tiistai 28. syyskuuta 2010

Väliaika

Kirjamessuviikolla en ehdi kommentoimaan enkä raportoimaan eloani tai oloani. Kuka tahtoo tavata, tulkoon messuille tai odottakoon ensi viikkoon.
Kirkkokatu 10:ssä (sivupalkista) on kuvia pienoismallista, joka on nyt valmis. Lähes. Tänään teen vielä fiksauksia, vaikkei pitänyt enää, ja sitten en katso koko kapinetta ennenkuin on jo liian myöhäistä.

Nähdään.

torstai 23. syyskuuta 2010

matalalentto

Nyy ei ol luvas kuvi, vaik niit onkin kameras orottamas. En kertakaikkisest kerkke niit tänn purkama.

Olen menos kolmatt päivä ympäristökoulutukse, misä puhella valla enklanniks ja see vaati keskittymist. Ei voi eres torkatta hetkeks. Ei kyl ol ollu tarvettaka, siks miälenkiintossi  assioi käsitellä.
Huamas kyl, et assiamukane sanasto ol hiuka hakuses. Nyy, ko se ruppe olema muistis, ollanki viimäses päiväs ja jos kurss jatku ens kevän, kerkke sana jälles kattoma miälest.

Meil ol viikoloppun suur murhenäytelmä. Naapurin suur koiranretku tunki ittes kanatarha ja puri Ukko-kukon kualiaks. Ukkopark pualust ittiäs ja Tyynet urhoollisest ja mee mentti appu kon kuultti häne huutos, mut see ol myähäst. Tyyne ol koskematon mut järkyttyny ja hän kual hiuka myähemmi silkast peljästyksest ja leskeks jäämise surust.
He oliva jo vanhoi, kuko seittemä ja Tyyne yhreksä vuare, nii et ei sunkka he enä kaua olis muutonka elän, mut en olis heil tommost loppu tahton. Kuko ol nii kiltt ja hualehtivaine ja Tyyne oikkia touhukkuure perikuva.
Mul o kovaste paha miäl heijän takias ja kaippan heit joka päiv. Kuulostelen viäläki Ukon kiakumist ja olen joka päiv ollu menos heit ruakkima. Vaik he oliva vaa kanoi, he oliva kuitenki osa mun elämä ja mää tykkäsin heist kovaste.

Kirjamessu lähestyvä ja monttalai on viäl tekemät. Onneks meit on suur joukko.

Lauanta alka nukkiskurssi ja sitä olen hiuka valmistellu, vaik lopullise suunnitelma teen sit vast ko olen kurssilaise kerra nähny ja heijän kans puhellu. Olin kyl kahre vaiheil et jatkank lainka enä, mut jollantavall olen tykännykki siit ja jos toise kerra tahtova jatka ni hyvä.

Itte alotin krafiikkakurssin eilä. Mun pit alotta jo keväste, mut en jaksan. Eilän sit tein ensmäsen laatan syävyttämist vaill valmiks. Mont vaihet ja pikkutarkka nysvämist, mut se voi oll juur mul sopeva. Ko keksis vaa sopivi aihei. Nyy jäljensin taiteilijan piirrokse, et pääsin opettelema tekniikka.

Kato vuata ain vaa ja torpp ruppe märäntymä. Kui voiki oll vaikkia saar joku tekemä asial jotta? Luulis et kaik tekevä miähe o muuttan Sulkaval taik jonkkus. Torellisuures kaik ova nii ylityällistettyi ete kukkan kerkk auttama. No, jollantaval tämä selkki, joskus. Ko vaa hermot kestäis.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

voittoja ja tappioita

Onpas ottanut lujille. Pienoismalli alkaa olla viimeistelyä vaille, joten siinä asiassa tulee voitto kotiin. Mutta se on vaatinut tiivistä istumista.

Maanantaina alkoi flunssa. Ja sitä riittää. Jäsenet särkevät, aivastukset saavat vatsalihakset kramppiin ja keuhkoputket ovat kuin raastimen jäljiltä. Tavallinen flunssa siis. Eiköhän se kohta hellitä.

Hyvä uutinen on myös, että sataa vettä. Sadevesitynnyrit tulvivat ja voin vihdoin pestä saunan. Vettä on nimittäin luvassa runsain mitoin lisää.

Huono uutinen on, että sataa vettä. Sitä sataa vintinrappuun, salin uunin päälle ja keskelle porstuan lattiaa. Muunmuassa. (onko tuo yhdyssana?)
Testivoittaja on kuivatuksessa, sillä se onneton seisoi juuri siinä kohtaa, mistä ensimmäinen vesinoro valui sisään. En tiedä, milloin se olisi niin kuiva että sen uskaltaisi käynnistää. Ainakin uuden, kuivan pölypussin se tarvitsee ennen seuraavaa paseerausta.

Tein kattofirmaan tarjouspyynnön. Se olisi pitänyt tehdä jo keväällä, mutten kuitenkaan tehnyt. Olen vissiin melkoisen tyhmä: jos katto kerran vuosi jo viime talvena, se tuskin on itsekseen korjautunut. Huoh.

Harkitsen vakavasti kirkonkylään muuttamista. Kaikki merkit viittaavat siihen, että siellä ei tunneta vuotavia kattoja. Muita haittoja saattaa olla sitäkin enemmän...

Toisaalta luumut kypsyvät. Niitä on vissiin tulossa ainakin sata kiloa. Eli kivaa, ne maistuvat hyvältä ja perkule, mihin niitten kanssa taas joutuu. Kompostiin menee suurin osa.

Blogitaukoa on odotettavissa lisääkin, sillä kirjamessut lähestyvät ja muutakin kiirettä on luvassa. Eikä se pienoismallikaan ihan valmis vielä ole.

Loppuun vielä kuva Westerlandin nupusta. Se jaksoi tehdä muutaman nupun kuivuudesta huolimatta. Yksi voitto lisää.

lauantai 4. syyskuuta 2010

yäelämä

Olen ollu jälles kiirune monestakki syyst enk ol kerjenn tännekä sitä valittama. Ei silti et siin mittä valittamist olisika, mukava ko aik kulu;)
Tämmöste kans puuhates ei huamakka ajan kulumist. Mut nisk tule kippiäks ja silmä ruppeva valuma vett ja sit huama, et tarvittis vissi pittä tauko.
Jotta valmistakki ruppe hiljalles tulema. Katot ei ol viäl paikallas eikä niit laitetakka enne ko iha viimätteks. Vaik nyy näyttä et hyvä tule ni taita oll viäl pitkäs kuuses seki asi. Mut yritetä.
Ettei elämä men pelkäks nyhertämiseks, täyty panosta välil yäelämän. Sen tähre olinki eilä Walon mäel yäperhossi ihmettelemäs. Tomsel virityksel niit houkuteltti katteltavaks.
Vaikk kuva onki tärähtäny nii osaottajat ei ollu. Oroteltti yäkiitäji ja muit lennokkai ja puheltti ökkiäisasioi orotelles. Hiuka koit satta ja tuuliki yhre eine, mut lopultas saatti nähtävil muutama yäkköne ja joku merkilline lureki kiipes lakanal. See ol semne ulko-lure eikä mikkä mailmalt tuattu lutikka ko vert ime.

Nyy olen lährös kirkonkyläl ja sen jälkken jatkan rakentelu. Jote minust mittän kuulu ni lorvikamarist löytä. Kannatta tul sisäl siin kiromise ja noitumise välis. Eikä kannatt ruvet kättelemä, etei liimauru kiines.