keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Herttane sentäs

Tulin tän oikkiastas kehuma, et meil paista tänä aurinko. Semne kirkas luannoilmiö, mitä enne kesäsi pruukatti. Muistattak?

Mul o vissi jotta merkillist hortonoomi-vikka, ko tämä nimipäiväkukkane, mink ole saan siis jo helmikuus, kukki ain vaa, taukkomat. Välist, ko en muist sitä kastell, se makka pisin pöyttä ja on juur kualemaisillas, mut koht ko armahran sitä ja annan vett, se nouse pystö ja teke uussi kukkassi. Katti o heittän se laattiallekki mont kertta, mut ei see ol milläskä. Voin suasitell: huane-esikko, kestävin kukka ikinä.

 Hiirenpyyrystäjäl o vatt täys ja hän makka porston pööräl aurinkos. Talo on Porvost tuattu ja saa ny katin näyttämä jättiläiselt.
 Katti nappa joka päivä hiiren taikk kaks ja syä ne nii nuuka, etei jätä  sualejakka. Mikä onki hyvä, etei mun tarvit kraappi semssi kenkänpohjastan.
Mun aamupalan!! Mansikoi omist puskist (ähä, räkätit ei ollu löytän) ja hiuka partaäijäjokurtti. Nam.
Nyy menen tekemä leipomuskokeilui ja pakotan Takkupään maistama. Nährä!

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Meidän tarttis saada sun kattis lainaan, kun mökillä pitävät hiiret juhlia aina viikolla kun emme ole paikalla. Koskaan aiemmin ne penteleet eivät ole tulleet paikalle enää kevätsiivouksen jälkeen, mutta nyt on joka viikonloppu papanoita joka paikka täynnä. Hermot menee....

tiuku kirjoitti...

Onpas katti saanut kokoa komeasti. Hauska kuva tuo katti ja pikkuinen talo. Mukavaa kesän jatkoa sateesta huolimatta.

Unknown kirjoitti...

Hiirikissanpoikanen. Täällä kun kolme tuo hiiriä ja rottia näytille, niin piisaa kattelemista. Naapurit kauempaakin käyvät kiittelemässä, kun noi pedot joutuu laajentamaan reviiriään, kun omista nurkista ei enää löydy saalistettavaa.