Olin tänäpe hiuka shoppailemas ja see jälkke talkkois.
Ostetti Walon talol kakluuni, iso ruski uuni salihi sen puretu tiiluunin tilal. Muurmestar toi sen samantiän paikal, mut muuramine tapattu vast joskus talvel.
Ei joka päiv tul shoppailluks kaakelmuurei.
Sen jälkken kävin ostamas kaupast kaikkist äkäsimmä näköst pesuainet, mitä löysin ja menin pesemä keittiön muurinkaakelei, ko oliva palos pikittyne iha mustiks. Voi iira jeere ko se piki ol piukas! Melkken kolm tuntti pesin ja kraapesin, välil tarvitt huuhto nokist liänt pois et näki, tullek se miksikä. Ei se viäläkä valmiks tullu, mut aika paljon paremmaks.
Huame jatketa.
Toise oliva ulkon, joku niitti kulottunut heinä ja toise haravoittiva sen kokko. Runonkirjottaja roikkus tellinkeil ja pesi akkunoi. Hänt ei huima.
Talol o näi ehtost hiano tunnelma, ko aurink paista matalalt ja färjä kaiken punaseks. Ol lämmin ilma ja siäl olis voin istu viäl ulkonakki hetke aikka, ko ei ollu kastet juur lainka. Eikä itikoi.
Tulin kumminki kotti ja laitin sauna lämppemä. Jos oikke hyvi hauto ittiäs kuumas saunas, ni pysty kukatiäs huamen jatkama kaakelijynssämist.
Olen vastan viimässin kommentteihi, mut nyy o joku vika jälles, ko ne ei päivity ton kommentlaatikko. Teen sil asial joku päivä jotta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti