat irtoaa. Ensi viikolla mennään.
Paitsi että siellä odottaa ansa: kaksiviikkoiset pennut.
Olen jo aloittanut harjoittelun: peilin edessä sanon Ei vähintään seitsemällä eri tavalla. Joka aamu.
Turkin vähentäminen on tarpeen myös siitä syystä, että näillä kurakeleillä Sohvi kantaa sisään melkoiset määrät hiekkaa, vaikka kuinka kuivataan ja harjataan sisään tullessa.
Tosin nyt on luvassa vähän kuivempi jakso, muutamaksi päiväksi pikkupakkasta.
Taloyhtiössämme asustelee ja pihoillamme liikkuu useampia kissoja. Ne mokomat ovat ottaneet tavakseen käyttää seinänvieruksia vessoina. Mulla on yhdellä puolella seinänvierellä räystään levyinen hiekka-alue, joka on mitä parhain kissanvessa. Huomasin sen jo heti ekana syksynä, ja aloin kerätä siihen kahden nyrkin kokoisia kiviä ja väleihin kivikkokasveja.
Se oli hetken aikaa toimiva ja kaunis ratkaisu ja ilmeisesti katit olivat keksineet jonkin uuden huussin.
Nyt ne ovat palanneet, eikä isot kivet haittaa ollenkaan kaivamista. Kivikkokasvit siirretään nurinniskoin nurmikolle ja hiekkaa kaivetaan vimmatusti. Jätökset jäävät usein peittämättä, jotenkin ne kivet eivät siirry takaisinpäin yhtä rivakasti. Yök.
Jokin aika sitten homma siirtyi kokonaan uudelle tasolle, kirjaimellisesti: kovien pakkasten ja hetkellisen paksun lumen vuoksi katinpirulaiset eivät saaneet enää myllättyä maassa. Niinpä yhtenä aamuna, kun avasin rullaverhon, yllätin naapuri kolliroikaleen kykkimästä ikkunan takana kukkaruukussa. Mulla on ikkunoiden alla parvekeruukut, semmoiset pitkänmalliset muovikaukalot.
Vihapuhetta oli hetken ilmassa sakeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti