lomalla

Olen ny laillisel lomal kolmatt päivä. Mitähän sitä tekis?
Pikkasen alotin jo lauantan ja makoilin riippukeinus lukemas. Varjos, ko oli niin kuum. Välil kävelin trekoolis ja nyppäsin jonku karhunputken taikk nokkosen pois puskist. Söin faarelmi ja viinmarjoi ja sit makoilin taas.
Nua karhunputke ova villiintyn yhtläisest ko koiranputke alkusuven, niit o joka paikas. Ja säännölliseste kaik viarama kysyvä, et onk see sitä jättiputke? EI OL. Mul kasva tääl muuto vaa kaik ihan jessukse suureks.
Ainakin kaik semse mil ei olis nii väli.
Pyhän käytti Forssas lelumarkkinoil. Tein hiuka ostoksi nukkekotti varte, mut esittelen niit joskus Kirkkokarun pualel. Oli julman hiostava päivä, erellise yän ukkone ei ollu yhtä raikastanu ilma ja sit jälles seuravan yän ukkosti. Sohvi pelkkä ukkost ja Lilliki vaikut rauhattomalt, mut ko käven yäl salama valos juamas, ni katt makas tuvan penkil kontit oikosenas eikä korvaka häälättän. See o rento otus.
Heinäkuu kest tänä vuan tavalist piremppä. Kerkesin meinama tehrä vaik mitä, ja jottan sain sentän tehryksikki. Suurin osa jäi meinamise astel, mut o hyäryllist olla valmiks suunnitellun monelaist tekemist, jos joskus tulis siihen toime et tekis. Joskus heinäkuus, esimerkiks.
Pappa ol tääl muutaman päivän lomailemas ja kiärretti lähikunnis, sukulaisis ja muuto. Satus olema sattessi päivi eikä suuttan trekoolissaka istu, ni kiärretti kattelemas maisemi. Sen jälkke kuljin melkke kaks viikko kepin kans. Ajamine ei luannist vaik sen miälellän unhotan.
Välist kiukutta (sen lisseks et on kippi) ko ete koht ol mittä muut puhelemist ihmisten kans ko see, mist kolotta ja mink tähre. Sairauksist puhelemine kyllästyttä, vaik toisaltas see o miälenkiintostakki. Perikunnal niist ei kannat juur avauttu, mut samaikkästen kans puhe kiärty melko pian vaivoihi.
Olenki yrittän oll niinko en kippi oliska, ainaki viaramitte kans. See on kyl vaikkia, ko tarvitte ol sokki jotei huama, kui huanoste lähren liikkel hetke istumise jälkke taik kui vaikkiaste nousen trapui. "Onk sun selkäs kovin kippi?" kysellä usse. Ei ol, mut liki kaik muu paika kyl.
Ystävä lähet taas lehtiartikkelin, misä selvitetti näit tekonivelonkelmi ja niitte jälkiseuramuksi. Siin ei ollu mittä uut, mitä en olis tiänny. Metalloosi aiheutta särkyi ja ihottuma, ja säily kaua elimistös.
Lääkäril piräis vissi menn, ko mun on koko suven särken nilkat ja ranttet ja sorminivelet. Mut toisaltas, särkylääkkei ossan syärä ominpäinki eikä tohtorilt taira saara mittä muut appu.
Joskus nämä sairastamis-jutu ova viihryttäviäki. Meit istus alkusuvest muutama täti-ikkäne samas seuras ja kui sit (ko oli ens kerrottu kaik muu sairaure) joku rupes puhelema, et häne navassas on tulehrus. Ja et see on kippi, ko häne vattas o niin pehmi etei hän saa napatas kunnol itt puhristetuks ja miäs ei tahro autta. Hän joutu joka päiv käymä terveyskeskukses pesettämäs napas.
Siit sukeutuski miälenkiintone keskustelu. Kaikil ol sama vika, se pehmi vatt. Suameks sanottun kaikill ol enemä taikk vähemä vattmakkari, ja tiätä sen et semste poimuist ei napa nii vaa löyrykkä. Ja jos hikko kovaste, niinko täti-ihmise hiuka pruukkava, napa hautu helposte rikk. Ja tule likaseks ja sitä täyty puhrista ja sit se viimästäs mene rikk ja tulehtu. Aika monel oli näin käyny ja kokemukse oliva värikkäi. Parha jutun kertos yks emänt, aika pyäriä muari ja kova prohtama.
Hän ol yks aamu aamukaffet keittäessäs huaman, et keittiön alakaapis ol kummalline haju. Ko hän ol kaffe juan ni hän rupes sitä siivoma. Kaapp tul pestyks, mut hetken pääst hän huamas, et haju ei ollu lähteny, ja hän pesi koko keittiö. Hänen tul siivotes hiki ja hänen täyrys menn suihku. Ko hän sit suihku jälkke kuivas ittiäs, ni hän huamas et se haju tuleki kylpyhuane lattiakaivost. Hänen piti sit seeki pest ja samal hän kuuras koko kylppärin.
Hänel ol pyykei kuivamas ja hän ott ne alas ja viikkas ja men poja huane viämä puhtat vaattet komero. Poja huane ol niinko ne pruukkava ol, sekane, ja siäl ol oikke tunkkane haju. Hän rupes hakema, et mikä siäl haise, ja siivos samal. Mittä haju aiheuttaja ei löytyn, mut hän pesi lattianki sit varmuure vuaks, jos poik olis kumminki kaatan vaik maito johonkki ja see haise.
Ehtost hän ol ihan poikk ja lämmit saunan et kaikest siivomisest väsyny kropp hiuka vertyis. Siäl hän huamas et häne o napas ja keskmäiste vattmakkaritte väli hiuka ärtyn siit kokopäiväsest huhkimisest. Seuravan aamun see ol iha vereslihal ja häne ei auttan muu ko menn päivystäväl lääkäril, ko olemisest ei tullu mittä.
Terveyskeskukse orotushuanes tunnus merkilline haju, eikä se ollu mittä kuvittelu, ko muittenki orottajie nenät vipattiva...
Lääkär totes, et häne navassas on paha tulehrus. Anno oikke antipioottkuurin ja lähet häne sairahoitaja tykö puhristettavaks. Ja vast siäl hänel selvis, et see ol häne napas ko hais. Ja oikke väkeväste. Hän jourus lopultas käymä toist viikko hoirattamas vattatas ennenko siihen tul uus nahk ja se paranus.
Vaik emännä vaiva vissin ol hankala ja kippi, ni hän kerros sen nii hyvi ja hauskaste, ete se kärsimys menny lainka hukka. Meil kulus pualen tuntti hyvin ko kuulusteltti häne kertomustas. Ei niin paha etei jotta hyväki?