Nyy o valkentun viimäne lomapäivä. Aurink näyttä paistavan, pilvi ei ol missä ja mittar näyttä kolmtoist astet, nii et on vissin tulos lämmin päiv.
Sopesi esimiähen kans, et jatkos yritän ol töis kolmen päivän viikos. Taikk siis et teen kaks päivä koton. Tuski se hyväks on, mut ei vissi huanomaksikka tee. Saa ny katto.
Tänä ainaki olen klenkan kepin kans aamukautte, kaks päivä Walon talol tek tehtäväs. Mun pit tänä menn sin viäl siivoma, mut taita ol viisamp, et jätä ens viikkon.
Mult on nyy karonnu uni. Taik nukkumisen taito. Voi oll, et see on jotta loma-aja vaikutust, ko en ol noussu säännöllisse aikka aamuste. Mut ko uni on tullu vast sit, ko tavaliseste nousen ylös, viire jälist. Sittenki unt o riittän vaa kahreksa saakk.
Tiätenki torkattele yäl ja joskus olen unes tunninki, mut lopu aikka kiärittelen ja huakkailen, enkä saa unt. Katon kello, luen, istun sänkylairal ja sit taas yritän nukku. Eikä tul mittä.
Semsin öin, ko oikke särke, o jollantavall helpomppa. Siätä paremi sen, et nyy mun lonkkan o niin kippi, ete se ann nukku. Mut ko on semssiäki öit, etei särje mistän paikka ja on väsynykki, mut uni ei vaan tul.
Ei munt mikkä estäis nousemast yäl ylös ja ruppema vaikk siivoma taikk tekemä jotta muut. Ei mul ol naapurei, ko ihmettelis eikä perhet, ko häirinnyis. Ja nii mun tarvitte ruvet tekemänki, jote nukkumine rupp sujuma ko tyät alka.
Omituist o see, etten ol sanottavaste väsyn päivälläkä. Joskus ehtopäiväl kahre ja neljä välis tule semne hiuka vetel olo, mut sihe autta kupillinen kaffet. Ussen tule sillo miäle, et jos ens yän sais nukutuks, ko nyy jo väsyttä, mut mitä viäl: ko tule ehto ni uni on tiäsäs.
Tiätyste mun kiukkukaappin pullistele ain pahemmin, kyl sil o vaikutust etei nuku. En oikke miälellän men ihmisten joukko täl haava, ko tuppa kiukuttama kaik pikkuasia. Ei see niitte ihmiste vika ol, turha mun o menn toissi kiussama jos olen itte kärsimätön. Ja ittellekki tule kurja olo, ko ei saa kärsityks toissi.
Paitti on muutama hyvä ystävä, ko pitä yhteyt ja saa mun veretyks liikkel ja joitten kans ei kiukut.
Kaiken tämän pääl tule tämä valtuusto uurellesrukkamine. Taas ole luvan hymyil ja hualehti asioist. Kyl unettomuus vaikutta ihmise henkelahjoihi, täyres järjes oleva ihmist ei saa luppama ittiäs toiste haukuttavaks.
Jaaha, nyy on paremp ko teke niinko raumlaine käske: laitast rasva kainloihis etes ain narise.
3 kommenttia:
Olipas hyvin sanottu,e ttä rasvaa kainaloihin, ettei narise, sieppaan tosta lentävän uuden lauseeni. Niin, se nukkumattomuus, unettomuus. Tiedän ainakin itestäni, että jos on asioita, jotka vaivaavat tai kiukuttavat, ja murehduttavat, niin ne ainakin vievät unet. Vaikka kuinka päättää, etten voi yöllö asioille mitään, niin sou vot, siltikin kieppuu päässä ja uni on tiessään ja sen verran takussa kuitenkin, ettei jaksa edes ylös nousta. Monet huivit olis sillä konstilla jo tehtynä. Yritän ottaa kirjan esille ja luen. Joku nero kertoi, että aina tulisi nousta ylös, eikä jäädä pyörimään petiin. Mutta se nyt vasta sotkeekin olemattoman aikajärjestelmän pääs. Meitä unettomia "seattlessa" on vissiin aika paljon, mutta sekään ei lohduta. Itse saan hyvästä unesta kiinni 5 maissa ja sitten pianpian soikin kello...aivan kuin haudasta nousisi. Toivottavasti tuo etätyösi auttaisi...nukkuisit, jos nukuttaa ja sitten teet työsi, kun jaksat. Kiukkuisuus tulee unettomuuden myötä ja kärsimättömyyskin. Hei vaan, hengenheimolaiseni.
Kovin on harmillista kun uni katoaa. Mä valvoin melki 3 vuotta, ennenku keksin et sen unen karkottaa tramadin, tramal, tradolan niminen kipulääke.
Harmillist tollanen on. Samaa se mulle tekee, kiukuttaa ja sit tulee ihan turhaa kiukuteltuu.
Vilukissi: kiukkuahan se teettää, ko ei nuku. Vai on sullaki samat vaivat, heh. Oltaisko oltu erellises elämäs sukua..?
Partapappa: Juu, se tramalin aiheuttama unettomuus on mulla vähän toisenmoista: vuorokausi menee ihan pilvessä. Jostain toisesta tropista tulee pakkoliikkeitä. Ei sitä suotta vanha kansa toivotellu toisilleen unta ja nälkää. Molempien loppuminen vie nopeesti hautaan.
Lähetä kommentti