Ole ollu valla verka koko viiko. Enimäkses istunu ja lukenu.
Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.
Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.
Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.
Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.
Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.
Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.
Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.
Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.
Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.
Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.
Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.
perjantai 19. elokuuta 2011
tiistai 16. elokuuta 2011
hankkeis
No nii, nyt mul on sit uus katto. Pressust.
Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.
Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.
Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.
Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.
Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.
Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.
Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.
Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.
See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.
Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.
Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.
MRRR.
Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.
Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.
Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.
Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.
Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.
Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.
Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.
Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.
See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.
Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.
Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.
MRRR.
perjantai 12. elokuuta 2011
painajaine
Joskus voi tapahtu merkillissi heti ensimmäiseks.
Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.
Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?
Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.
Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.
Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.
Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.
Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.
Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.
Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?
Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.
Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.
Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.
Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.
Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
lomal
Kell on pual seittemä ja mää ole ollu ylhäl jo viirest saakk. Keitin kaffet ja ko lehrejakaja ol käyny ni istusi oikke pitkän kaava jälkke tuvan pöyrä viäres lukemas. Viimätteks täyti keskviikkoliitten ristiko.
Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.
Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.
On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.
Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.
Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.
Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.
On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.
Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.
lauantai 6. elokuuta 2011
kova hinta
Tehti eilä keskimmäise pojan kans pihasiivo, ko on kerra lava pihal. Saatti koko lava täyttö ryänä, se ol jälles lissäntyn ittekses ko en ollu vahtinu.
Katol on pressut ko luvatti saret, mitä ei ol kylläkä tullu. Ainaka viäl.
Lava on ihan täys, vaik ensiks ajattelin, etei sin pali mittän pistettävä olis.
Pressu roikkuva akkuna eres ja paukkuva tuules. Nurmikko ei ol leikattu enkä tiär kosk leikatanka.
Siit hualimat leimukukat yrittävä keventtä tunnelma. Näit o seittemä eri färi punast, täsä näky kolm. Ja ukohattu joukos.
Pari färi lissä. Erot on piäni mut selvi ko luannos näke, kuvas ei niinkä.
Kattoremppa tule kalliks. Mun vaival vaalima humalaporttin men kanivinoks. Samal tuhoutus yks köynnösruusu, mink olin kans juur saanu uskoma, et hän viihty paikasas. Toivota nyy et heil riittä into kasvamisse viäl ens suvenakki.
Täsä o tuho aiheuttaja. Ko yks miäs siirtä tommost telinet, se ei ain men sinne mihen pitäis. Kaik mikä on tiäl mene nurin ja poikki. Syreenist veretti moottorsahal pualet pois et ylipäätäs mahrutti tuaho seinäviäre. Huoh.
Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.
Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.
Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.
Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.
Katol on pressut ko luvatti saret, mitä ei ol kylläkä tullu. Ainaka viäl.
Lava on ihan täys, vaik ensiks ajattelin, etei sin pali mittän pistettävä olis.
Pressu roikkuva akkuna eres ja paukkuva tuules. Nurmikko ei ol leikattu enkä tiär kosk leikatanka.
Siit hualimat leimukukat yrittävä keventtä tunnelma. Näit o seittemä eri färi punast, täsä näky kolm. Ja ukohattu joukos.
Pari färi lissä. Erot on piäni mut selvi ko luannos näke, kuvas ei niinkä.
Kattoremppa tule kalliks. Mun vaival vaalima humalaporttin men kanivinoks. Samal tuhoutus yks köynnösruusu, mink olin kans juur saanu uskoma, et hän viihty paikasas. Toivota nyy et heil riittä into kasvamisse viäl ens suvenakki.
Täsä o tuho aiheuttaja. Ko yks miäs siirtä tommost telinet, se ei ain men sinne mihen pitäis. Kaik mikä on tiäl mene nurin ja poikki. Syreenist veretti moottorsahal pualet pois et ylipäätäs mahrutti tuaho seinäviäre. Huoh.
Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.
Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.
Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.
Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.
perjantai 5. elokuuta 2011
tuuliajol
Mult on taas vaihteks karonnu elämä.
On kuulkka aika mullistus ko tämsel erakol on kaks miäst mekkaloimas katol. Et se mun torppan kestäki semmost turjamist! Eilä läksin pois pöyrä viärest ko tunnus et välikato putto niska. He kiskoiva vintti semssi jessukse pitki ja paksui puit tukema vesikatto ja oli jo iha varma, et siin käy huanoste. Tänä ole onneks pois jos kumminki tapattu jotta.
Miätesi aamuste lähtiessän, et se on myäs aikamoine luattamukse osotus, ko päästä kaks melko viarast ihmist muljama kottis. Nykki jätin avame ove, et he pääsevä vintil. Heil o mahrollisus tutkit koko talo ja vaati usko toise ihmise et anta sen mahrollisuure.
Mul ei ol luanistan mikkä tekemine ehtosi sen jälkke, ko tyämiähet on lähteny. Mul o sihe mennes menny kaik voima ja energia enkä pyst enä ko nauttima hiljasuurest. Telkkari en ol kattonu koko viikkos, ko he kirvottiva antenni pois tiält eikä ol laittan sitä takas. En kyl ol kaivannukka.
Olen myäs huamannu, et ko olen ny ollu hiukan paremmas kunnos pari päivä, ni en millä tekis mittä mist tule kippiäks. Olen täl haava nii kertakaikkise kyllästyn kippiän olemisse ja oikkiastas olemisse ylipäätäs, et voissin vaik muutta toisel paikkakunnal. Taik toisse maaha. Jos siit olis appu.
Kattelin vaatekaupa ikkunas villatakki. Tunnus et juur tommose tahtoissi vettä yllen. Onk se merkki siit, et suvi sais loppu? Et voisis pukke päälles jotta muutaki ko kesäkrekkali. Toisaltas ole näitte tyätyäpäivitte aamuin oikke paneutunu pukemisse. Voisin ruvet pitämä keskikkäste muatiploki :D
Ko koton kulke ain siin samas pairas ja farkuis taik kuumin päivin iankaikkises mekos, ni ihmiste ilmoil lähties teke hyvä nosta peili esil ja oikke miätti, mitä laitta ylles. Ei siihe kovin paljo tul vaihtelu, ko mul on kaik vaatte musti taik valkossi eikä niitäkä montta, mut siit hualimat. Taik sen tähre, kuis sen sit tahtoki ajatel.
Ens viikol o sit loma. Jos sit helpottais ja sais taas tyyrätyks elämätäs.
On kuulkka aika mullistus ko tämsel erakol on kaks miäst mekkaloimas katol. Et se mun torppan kestäki semmost turjamist! Eilä läksin pois pöyrä viärest ko tunnus et välikato putto niska. He kiskoiva vintti semssi jessukse pitki ja paksui puit tukema vesikatto ja oli jo iha varma, et siin käy huanoste. Tänä ole onneks pois jos kumminki tapattu jotta.
Miätesi aamuste lähtiessän, et se on myäs aikamoine luattamukse osotus, ko päästä kaks melko viarast ihmist muljama kottis. Nykki jätin avame ove, et he pääsevä vintil. Heil o mahrollisus tutkit koko talo ja vaati usko toise ihmise et anta sen mahrollisuure.
Mul ei ol luanistan mikkä tekemine ehtosi sen jälkke, ko tyämiähet on lähteny. Mul o sihe mennes menny kaik voima ja energia enkä pyst enä ko nauttima hiljasuurest. Telkkari en ol kattonu koko viikkos, ko he kirvottiva antenni pois tiält eikä ol laittan sitä takas. En kyl ol kaivannukka.
Olen myäs huamannu, et ko olen ny ollu hiukan paremmas kunnos pari päivä, ni en millä tekis mittä mist tule kippiäks. Olen täl haava nii kertakaikkise kyllästyn kippiän olemisse ja oikkiastas olemisse ylipäätäs, et voissin vaik muutta toisel paikkakunnal. Taik toisse maaha. Jos siit olis appu.
Kattelin vaatekaupa ikkunas villatakki. Tunnus et juur tommose tahtoissi vettä yllen. Onk se merkki siit, et suvi sais loppu? Et voisis pukke päälles jotta muutaki ko kesäkrekkali. Toisaltas ole näitte tyätyäpäivitte aamuin oikke paneutunu pukemisse. Voisin ruvet pitämä keskikkäste muatiploki :D
Ko koton kulke ain siin samas pairas ja farkuis taik kuumin päivin iankaikkises mekos, ni ihmiste ilmoil lähties teke hyvä nosta peili esil ja oikke miätti, mitä laitta ylles. Ei siihe kovin paljo tul vaihtelu, ko mul on kaik vaatte musti taik valkossi eikä niitäkä montta, mut siit hualimat. Taik sen tähre, kuis sen sit tahtoki ajatel.
Ens viikol o sit loma. Jos sit helpottais ja sais taas tyyrätyks elämätäs.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
harmitust
Joku raja tarttis kerjämiselläki ol.
Mul o alkan tul viikottaisi kirjei silt nukkuvitte hyväntekeväisysyhristykselt. Et yhrel rahamääräl saa nii mont rokotust taik koulureppu taik mitä millonki jossa kaukases maas. Kyl vissi saaki, mut jos he lähettävä mul kuus kirjet kuukaures ni sihe mene enemmä raha ko mul o vara lähettä.
Näit kirjei rupes tulema kiihtyväs tahris se jälkke, ko sitoutusi osallistuma toise samalaise seuran kautt kummilapse ylöspitto. Vissi hee meinas et ko yhrel luppa, ni luppa toisellekki. Kirjeis o eine syyllistävä maku, mut see voi ol lukija miälkuvistustaki. Kerra olen heil kertonu, eten tahro semssi kirjeit postlootahan, ko ole vallan kykenevä ottama itt yhteyt jos tunnen tarvet. Ei sil mittä vaikutust ollu enkä ol uurestas soittan.
Nyy olen lisseks ruven saama tält kummikakaran kaittijalt kirjei, et mul o maksui rästis. En ymmär kui se vois ol mahrollist, ko maksu mene automaattivelotuksen mun tililtän joka kuukaus. Ja on menny kans, sen olen tarkistan.
Näit kirjei on kans tullu ny koko alkuvuare ajan, nii et ruppe olema jo muutaman kuukaure maksut siäl postikuluje osastol. Kummimukul saa oll vissi ilma.
Olenki ruven harkittema, et taita mun vähäset avustukse ol tarppe jossa muuhal ko tyällistämäs tehottomi aikussi. Ja ruppe riittämä tämne lakkamaton kerjämine.
Voi kyl ol, et se on tehokastaki, vaikkei juur minu tepsikkä. Joku toine voi pelkäst kyllästymisest heltty. Ja sen uskon, et järjestöil on rahantarvet, kenel ei olis. Mut joku raja sentän tarttis pittä.
Mun miälest.
Mul o alkan tul viikottaisi kirjei silt nukkuvitte hyväntekeväisysyhristykselt. Et yhrel rahamääräl saa nii mont rokotust taik koulureppu taik mitä millonki jossa kaukases maas. Kyl vissi saaki, mut jos he lähettävä mul kuus kirjet kuukaures ni sihe mene enemmä raha ko mul o vara lähettä.
Näit kirjei rupes tulema kiihtyväs tahris se jälkke, ko sitoutusi osallistuma toise samalaise seuran kautt kummilapse ylöspitto. Vissi hee meinas et ko yhrel luppa, ni luppa toisellekki. Kirjeis o eine syyllistävä maku, mut see voi ol lukija miälkuvistustaki. Kerra olen heil kertonu, eten tahro semssi kirjeit postlootahan, ko ole vallan kykenevä ottama itt yhteyt jos tunnen tarvet. Ei sil mittä vaikutust ollu enkä ol uurestas soittan.
Nyy olen lisseks ruven saama tält kummikakaran kaittijalt kirjei, et mul o maksui rästis. En ymmär kui se vois ol mahrollist, ko maksu mene automaattivelotuksen mun tililtän joka kuukaus. Ja on menny kans, sen olen tarkistan.
Näit kirjei on kans tullu ny koko alkuvuare ajan, nii et ruppe olema jo muutaman kuukaure maksut siäl postikuluje osastol. Kummimukul saa oll vissi ilma.
Olenki ruven harkittema, et taita mun vähäset avustukse ol tarppe jossa muuhal ko tyällistämäs tehottomi aikussi. Ja ruppe riittämä tämne lakkamaton kerjämine.
Voi kyl ol, et se on tehokastaki, vaikkei juur minu tepsikkä. Joku toine voi pelkäst kyllästymisest heltty. Ja sen uskon, et järjestöil on rahantarvet, kenel ei olis. Mut joku raja sentän tarttis pittä.
Mun miälest.
maanantai 1. elokuuta 2011
tyät käynnis
Meil o alkan kattotyät. Kaks miäst purka katto ja teke uuren tilal. Olen aamuste tilan roskalavan pihal et saara kattohuavariakalat viätty kaatiksel. Kamal ko siitäki tule huano omatunto, et se tartte viär kaatopaikal eikä sitä voi käyttä mihenkkä hyäryllisse.
Perjantaehtost oltti Takkupään kans Raumal Mustan pitsi yäs. Väkki ol paljo liikkel ja tunnelma mukava, mitä ko ol nii lämmiä ilma ja kaunis ehto. Koton istutti viäl trekoolis jonku aikka nauttimas hämysest yäst.
Lauanta tul vähäpoik perhes kans marjoi noukkima. Hyvä ko heil kelpas, ete valla varis puska al. Pikkane Taavi kans noukes marjoi, mut yhtläisest ajo niit pois ämpärist jos ei pitän vaari. Poik ol kurejas täyn, mut ei tehny mittä paha, oli vaa vilkas. Isän kans he kävevä hiukan kävelemässäki ja naapuris kyläs, ko poja aik rupes tuleman pitkäks.
Kaik musta viinmarja ei ollu viäl kypsi. Puskat on nii valtavi et alamaisis oksis marjat o viäl raakoi. Valkose varisiva jo kovaste, punase saatti kaik taltte ja iso osa karviaisist. Päivä men mukavaste ja mun o miälen hyvä ko näi jälles Taavitakki.
Tämä viikko o viäl tyätöit ja sit olen kaks viikko lomal. Kattotyä lahotta mun lomamatkasuunnitelman: mun pit mennä Issonkyrö 1700-luvu markknoil, mut sillo o juur se huapakattotyäpaja, misä laiteta kattohuapa mun talollen. En oikke voi lähti liassu ja sanno et tehkä nyy hyvä tyät...
Hiuka harmitta, ko en viimäsvuannaka päässy. Ens vuan sit, jote taas tul jotta estet.
Ilma onneks eine viilennys, ete miästen tarvit semses kamalas kuumures katol heilut. Nyy ei vaa saisis satta ainaka viikkon, et tyä etenis aikataulus.
Monelaissi vaatimuksi.
Perjantaehtost oltti Takkupään kans Raumal Mustan pitsi yäs. Väkki ol paljo liikkel ja tunnelma mukava, mitä ko ol nii lämmiä ilma ja kaunis ehto. Koton istutti viäl trekoolis jonku aikka nauttimas hämysest yäst.
Lauanta tul vähäpoik perhes kans marjoi noukkima. Hyvä ko heil kelpas, ete valla varis puska al. Pikkane Taavi kans noukes marjoi, mut yhtläisest ajo niit pois ämpärist jos ei pitän vaari. Poik ol kurejas täyn, mut ei tehny mittä paha, oli vaa vilkas. Isän kans he kävevä hiukan kävelemässäki ja naapuris kyläs, ko poja aik rupes tuleman pitkäks.
Kaik musta viinmarja ei ollu viäl kypsi. Puskat on nii valtavi et alamaisis oksis marjat o viäl raakoi. Valkose varisiva jo kovaste, punase saatti kaik taltte ja iso osa karviaisist. Päivä men mukavaste ja mun o miälen hyvä ko näi jälles Taavitakki.
Tämä viikko o viäl tyätöit ja sit olen kaks viikko lomal. Kattotyä lahotta mun lomamatkasuunnitelman: mun pit mennä Issonkyrö 1700-luvu markknoil, mut sillo o juur se huapakattotyäpaja, misä laiteta kattohuapa mun talollen. En oikke voi lähti liassu ja sanno et tehkä nyy hyvä tyät...
Hiuka harmitta, ko en viimäsvuannaka päässy. Ens vuan sit, jote taas tul jotta estet.
Ilma onneks eine viilennys, ete miästen tarvit semses kamalas kuumures katol heilut. Nyy ei vaa saisis satta ainaka viikkon, et tyä etenis aikataulus.
Monelaissi vaatimuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)