tiistai 28. elokuuta 2012

vauhris jälles

Nii se vaa alko tyät ja touhut.
Perjantaehtost syätti Takkupään kans kravui. Ko tunnus et tule kylmä yä, etei viittin oikke ulkon istut, ni ajateltti et koitetast katta kasvihuanehe. Tule sillekki sit käyttö tänä suven, ko siäl ei ol mittä ollu kasvamas.
Meil oliki vaik kui kiva! Laitetti kaik lyhry, mitä loyrys, roikkuma katost, mää repäsi vanhast lakanast hianon pöytliinan puutarhapöyräl, ko oli nostettu sisäl ja siit jäi viäl kappala sivupöyrällekki.
Tänä vuan syätti kanttarellikeitto aluks, jotta lämmint tarvitte ain syär ja juamaks meil ol kuahuviini.
Kravu oliva isoi ja tänä vuan oikke hyvi. Meil ol hauska vissi, ko tultti tuppa ja nukkuma joskus kolmen mais. Aamul.
Lauanta tiätty nukutti pualen päivä ja sit Takkupää jälles läks.
Mul ol josta tullu niimpali virtta et rupesin pesemä tuva akkuni. Otin tuplat alas (nee o ollu paikallas koko suve..), liotin liimapaperit pois ja pesin klasit ja pokat nuukaste yltpäält. Laiti kaik takas ja ripusti puhta verho ja oi, ko ol kaunist! Ja hyvä miäl! Ja väsy! Huamakka, väsy...
Täyty viäl joku päiv tilkitä ja laitta uure liimapaperi, enneko tule kylm. See jäi tekemät.
Maananta men tyäpaikal ja tunnus hiuka niinko olis ollu öksyksis, mut kotti osasin kumminki tul. Tänä ole tyätöitte lisseks hoitan kulttuurseura rakennusmestarin virkka ja huameltta täyty menn jälles sorvamol.
Mut se väsy. Munt o väsyttän oikke aika taval viime päivin. Ja öin.
Lauantan väsytt se perjantaine valvomine ja sit se kolmtuntine akkunitte kuuramine. Nukusin yässe oikke makkiast. Pyhän touhusin jotta muut mut nukusin kumminki  liki neljä tuntti yhte meno enkä ollu maananta-aamuste yhtä väsyny. Tyäpäiv ja pitk ajomatk teki sen, et nukusi viimäsyänäki oikke hyvi, vaik jäseni särki.
Ei mun olekka enä uni hukas. Mikä helpotus. Kui voiki käyrä nii hermoihi see etei saa nukutuks. Ja kui seeki tule ny, ko sais nukku, eikä vaivan sillo, ko mukula oli piäni ja valvottiva. Sillo ei olis lainka haitan piän unettomuus. Huoh.
Laiti äske nii hyvä ruakka, et saa nährä, tulek sitä säästetyks huamiseks vai ahnetunk tänä kaik. Joskus tarvitais toine ihmine hillittemä, ko itte ei pyst. Taik ei tahro.

Meijän katti o nykysi oikke ahmatti. Se syä kupillise raksui aamuste ennenko se mene ulos. Sit se toristettavaste syä kolm-neli hiirt päivä mitta ja ehtost ko se tule sisäl, se pitä kamala meno jote kuppi ol täys. Mihe maha se niit oikken tunke, ko se ei ol lainka paks? Kyl koirakki etus perkava ko ruast on kysymys, mut katti pistele kokkos nähre moninkertaseste. Vai ollek meil kalorittomi hiirei...?

perjantai 24. elokuuta 2012

viimäst viärä

Nyy o valkentun viimäne lomapäivä. Aurink näyttä paistavan, pilvi ei ol missä ja mittar näyttä kolmtoist astet, nii et on vissin tulos lämmin päiv.
Sopesi esimiähen kans, et jatkos yritän ol töis kolmen päivän viikos. Taikk siis et teen kaks päivä koton. Tuski se hyväks on, mut ei vissi huanomaksikka tee. Saa ny katto.
Tänä ainaki olen klenkan kepin kans aamukautte, kaks päivä Walon talol tek tehtäväs. Mun pit tänä menn sin viäl siivoma, mut taita ol viisamp, et jätä ens viikkon.
Mult on nyy karonnu uni. Taik nukkumisen taito. Voi oll, et see on jotta loma-aja vaikutust, ko en ol noussu säännöllisse aikka aamuste. Mut ko uni on tullu vast sit, ko tavaliseste nousen ylös, viire jälist. Sittenki unt o riittän vaa kahreksa saakk.
Tiätenki torkattele yäl ja joskus olen unes tunninki, mut lopu aikka kiärittelen ja huakkailen, enkä saa unt. Katon kello, luen, istun sänkylairal ja sit taas yritän nukku. Eikä tul mittä.
Semsin öin, ko oikke särke, o jollantavall helpomppa. Siätä paremi sen, et nyy mun lonkkan o niin kippi, ete se ann nukku. Mut ko on semssiäki öit, etei särje mistän paikka ja on väsynykki, mut uni ei vaan tul.
Ei munt mikkä estäis nousemast yäl ylös ja ruppema vaikk siivoma taikk tekemä jotta muut. Ei mul ol naapurei, ko ihmettelis eikä perhet, ko häirinnyis. Ja nii mun tarvitte ruvet tekemänki, jote nukkumine rupp sujuma ko tyät alka.
Omituist o see, etten ol sanottavaste väsyn päivälläkä. Joskus ehtopäiväl kahre ja neljä välis tule semne hiuka vetel olo, mut sihe autta kupillinen kaffet. Ussen tule sillo miäle, et jos ens yän sais nukutuks, ko nyy jo väsyttä, mut mitä viäl: ko tule ehto ni uni on tiäsäs.
Tiätyste mun kiukkukaappin pullistele ain pahemmin, kyl sil o vaikutust etei nuku. En oikke miälellän men ihmisten joukko täl haava, ko tuppa kiukuttama kaik pikkuasia. Ei see niitte ihmiste vika ol, turha mun o menn toissi kiussama jos olen itte kärsimätön. Ja ittellekki tule kurja olo, ko ei saa kärsityks toissi.
Paitti on muutama hyvä ystävä, ko pitä yhteyt ja saa mun veretyks liikkel ja joitten kans ei kiukut.
Kaiken tämän pääl tule tämä valtuusto uurellesrukkamine. Taas ole luvan hymyil ja hualehti asioist. Kyl unettomuus vaikutta ihmise henkelahjoihi, täyres järjes oleva ihmist ei saa luppama ittiäs toiste haukuttavaks.
Jaaha, nyy on paremp ko teke niinko raumlaine käske: laitast rasva kainloihis etes ain narise.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

ostoksil

Olin tänäpe hiuka shoppailemas ja see jälkke talkkois.
Ostetti Walon talol kakluuni, iso ruski uuni salihi sen puretu tiiluunin tilal. Muurmestar toi sen samantiän paikal, mut muuramine tapattu vast joskus talvel.
Ei joka päiv tul shoppailluks kaakelmuurei.
Sen jälkken kävin ostamas kaupast kaikkist äkäsimmä näköst pesuainet, mitä löysin ja menin pesemä keittiön muurinkaakelei, ko oliva palos pikittyne iha mustiks. Voi iira jeere ko se piki ol piukas! Melkken kolm tuntti pesin ja kraapesin, välil tarvitt huuhto nokist liänt pois et näki, tullek se miksikä. Ei se viäläkä valmiks tullu, mut aika paljon paremmaks.
Huame jatketa.
Toise oliva ulkon, joku niitti kulottunut heinä ja toise haravoittiva sen kokko. Runonkirjottaja roikkus tellinkeil ja pesi akkunoi. Hänt ei huima.
Talol o näi ehtost hiano tunnelma, ko aurink paista matalalt ja färjä kaiken punaseks. Ol lämmin ilma ja siäl olis voin istu viäl ulkonakki hetke aikka, ko ei ollu kastet juur lainka. Eikä itikoi.
Tulin kumminki kotti ja laitin sauna lämppemä. Jos oikke hyvi hauto ittiäs kuumas saunas, ni pysty kukatiäs huamen jatkama kaakelijynssämist.

Olen vastan viimässin kommentteihi, mut nyy o joku vika jälles, ko ne ei päivity ton kommentlaatikko. Teen sil asial joku päivä jotta...

tiistai 21. elokuuta 2012

reissus rähjänty

Nyy o sit viimäne lomaviikko menos. Ahrista. Olis tarvinn lotot, päävoiton turvin olis voinu jatka koteloitumistas ja kukatiäs muarostu ens keväks perhoseks. Vaik pääkallokiitäjäks.
Oltti viimäsviikol siäl lomareissul. Käyttin papan lapsuuremaisemis Siipyys, kiärretti Santjärve rannal ja Puuperis ja oltti Pakankyläs häne serkkus tykön yässe.
Siäl meniki sit aikka nii, et mult jäi näkemät ussema semmost asia, ko olin etukätte suunnitellu. Perjanta käytti sentä Lapväärtin kirkos, misä pappa o päässy eres ja sit jatketti Kristiinankaupunkki kalamarkkinoil.
Heh, siäl ol yks koju misä myytti kala, toises myytti makkara ja muutama plastiikkpussi- ja pärekorikauppias ol niitte jatkon. Se ol nähty kymmenes minuutis.
Sentä sain papan ja Takkupään tulema kansan Lebellin kauppiastalo, mikä o hiano paikk. Museo siis. Mut mihenkkä muuhall he ei suastun tulema, ja ko poik rupes soittelema, et Takkupään tarvitte lähti merel, ni ei muut ko lähretti ajama kotti. Ajetti yht soitto Kristiinast kotti ja mul meni loppuehto melkken parkutes, ko sain niin kova säry.
Se sentä lopultas hellit ja lauanta tehti Keskmäisen kans hiuka rakennushommi. Pari päivä men parannelles ja eilä kävin naapurin kans siänimetäs.
Jos olen koko päivän iha verka, ni kuvittelissin, et ens yän sais jo nukuttu.

Oikkiastas mun pit kirjotta nuukemi lomareissust, mut en jaks. Mun kevätdepression on näämäs muuttun elokuun alakuloks. Taikk ollek pysyvä olotila. On niinko puuros juaksis.
Toisel kerral paremi.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

makkia elämä

Eilä ol jollantaval herkulline päiv. Taikk sit ei: ko saa makkia mahan täyrelt ni tuppa tulema huano olo.
Aamupäiväl posti joukos ol viara muatone kirjekuar, mut ko siin oli mun nimen pääl ni tiätty avasin sen. Sisäl ol paperpuss ja kortti. Paperpussis oli panaanisuklakakku, pitaleip, munatomaattileip ja kaks karjalanpiirakka. Nukkekotikoos, sentäs. Kiitoksi Vilukissil markkinatuliaisist!
En sit aamukaffen jälkke syänykkä mittä, kaapi oliva tyhjä enkä viittin lähti erikses kirkol, ko ehtost ol kaupunkki meno. Vein Sohvin Keskmäisel hoitto muutamaks päiväks.
Sitä varte piti Sohvit hiuka kynitä, ko vakituine trimmaja sairasta akillesjännet eikä voi ol nyy avuks. Sohvi o ollu trimmamat joulust saak ja on aika tursake.
See o iha uskomatont, kuin pali tomses piänes elukas on karva! Mun näppivoimat ei riit nyppimisse, ei vaik karvat o iha valmei ja irtova helposte. Oli pärjättävä kamman ja furminaattorin kans. Nostin koiran puutarhapöyräl ja rupesin kraappima. Sohvi o siit mukava, et hän ei pyri siit pois eikä näyki, vaik vähä nipisteliski. Kaks päänkokkost karvatukko sain hänest kootuks ja lisseks nee, ko tuul vei pitkin puutarha. Lopuks siistitti saksil käpälät ja sit ol valmist.
Tulos ei ollu kaunis, mut niinko sanottu, paremppa ei saanu. Tuli ainaki takut pois.
Lilli kammatti sit kans, hänen turkkis ei ol viäl uloskasvanu nii et riitti ko tassut siistitti. Hän on kyl muuto semne saikkar, et koko aik saa pittä varas, ete se hyppä alas pöörält taikk purase.
Tämne iso frisöör oli tarppe sen tähre, et mee olen  lährös huame reissuhu. Käyrä papa sukulaisis ja lapsuuremaisemis ja Kristiinankaupunkis kalamarkkinoil. Lilli pääse mukka ja Sohvi siis men kaupunkki.
Mun olis tehny miälen Isonkyrön 1700-luvun markkinoil, mut matkaseuralaisil ei sopin viimäsviikoloppu enkä yksinän viittin lähti. On hiuka liian pitkä matka ajella.
Ehtoerel sit lähretti ystävän kans viämä Sohvit. Hiuka haikkialt tunnus jättä sitä, vaik tiärän ete sil ol mittä hättä.
Ko Sohvi ol jätetty, ni mentti vähä ostoskeskukse kattelema. Satus tulema piän lokistine virhe: käytti ensiks ruakkaupas ja sit vast katteltti muis kaupois. Mun ol siin vaihes jo kova nälk, nii et sen tähre vissi kuljetti vääräs järjestykses. Ystävä ei löytän miäleistäs jäätelö, mut mää ostin kaks, toise heti syätäväks ja pualen litra viäl kotti tuatavaks.
Käyttin kyl pakkamas ostokset auton kylmälaukku ennenko mentti uurel kiarroksel.
Kiarroksen päätteks ostetti jäätelökaupast piänet annokset, ajattelin et kyl yks viäl mene ko en ol mittä tänä syäny...
Ja sit ajelttin kotti.
Koton huamasin, et see pual litra jätski ol niimpali sulan, etei sitä voi laitta pakkasse. Pakko syär pois.
See ol herkulist rommirusinajäätelö, mun lempparijätski, mut täyty tunnusta, et viimäset lusikalliset olis voinu oll jotta muut, vaikk makkara.
Yäl, ko konttin särki enkä löytän kunnollist asentto nukkumisse, käve miäles et jos nousis ja söis vaik voileivän. Mut ko vatt ol ihan täys enkä periaattest nous ikän yäl syämä, ni piti vaa sinnitel. Vähä ennen kuut aamul oli pakko noust ylös enkä muist kosk viimeks o voileip ja kaffe maistun yht hyvält.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

lomalla

Olen ny laillisel lomal kolmatt päivä. Mitähän sitä tekis?
Pikkasen alotin jo lauantan ja makoilin riippukeinus lukemas. Varjos, ko oli niin kuum. Välil kävelin trekoolis ja nyppäsin jonku karhunputken taikk nokkosen pois puskist. Söin faarelmi ja viinmarjoi ja sit makoilin taas.
Nua karhunputke ova villiintyn yhtläisest ko koiranputke alkusuven, niit o joka paikas. Ja säännölliseste kaik viarama kysyvä, et onk see sitä jättiputke? EI OL. Mul kasva tääl muuto vaa kaik ihan jessukse suureks.
Ainakin kaik semse mil ei olis nii väli.
Pyhän käytti Forssas lelumarkkinoil. Tein hiuka ostoksi nukkekotti varte, mut esittelen niit joskus Kirkkokarun pualel. Oli julman hiostava päivä, erellise yän ukkone ei ollu yhtä raikastanu ilma ja sit jälles seuravan yän ukkosti. Sohvi pelkkä ukkost ja Lilliki vaikut rauhattomalt, mut ko käven yäl salama valos juamas, ni katt makas tuvan penkil kontit oikosenas eikä korvaka häälättän. See o rento otus.
Heinäkuu kest tänä vuan tavalist piremppä. Kerkesin meinama tehrä vaik mitä, ja jottan sain sentän tehryksikki. Suurin osa jäi meinamise astel, mut o hyäryllist olla valmiks suunnitellun monelaist tekemist, jos joskus tulis siihen toime et tekis. Joskus heinäkuus, esimerkiks.
Pappa ol tääl muutaman päivän lomailemas ja kiärretti lähikunnis, sukulaisis ja muuto. Satus olema sattessi päivi eikä suuttan trekoolissaka istu, ni kiärretti kattelemas maisemi. Sen jälkke kuljin melkke kaks viikko kepin kans. Ajamine ei luannist vaik sen miälellän unhotan.
Välist kiukutta (sen lisseks et on kippi) ko ete koht ol mittä muut puhelemist ihmisten kans ko see, mist kolotta ja mink tähre. Sairauksist puhelemine kyllästyttä, vaik toisaltas see o miälenkiintostakki. Perikunnal niist ei kannat juur avauttu, mut samaikkästen kans puhe kiärty melko pian vaivoihi.
Olenki yrittän oll niinko en kippi oliska, ainaki viaramitte kans. See on kyl vaikkia, ko tarvitte ol sokki jotei huama, kui huanoste lähren liikkel hetke istumise jälkke taik kui vaikkiaste nousen trapui. "Onk sun selkäs kovin kippi?" kysellä usse. Ei ol, mut liki kaik muu paika kyl.
Ystävä lähet taas lehtiartikkelin, misä selvitetti näit tekonivelonkelmi ja niitte jälkiseuramuksi. Siin ei ollu mittä uut, mitä en olis tiänny. Metalloosi aiheutta särkyi ja ihottuma, ja säily kaua elimistös.
Lääkäril piräis vissi menn, ko mun on koko suven särken nilkat ja ranttet ja sorminivelet. Mut toisaltas, särkylääkkei ossan syärä ominpäinki eikä tohtorilt taira saara mittä muut appu.
Joskus nämä sairastamis-jutu ova viihryttäviäki. Meit istus alkusuvest muutama täti-ikkäne samas seuras ja kui sit (ko oli ens kerrottu kaik muu sairaure) joku rupes puhelema, et häne navassas on tulehrus. Ja et see on kippi, ko häne vattas o niin pehmi etei hän saa napatas kunnol itt puhristetuks ja miäs ei tahro autta. Hän joutu joka päiv käymä terveyskeskukses pesettämäs napas.
Siit sukeutuski miälenkiintone keskustelu. Kaikil ol sama vika, se pehmi vatt. Suameks sanottun kaikill ol enemä taikk vähemä vattmakkari, ja tiätä sen et semste poimuist ei napa nii vaa löyrykkä. Ja jos hikko kovaste, niinko täti-ihmise hiuka pruukkava, napa hautu helposte rikk. Ja tule likaseks ja sitä täyty puhrista ja sit se viimästäs mene rikk ja tulehtu. Aika monel oli näin käyny ja kokemukse oliva värikkäi. Parha jutun kertos yks emänt, aika pyäriä muari ja kova prohtama.
Hän ol yks aamu aamukaffet keittäessäs huaman, et keittiön alakaapis ol kummalline haju. Ko hän ol kaffe juan ni hän rupes sitä siivoma. Kaapp tul pestyks, mut hetken pääst hän huamas, et haju ei ollu lähteny, ja hän pesi koko keittiö. Hänen tul siivotes hiki ja hänen täyrys menn suihku. Ko hän sit suihku jälkke kuivas ittiäs, ni hän huamas et se haju tuleki kylpyhuane lattiakaivost. Hänen piti sit seeki pest ja samal hän kuuras koko kylppärin.
Hänel ol pyykei kuivamas ja hän ott ne alas ja viikkas ja men poja huane viämä puhtat vaattet komero. Poja huane ol niinko ne pruukkava ol, sekane, ja siäl ol oikke tunkkane haju. Hän rupes hakema, et mikä siäl haise, ja siivos samal. Mittä haju aiheuttaja ei löytyn, mut hän pesi lattianki sit varmuure vuaks, jos poik olis kumminki kaatan vaik maito johonkki ja see haise.
Ehtost hän ol ihan poikk ja lämmit saunan et kaikest siivomisest väsyny kropp hiuka vertyis. Siäl hän huamas et häne o napas ja keskmäiste vattmakkaritte väli hiuka ärtyn siit kokopäiväsest huhkimisest. Seuravan aamun see ol iha vereslihal ja häne ei auttan muu ko menn päivystäväl lääkäril, ko olemisest ei tullu mittä.
Terveyskeskukse orotushuanes tunnus merkilline haju, eikä se ollu mittä kuvittelu, ko muittenki orottajie nenät vipattiva...
Lääkär totes, et häne navassas on paha tulehrus. Anno oikke antipioottkuurin ja lähet häne sairahoitaja tykö puhristettavaks. Ja vast siäl hänel selvis, et see ol häne napas ko hais. Ja oikke väkeväste. Hän jourus lopultas käymä toist viikko hoirattamas vattatas ennenko siihen tul uus nahk ja se paranus.
Vaik emännä vaiva vissin ol hankala ja kippi, ni hän kerros sen nii hyvi ja hauskaste, ete se kärsimys menny lainka hukka. Meil kulus pualen tuntti hyvin ko kuulusteltti häne kertomustas. Ei niin paha etei jotta hyväki?