Vuosikaudet on puhuttu esteettömyydestä, miten on otettu huomioon pyörätuolilla liikkuvat ja muut erityisryhmät. Silti törmään jatkuvasti siihen, että ei ole ajateltu loppuun asti.
Minulla ei ole hätää, kun liikun Takkupään kanssa. Mutta jos joutuisin kulkemaan yksin, en pääsisi edes ulos asunnostani. Tai pääsisin kyllä täältä ulos rappukäytävään, mutta jäisin porrastasanteelle ihmettelemään. Talossa on nimittäin vanha hissi, jonka ovea en saa avattua jos istun pyörätuolissa.
En myöskään pääsisi taloon sisälle. Alaovessa on sähkölukko jok aukeaa koodilla mutta alkaa sulkeutua aivan liian aikaisin jotta ehtisin sisälle.
Toivoisin että päättäjät (enkä nyt tarkoita poliitikkoja) istuisivat hetkeksi pyörätuoliin ja kokeilisivat käytännössä, että suunniteltu ratkaisu on mahdollinen.
Raisio panostaa asukkaiden viihtyvyyteen mielestäni varsin paljon. On puistoja ja pyöräteitä, istutuksia monenlaisia. En haluaisi olla kiittämätön, mutta en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun pyörätien kunnostus tuli valmiiksi.
Väylä on jaettu kahtia, pyöräilijöille asvalttia ja kävelijöille laatoitusta. Lisäksi on asennettu suuria noppakiviympyröitä, jotka ulottuvat koko tien leveydelle. Kivet on terävästi lohkottuja. Erivärisiä ja kauniita katsella. Kuitenkin tuntuu, että hampaat irtoavat, kun ylitämme kiviympyrät. Tärinä on ikävän tuntuista ja toistuu usein kahden korttelin matkalla. Eivät pyöräilijät pidä niistä sen enempää, mummelit moittivat nuorta miestä, joka harjasi hiekkaa kivien väliin. Epäilen myös, etteivät äidit vauvojensa kanssa ole tyytyväisiä samasta syystä.
Käsivoimani hiipuvat jatkuvasti, joten en senkään vuoksi voi liikkua itsekseni. Olen kyllä laihtunut, mutta en silti ole niin kevyt että jaksaisin kelata itseäni kauppaan ja takaisin. Aina pitää nähdä asian hyvät puolet, niin tässäkin: olen laihtunut kovasti ja tarvitsisin uusia housuja. Paitsi että kun istun pyörätuolissa, ei liian isot farkut pääse tippumaan ja niiden alle mahtuu leggingsit joten on vähän lämpimämpi istua.
Ensi viikolla on sitten ensimmäinen intervallijakso Kaskenlinnassa. Takkupää saa pidettyä lomaa. Sain myös kutsun kirurgiseen, jossa yrittävät tyhjentää kystan, leikata minua ei enää voi. Jalkani ovat alkaneet turvota, varpaat on välillä ihan siniset. Se voi johtua siitä, että kysta on entisestään kasvanut. Tai sitten paljosta istumisesta.
On varmaan outoa olla kokonainen viikko sairaalassa, mutta eiköhän se suju hyvin.