Touhua riittää

Sairas tai ei, puut oli hakattava. Tosin nämä kuvat ovat pääsäiseltä, jolloin saimme suurimman osan puista sahattua ja pilkottua.

Urakka vaikuttaa aina jossakin vaiheessa ylivoimaiselta, mutta yhdessä tekeminen on mukavaa. Pölkky kerrallaan edetään, ja koska erinomainen klapikone oli hyytynyt talven aikana, vanha kunnon kirves ja pölkky-metodi otettiin käyttöön.

Tuntui mahtavalta, kun viimeinenkin pölli oli halkaistu ja saattoi viedä kirveen pois.

Välillä pidettiin taukoa ja kuivateltiin hanskoja. Kuulosuojaimet tarvitaan sirkkelöintivaiheessa.

Leikkauspinta on kaunis. Halusin tallentaa sen ennenkuin naputtelin pölkyn klapeiksi. Turvallisuuden tunne kasvaa, kun tietää että talveksi on polttopuita riittävästi. Pieniä mutta tärkeitä asioita.

Pieni on myös tämä pikkuinen kevätkaihonkukka, joka oli riehaantunut ruusupensaan juurella kukkimaan. Sillä on paljon sisaruksia ympärillään, ja lähiviikkojen aikana saan nauttia näistä taivaansinisistä sievimyksistä yllin kyllin.

Olen noussut tänään jo ennen sian pieremää, so. kuuden jälkeen. Tosin meillä ei sika ollut asialla, vaan Sohvi, joka keksi ruveta irroittamaan kamarin lattialankuista tikkuja. Ihan vaan huvikseen, kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Kymmenen korvissa olin jo pessyt pyykit ja lähdin kasvimaata kääntämään. Tarkoitus on saada tänään porkkanat ja palsternakat kylvettyä, ehkä jotakin muutakin. Käänsin neljä penkkiä, toiset neljä tarvitaan vielä ja syksyksi mansikkamaa.

Pirullisen raskasta, mutta olen kuitenkin paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, jolloin ei koko hommasta tullut mitään. Vajassa on kyllä puutarhajyrsin, mutta vekotin on niin järjettömän suuri, ettei minulla ole toivoakaan sen hallitsemisesta. Taas kerran vanhat konstit päihittävät uudet kotkotukset.

Kaikenlaista muutakin on tullut puuhasteltua, ja joka välissä istuskeltua. Kahvi- ja ruokataukoja on pidetty ja käveleskelty pitkin puutarhaa. Lihaksissa tuntuu, että on tehty. Vielä aion mennä viimeistelemään kasvimaata ja tuumailemaan tulevia.

Sorvaamossa julkaisupäivä tuli ja meni, nyt viilataan pari viikkoa ja sitten se onkin loppu. Kiire tulee olemaan ensi viikolla kova, entistä kovempi, jos mahdollista. Sen kyllä jaksaa kun tietää, että sitten on koko kesä vapaata. Vapun jälkeinen viikko on toisella tapaa kiireinen ja stressaava. Viimeinen viikko toivon mukaan on sitten jo leppoisampi. Pöytä puhtaaksi ja kaapit ojennukseen, ehkä.

Nyt palaan vielä hetkeksi ulos, ennenkuin selkäni jäykistyy liikaa. Ehkä saan vielä aikaan jotain kuvattavaa, jolloin palaan vielä tänään. Tai sitten ei.

Tautista

Bidulla on duha.

Alkoi aamupäivällä kokouksen jälkeen. Ja paheni nopeasti. Päätä särkee, kuumottaa ja nenä valuu. Kerpuleen tauti.

Itse asiassa ei kuumota, vaan viluttaa, kun kuume taas nousee. Sorvaamoon ei ole asiaa ainakaan huomenna, mikä on harmillista, sillä ensi viikolla pitäisi projektin olla julkaisuvalmis. Huoh.

Postaaminen ei ollut hyvä ajatus, sillä näppis kastuu enkä oikein näekään mitään, kun silmät valuvat vettä. Taidan palata kun olen kuivemmassa kunnossa ja näen paremmin.
Niisk.

nupinaa

Miksi aina minä:
-juutun aamulla sen hipsuvarpaan taakse, joka ei uskalla näilläkään keleillä veivata polkuautonsa kumminauhaa tarpeeksi kireälle jotta pääsisi edes kahdeksankympin vauhtiin satasen rajoituksella? Joka vielä jarruttaa kameratolpan kohdalla kuin parempikin kaahari?
-olen niin kiltti etten näytä keskaria kun lopulta pääsen ohi?
-tunnen itseni kaahariksi kun kuitenkin ajelisin aivan rajoitusten mukaisesti?

Ilta meni lautakunnan kokouksessa. Asiat olivat siunauksellisia, eli tehtäväksi jäi siunata hallinto-oikeuden päätöksiä. Joskus tulee kyllä ajatelleeksi, että muutaman välistävetäjän vuoksi joudutaan vetämään paljon kovempaa linjaa kuin olisi järkevää. Puuttumatta tarkemmin yksityiskohtiin (ne on luettavissa viikon päästä ilmoitustaululta) sanon, että päätöksenteon liitteenä pitäisi olla pitkät selitykset, jotta asioiden koko laajuus tulisi selväksi. Esityslistan mukana saamme tietysti tarvittavat paperit, mutta se muu informaatio, jota ei syystä tai toisesta ole kirjoitettu paperille, on yhtä tärkeää. Toivoisinkin tuntevani paremmin kuntalaisia ja olosuhteita.
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut toisten yksityisasioista, mutta välillä siitä olisi hyötyä. Toisaalta voi olla myös helpompaa, kun ei niin kaikista vanhoista kiemuroista ole selvillä.

Poikkesin sorvaamoon tullessa kinderikaupan kautta. Aion hätkähdyttää kohta alkavaa aamupalaveria suklaamunien availulla. Päästään vertailemaan löytyneitä yllätyksiä...
Kuten tänään jaettavia kirjekuoria. Lomautuksesta tulee todellisuutta tänään.

Touhuhattu päässä

Viikonloppu on ollut varsin antoisa. Miten voikin olla niin, että kun oikein saa touhuta omaan tahtiinsa asioita joista tykkää, viikonloppu tuntuu viikon mittaiselta?

Ei haitannut vaikka satoi, sillä tein kaikenlaista siivousta ja järjestelyä täällä sisällä. Kohta kuitenkin tekee mieli aloittaa puutarha- ym. pihatyöt, ja sitten ei taas jaksa raataa sisällä.

Olin jo aamulla niin reipas, että tein muutamia kylvöjä. Siemenet olivat kaikki ylivuotisia, mutta olen toiveikas.


Laatikossa näkyvät vaaleat pilkut ovat samettikukan siemeniä. Tykkään pistellä ne yksitellen riveihin, silloin taimien kouliminen on paljon helpompaa.

Ja tietenkin palkitsin itseni kupillisella kahvia ja palalla sitä kaunista perjantai-illan piirakkaa :)

Kahvitauon jälkeen aloin siivota. Hyöh kuinka nokiset ikkunat olivat. Nyt on kuitenkin ikkunat pesty ja tuvassa puhtaat verhot. Vein loputkin matot pois, ehkä kuitenkin laitan joitakin riepuja pääsiäiseksi.

Illansuussa lähdin kirkonkylään kulttuuriseuran kokoukseen. Fillarilla. Kävimme talolla mittailemassa ja suunnittelemassa keittiö- ja wc-tiloja. Päätimme ensimmäisten talkoiden ajankohdan ja joitakin muita akuutteja asioita. Ja tietysti alkoi sataa. Kuinkas muuten, kun kerran oltiin walo-asioissa liikkeellä. Kastuin kotimatkalla likomäräksi, vieläkin on hiukset kosteat.

Saa nähdä, miten jäykkä olen huomenna moisen urheilusuorituksen jälkeen. Onneksi tällä viikolla ei ole muita menoja kuin yksi lautakunnan kokous.

perjantai-iltaa

Olen viettänyt illan katselemalla puutarhakirjoja:

Englantilainen puutarha:

Skandinaavinen: (vahingossa tuli valittua suomalainen)

Ja se toinen suomalainen:

On rentouttavaa selailla kirjoja ja ihailla toisten hienoja puutarhoja raskaan viikon jälkeen. Ulkona olisi ollut tekemistä omassakin trekoolissa, muttei nyt jaksanut.

Jälkikasvu soitti ja rupateltiin niin, että oli jäädä piirakka paistamatta. Ostin nimittäin aitoon martta-henkeen valmiin piirakkataikinan, ja se odotteli tuossa pöydällä innokasta leipojaa.

Siitä tuli kyllä kaunis. Ottaisin siitäkin kuvan, mutta apparaatin akut joutuivat lataukseen.

Lupasin joskus aikaisemmassa postauksessa ilahduttaa teitä kuvilla Tasmanian tuholaisen edesottamuksista matto- ym. alueilla. Tässä olisi pari:

Matto on valssannut kiikkutuolin kanssa kunnes on uuvahtanut?

Tovin tarkasteltuani näitä jäännöksiä tulin siihen tulokseen, että silppu on vielä aamupäivällä muodostanut ruokaohjelehdykän. Sohvi on kuitenkin tykästynyt enemmän näihin postimerkkikokoisiin resepteihin, joten multa jäi kokeilematta nämä sapuskat.

Parhaillaan vähäkoira tyhjentelee mahalaukkuaan pitkin tuvan lattiaa. On tainnut löytää ulkoa taas jonkin herkullisen kalmon, joka on pitänyt hotkaista ravitsemuksellisesti tasapainotetun ilta-aterian peräruoaksi. Koiraeläinten herkut ovat välillä yököttäviä, varsinkin kun ne puklataan melkein villasukalle.