saisko lisää valoa?

Kaamosmasennus iskee ihan kohta. Aamut alkavat olla melko raskaita ja hitaasti käynnistyviä, jopa mun mittapuuni mukaan.
Vaikka ylösnouseminen arkisin ei olekaan ongelma, niin vauhtiin pääseminen saisi olla äkäisempää. Joskus tuntuu, että vasta kun on toimistolla juonut toisen mukillisen kahvia, alkaa aivo-osastolla tuntua pientä liikettä. Siihen asti olen kuin tukkansa kammannut zombie.
Nyt ei huvittaisi ollenkaan tunkeutua vaatteisiin. Tässä huushollissa se vaan ei ole mahdollista juuri nyt. Vaikka naapureita ei olekaan, aivan varmasti kohdalle ilmaantuisi joku reipas ulkoilija jos kanniskelisin saunavesiä yökkäreissä ja morronrokissa.
Puutarha on osittain valkoinen, kun edellisyönä satanutta lunta on jonkinverran jäljellä. Illalla tuli hiukan lisää kovan tuulen kanssa, mutta lämpötila on jo noussut ja lumet ovat muuttuneet ilmassa leijuvaksi usvaksi. Sen verran lumesta on hyötyä, että maisema on hippusen valoisampi kuin marraskuussa.

Kustu olisi pitänyt käyttää eilen pesulla, mutta unohdin lopulta koko asian. Musta ei ole kaikkein käytännöllisin auton väri täällä maalla. Eikä muuallakaan. Perjantaina kävin Porissa ja vähän hävetti pistää Kustu parkkiin kahden kiiltävän mustan auton keskelle. Joista toinen muuten oli samanlainen kuin Kustu.
Jos haluaa erottua joukosta, ei ehkä kannata ostaa autoa, joka on myyntitilastojen kärjessä...
Toinen harmi, tai oikeastaan työläs asia on Kustun matot. Nekin tietty ovat mustat, ja niinpä mulla on kaiken muun pyykkäämisen lisäksi automattojen pesua alvariinsa. Tosin Sohvin puolella on siistimpää, hänellä kun on lämmin alustansa ja matto pysyy puhtaana, mutta mun jalkatilassani on jatkuvasti kuraista. Hyhhyh.

Sohvi sai uuden frisöörin viime viikon kyläilyllään. Nyt hän kerää kehuja ja on niin, niin hieno.

Ja vähän lohdullisia uutisia: vaikka rakas Hercule kuoli, en ole jäänyt aivan yksin. Komisario Morse on uusvanha tuttava, jonka seurasta nautin kovasti. Ei hän kokonaan korvaa Poirotia, mutta lohduttaa kovasti. Erityisen ilahduttavaa on sarjan musiikki ja Morsen kulttuuriharrastus.
Itselläni taas tämä kulttuuriosasto sakkaa pahemman kerran. Jopa kirjastosta tarttuu mukaan pelkästään huonoja valintoja. Olen ennenkin pannut merkille, että kun työssä on vaativa vaihe, tarvitsen tietyntyyppistä luettavaa. Sen löytäminen hyllystä ei vaan ole helppoa ja nyt tänä talvena se on onnistunut harvoin. Niinpä olenkin pelannut lukemisen sijaan sanajahtia ja viljellyt virtuaalifarmia. Mutta kysyttäessä en ikinä tunnustaisi asiaa :)
Viimeaikaset ympärillä tapahtuneet asiat saavat mut tuntemaan itseni erityisen onnekkaaksi, kuten sunnuntailapsen kai kuuluukin olla. Onnellisuus taas, ..... se lienee mielentila.

soittakaa mulle!

..siis jos voitte. Sim-korttini on kuollut jo vissiin viikko sitten. Tarkkaa aikaa ei tiedä, koska operaattori on niin pienellä präntillä näytössä, ettei sen puuttumista ole huomannut.
Jos siis jollakulla läheisellä on äärimmäisen tärkeää ja hengenhätä-asiaa, soittakoon työpuhelimeeni, jonka numero löytyy nettisivuiltamme: Xxxxxxx.fi
Ellette tiedä missä olen töissä, oma on häpeänne. Olkaa soittamatta.
Olen juuri palannut Vääksystä. Matka oli hieno, vaikka niveleni tulehtui juuri sopivasti lähtöä edeltäneenä yönä ja olo oli osin tuskainen ja lopun aikaa h*lvetillinen. En saanut nukuttua viime yönä juuri lainkaan. Virallinen selitys on, että toiset juhlivat aamuviiteen niin, ettei koko rakennuksessa päässyt uneen yksikään majailija. Vielä virallisempi syy oli se, etten kyennyt kivuiltani sen paremmin nukkumaan kuin olemaan pystyssäkään. Kiemurtelin siis koko yön hikisenä ja kuuntelin toisten riekkumista. huoh.
Tämä päivä ei ole ollut sen helpompi ja pitkä istuminen linjurissa ei sekään auttanut asiaa.
Mutta silti, olipas kivaa.
Nyt olen siirtynyt sekakäyttäjien kastiin ja siemaissut lasin punaviiniä iltapalan kanssa ja sen jälkeen melko mojovan särkylääkkeen. Tämän erittäin paheksuttavan toimenpiteen ansiosta päätän lähetyksen tähän.

ai niin, onnea siskolle, joka on matkalla jossakinpäin maapalloa. Epämääräisessä suunnassa. Vanhenemisesi on ikuinen ilo. Olisi ikävää jos sinua ei olisi.