makkia elämä

Eilä ol jollantaval herkulline päiv. Taikk sit ei: ko saa makkia mahan täyrelt ni tuppa tulema huano olo.
Aamupäiväl posti joukos ol viara muatone kirjekuar, mut ko siin oli mun nimen pääl ni tiätty avasin sen. Sisäl ol paperpuss ja kortti. Paperpussis oli panaanisuklakakku, pitaleip, munatomaattileip ja kaks karjalanpiirakka. Nukkekotikoos, sentäs. Kiitoksi Vilukissil markkinatuliaisist!
En sit aamukaffen jälkke syänykkä mittä, kaapi oliva tyhjä enkä viittin lähti erikses kirkol, ko ehtost ol kaupunkki meno. Vein Sohvin Keskmäisel hoitto muutamaks päiväks.
Sitä varte piti Sohvit hiuka kynitä, ko vakituine trimmaja sairasta akillesjännet eikä voi ol nyy avuks. Sohvi o ollu trimmamat joulust saak ja on aika tursake.
See o iha uskomatont, kuin pali tomses piänes elukas on karva! Mun näppivoimat ei riit nyppimisse, ei vaik karvat o iha valmei ja irtova helposte. Oli pärjättävä kamman ja furminaattorin kans. Nostin koiran puutarhapöyräl ja rupesin kraappima. Sohvi o siit mukava, et hän ei pyri siit pois eikä näyki, vaik vähä nipisteliski. Kaks päänkokkost karvatukko sain hänest kootuks ja lisseks nee, ko tuul vei pitkin puutarha. Lopuks siistitti saksil käpälät ja sit ol valmist.
Tulos ei ollu kaunis, mut niinko sanottu, paremppa ei saanu. Tuli ainaki takut pois.
Lilli kammatti sit kans, hänen turkkis ei ol viäl uloskasvanu nii et riitti ko tassut siistitti. Hän on kyl muuto semne saikkar, et koko aik saa pittä varas, ete se hyppä alas pöörält taikk purase.
Tämne iso frisöör oli tarppe sen tähre, et mee olen  lährös huame reissuhu. Käyrä papa sukulaisis ja lapsuuremaisemis ja Kristiinankaupunkis kalamarkkinoil. Lilli pääse mukka ja Sohvi siis men kaupunkki.
Mun olis tehny miälen Isonkyrön 1700-luvun markkinoil, mut matkaseuralaisil ei sopin viimäsviikoloppu enkä yksinän viittin lähti. On hiuka liian pitkä matka ajella.
Ehtoerel sit lähretti ystävän kans viämä Sohvit. Hiuka haikkialt tunnus jättä sitä, vaik tiärän ete sil ol mittä hättä.
Ko Sohvi ol jätetty, ni mentti vähä ostoskeskukse kattelema. Satus tulema piän lokistine virhe: käytti ensiks ruakkaupas ja sit vast katteltti muis kaupois. Mun ol siin vaihes jo kova nälk, nii et sen tähre vissi kuljetti vääräs järjestykses. Ystävä ei löytän miäleistäs jäätelö, mut mää ostin kaks, toise heti syätäväks ja pualen litra viäl kotti tuatavaks.
Käyttin kyl pakkamas ostokset auton kylmälaukku ennenko mentti uurel kiarroksel.
Kiarroksen päätteks ostetti jäätelökaupast piänet annokset, ajattelin et kyl yks viäl mene ko en ol mittä tänä syäny...
Ja sit ajelttin kotti.
Koton huamasin, et see pual litra jätski ol niimpali sulan, etei sitä voi laitta pakkasse. Pakko syär pois.
See ol herkulist rommirusinajäätelö, mun lempparijätski, mut täyty tunnusta, et viimäset lusikalliset olis voinu oll jotta muut, vaikk makkara.
Yäl, ko konttin särki enkä löytän kunnollist asentto nukkumisse, käve miäles et jos nousis ja söis vaik voileivän. Mut ko vatt ol ihan täys enkä periaattest nous ikän yäl syämä, ni piti vaa sinnitel. Vähä ennen kuut aamul oli pakko noust ylös enkä muist kosk viimeks o voileip ja kaffe maistun yht hyvält.