Black week on kohdallani toteutunut täysmittaisesti. Ei ostosten, vaan elämänlaadun suhteen. En ole nukkunut sängyssäni kuin pari tuntia kerrallaan, muuten vietän kaiken aikani nojatuolissa. Olen jatkanut uniani istuessani tässä, mutta vaatii tuplasti lisää unta kun yrittää levätä istuallaan.
Aikaisemmin minulla oli melko tarkka rutiini. Menin nukkumaan puoli kymmenen maissa ja heräsin kuudelta, joskus viideltä. Nyt menen nukkumaan myöhemmin ja saan nukuttua pari, joskus kolme tuntia. Sitten alkavat hengityskatkot ja nousen ylös. Siirryn tuoliin ja useimmiten hengityskatkot jäävät pois.
Yritän jatkaa uniani kääriytymällä peittoon ja rentoutumalla. Usein se onnistuu mainiosti, mutta olen silti uninen koko päivän ja torkahtelen usein.
Että semmoinen viikko on takana ja edessäni tietysti. En ole huomannut että tämä sairaus antaisi takaisin mitään, minkä se on vienyt. Elämä on muuttunut huonommaksi, mutta toisaalta, mitä tärkeämpää tekemistä minulla olisi kuin torkkua. Äänikirjat tuppaavat menemään hukkaan kun nukun välillä pitkiä aikoja.
Tänään on luvassa hauskempi päivä: tytsy vanhempineen tulee käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti